Nainen joka käveli auringossa

Alexander McCall Smith: Nainen joka käveli auringossa
(The woman who walked in sunshine, 2015)
Otava 2017, 335s.
Suom. Outi Järvinen

Olen tainnut jo useammankin Mma Ramotswe -kirjan kohdalla todeta, että tämä sarja on täydellistä hyvänmielenlukemista. Näissä kirjoissa ei viipoteta kilpaa kellon kanssa yhtään minnekään, ei täytetä kalentereita liian monilla tapaamisilla tai vouhkata pakollisista töistä tai harrastuksista. Näiden kirjojen ihmiset suhtautuvat elämään kovin rauhallisesti, siten että lukijakin vaipuu nautinnolliseen raukeuteen.

Nainen joka käveli auringossa on sarjan kuudestoista osa. Ehkä tämä toimii ihan hyvin itsenäisenäkin teoksena, mutta kun keskeiset henkilöt ovat entuudestaan tuttuja, saa tarinasta luonnollisesti vähän enemmän irti. Naisten etisvätoimisto nro 1:n toinen työntekijä, Mma Makutsi on päättänyt, että etsivätoimiston perustajan, Mma Ramotswen, täytyy jäädä lomalle. Mma Ramotswelta ei kysytä mielipidettä, vaan lukuisten vihjailujen (niin suorien, ettei oikein edes voi puhua vihjailusta) ja hienoisen painostuksen alla Mma Ramotswe aloittaa loman. Mutta mitä tehdä lomalla, jota ei ole kaivannut? Kuinka pysyä erillään etsivätoimiston työkuvioista, jos loman ajaksi apulaiseksi palkattu herra Polopetsi tulee varta vasten pyytämään mma Ramotswelta apua?

Pidin tästäkin kirjasta, vaikka puolivälissä hetken ehdin jo tuskastua asioiden äärimmäisen hitaaseen kehitykseen. Mma Makutsi ei ole suosikkihenkilöni, minkä tämäkin kirja jälleen todisti. Etsivähommat sinänsä ovat aika tavalla sivuseikka, sillä tärkeintä tuntuu olevan Mma Ramotswen ja Mma Makutsin välinen... niin, mikä oikeastaan? Ei oikein voi puhua jännitteestä, mutta jotain määrittelemättömän haastavaa näiden rouvien välillä kuitenkin on.

Suosittelen raukean lukemisen kaipuuseen. Parasta tämä sarja on kuumana ja kiireettömänä kesäpäivänä nautittuna.