Annoin sinun mennä

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä
(I Let You Go, 2014)
Gummerus 2017, 416s.
Suom. Päivi Pouttu-Delière

Annoin sinun mennä oli näkyvästi esillä ilmestyessään ja jo ennen sitä. Olen lukenut tästä vain hehkuttavia arvioita, tosin vain varoen, etten saisi tietää juonesta liikaa.

Clare Mackintoshin kirja on ilmeisesti trilleri, joten se on varmasti parhaimmillaan silloin, kun sisällöstä tietää mahdollisimman vähän. Takakannessa kerrotaan lähtöasetelma: äiti irrottaa otteensa poikansa kädestä vain pieneksi hetkeksi ja 5-vuotias poika jää auton alle. Lapsi kuolee ja yliajaja pakenee paikalta. Koska itselläni on saman ikäinen poika, meinasin jättää kirjan lukematta. Mutta vähitellen uteliaisuus voitti ja päätin katsoa, millaisen tarinan Mackintosh on kutonut kasaan.

Luin tämän kahdessa päivässä, mikä on kaltaiselleni hitaalle lukijalle melkoinen saavutus. En silti osaa sanoa, pidinkö tarinasta. Clare Mackintosh paiskaa lukijan kasvoille melkoisen juonenkäänteen hieman ennen kirjan puoltaväliä. Lukuintoni meinasi tyssätä siihen paikkaan. Juonenkäänteet ovat tietenkin tervetulleita ja nautin siitä, jos kirjailija onnistuu eksyttämään lukijan. Mutta jostakin syystä koin Mackintoshin tavan huijaukseksi. Ei se sitä ollut, sillä asiat - tietenkin - selviävät ennen pitkää, mutta tunnetasolla en tainnut aivan päästä yli tästä yllätyksestä.

Vaikka Annoin sinun mennä jätti jälkeensä ristiriitaisen fiiliksen, nautin todella paljon siitä, että kirja piti niin tiukasti otteessaan. Muutama sivujuonikuvio tuntui turhalta, mutta tavallaan ne toivat tarinaan enemmän syvyyttä.

Koukuttava, mutta ei ikimuistoinen lukukokemus.