Armonvuosi

Kim Liggett: Armonvuosi
Karisto 2020, 376s.
Suom. Leena Ojalatva

Tierney ei tunne itseään maagiseksi tai muutenkaan erikoiseksi. Silti hänen on muiden nuorten naisten lailla lähdettävä eristyksiin armonvuoden ajaksi. Armonvuoden tapahtumista ei puhuta, mutta sen aikana tytöt joko pääsevät eroon taikavoimistaan tai alistuvat niille, eivätkä koskaan palaa. Armonvuosi ei ole helppo, siitä ovat merkkinä vanhempien naisten lukuisat rujot arvet, puuttuvat sormet tai muut karut ruhjeet.

Kun tytöt saatellaan aidatulle alueelle ja portti suljetaan, meno äityy julmaksi hyvin nopeasti. Alueen ulkopuolella vaanivat metsästäjät, joille yhdenkin tytön saalistaminen takaisi runsaskätisen palkkion. Tierney on joutunut jo ennen matkaa erään tytön silmätikuksi, eikä hänelle jää muuta vaihtoehtoa kuin jättää leiri, jossa muut tytöt majailevat.

Armonvuosi on koukuttava ja vauhdikas dystopia. Pidin siitä paljon, vaikka odotinkin jotain feministisempää sisältöä. Olisin myös kaivannut enemmän tietoa siitä, mistä uskomus tyttöjen maagisiin voimiin oli lähtöisin. Uskottavuus ei toki ole dystopialle lähtökohtaisesti tarpeen, mutta Tierneyn hahmo oli mielestäni vähän turhan tietämätön. Kun hän kerran oli saanut elää varsin vapaasti ennen armonvuottaan, (monen mielestä hänen isänsä kasvatti Tierneytä kuin poikaa), niin kuinka hän oli niin autuaan tietämätön siitä, mitä omassa perheessä oli meneillään?

No, ei tämä täydellinen kirja ole, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen.