Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja 130s. (WSOY, 2010)
Kylläpä kesti kauan saada Mielensäpahoittaja kirjastosta lainaan - tasan niin kauan, että viimein älysin sen varata. Mitään negatiivista en ole tästä kirjasta kuullut, enkä kyllä ihmettele kritiikin puutetta sillä kyllä tämä vain oli mainio!
"Minun nuoruudessani kylillä oli aina yksi taikka kolme pölöpäätä ja niille keksittiin joku aputyö ja annettiin lautanen eteen. Semmonen mielenterveyshoito on heti halpaa ja hyvää. Yksi niistä oppi lukemaankin, Nisu-Hanski."
Mielensäpahoittaja on kahdeksankymppinen mies, joka pahoittaa mielensä milloin mistäkin ja ilmaisee itseään niin kuin vain vanha mies voi. Vaikea uskoa, että kirjailija itse on vielä sangen nuori. Muutaman kerran kyllä hätkähdin, että minä kyllä ihan tosissani ajattelen noin tai näin, mutta onneksi sitä osaa nauraa omalle omituisuudelleenkin.
Tästä kirjasta tuli oikein hyvä mieli ja kerronnan tyylissä oli jotain samaa kuin Markus Kajon teksteissä.
Kiva, että sinäkin tykkäsit! Mielensäpahoittajaa lukiessa tosiaan paikoitellen tunsi sormen osoittelevan minun(kin) suuntaan ;)
VastaaPoistaMielensäpahoittajan voisi luetuttaa vaikka koulussa :) Ehkä noin lyhyt ja letkeälukuinen kirja - joka on vielä hyvä - houkuttelisi uusia nuoria lukemisen pariin.
VastaaPoista