Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille
(Miss Peregrine's Home for Peculiar Children, 2011)
Schildts & Söderströms 2012, 350s.
Suom. Virpi Vainikainen
Tämän kirjan kansi on upea. Niin hieno, että onnistuin pelkän kannen perusteella lastaamaan kirjalle melkoiset ennakko-odotukset. Minulle tämä kansi kertoi (ihan selvästi), että luvassa on hyytävän pelottava, hyvällä tavalla perinteinen kummitustarina. Koska kirja on luokiteltu aikuistenkirjaksi, ihokarvat nousivat ennätyksellisiin korkeuksiin siitä omituisesta innosta, että kohta pääsen lukemaan sellaisen kirjan, joka aiheuttaa painajaisia pitkäksi aikaa.
(EDIT: Susa tiesi kertoa, että tällä kirjalla on kaksoisluokitus, eli se on virallisesti sekä aikuisten- että nuortenkirja. Tämän jos olisin tiennyt, odotukset olisivat olleet pari piirua alempana.) Kirjan kuvituksena on käytetty vanhoja valokuvia, joita ei ole käsitelty jälkikäteen. Paitsi että jostakin olen saanut päähäni, että ainakin jotakin kuvaa on käsitelty, mutta en nyt onnistu löytämään tämän päähänpinttymän alkulähdettä, joten voin olla väärässäkin.
Kirjan alku onkin lupaava. Kerrataan hiukan omalaatuisen isoisän lapsenlapselleen Jacobille kertomia tarinoita eriskummallisista lapsista, joiden kanssa isoisä eli muutaman vuoden paettuaan toisen maailmansodan runtelemasta Puolasta Walesiin. Järkyttävien tapahtumien jälkimainingeissa Jacob haluaa matkustaa Walesiin ja nähdä omin silmin, millaisella seudulla isoisä on lapsuuttaan viettänyt. Ja tässä vaiheessa kirja lähtikin menemään jyrkkää alamäkeä.
Alun lisäksi pidin kirjan kuvituksesta ja graafisesta ilmeestä. Mutta lupaavan alun jälkeen meno muuttuikin vähän kömpelöksi (teini)toimintaseikkailuksi ärsyttävällä aikajatkumolla höystettynä. En päässyt pelkäämään yhtään, vaikka olen ihan mieletön jänishousu! Vaikka kirjassa muutama raaka kohtaus onkin, niin kyllä tämä on mielestäni enemmän nuortenkirja. Varsinkin kun lopussa on eräs "mystinen kuva-arvoitus", joka yksinkertaisuudessaan lähinnä nolotti... että tuonko muka pitäisi olla vaikeasti ratkaistavissa. Lisämiinuksia annan siitä, että kirjalle on tulossa jatkoa. Blaah.
Onneksi pikkusisko, joka hoiti taloa ja lapsia minun maatessani sohvalla, luki kirjan heti minun jälkeeni ja oli yhtä pettynyt kuin minäkin, joten pääsin tuoreeltaan purkamaan pettymystäni.