Shuggie Bain

 

Douglas Stuart: Shuggie Bain
WSOY 2022, 495s.
Suom. Laura Jänisniemi

 

Douglas Stuartin Shuggie Bain on niitä kirjoja, joihin kohdistin ihan järjettömät etukäteisodotukset. Booker-palkittu teos pohjautuu Stuartin omiin kokemuksiin alkoholisti-yksinhuoltajaäidin lapsena 1980-luvun Skotlannissa. Lisäksi kirjan kansi on niin hieno, että sekin nosti odotuksia!

Shuggien perhe on asunut vuosia äidin vanhempien nurkissa, mutta viimein taksia ajava isä hankkii heille oman vuokra-asunnon. Muuttopäivänä paljastuu kaksi asiaa: asunto ei olekaan niin hieno tai niin hyvällä alueella, kuin isä on antanut ymmärtää, sekä se, ettei isä ole muuttamassa vaimon ja lasten seuraksi. Äiti juo, käy AA-kokouksissa, juo, hankkii työn, on jonkin aikaa juomatta, juo taas. Rahat ovat vähissä, mutta juomista löytyy konstilla tai toisella aina tarvittaessa. Shuggien isosisko ja isoveli lähtevät omilleen niin pian kuin mahdollista, mutta Shuggie on jumissa äitinsä kanssa. Äidin, jota hän rakastaa ja jonka paranemiseen hän uskoo kaikesta kokemastaan huolimatta.

Ehkä ennakko-odotukset olivat liian korkealla, ehkä lukuhetki oli aavistuksen pielessä. Jostain syystä Shuggie Bain ei ollutkaan siinä määrin "minun kirjani", kuin kuvittelin. Yksi suurin haaste oli ajankuva. Vaikka tiestin tapahtumien sijoittuvan 1980-luvulle, sijoitin jatkuvasti tarinan 20-30 vuotta aikaisempaan ajankohtaan. Kirjasta on tekeillä tv-sarja, jonka voisin katsoa ihan siksikin, että pysyisin koko ajan oikeassa ajassa. Ehkä se auttaisi hahmottamaan kokonaisuuden eheämmäksi.