maanantai 3. lokakuuta 2022

Tilly ja kirjamatkaajat

Anna James - Tilly ja kirjamatkaajat
Anna James: Tilly ja kirjamatkaajat
Harper Collins 2021, 7h 33min
Suom. Marja Helanen
Lukija: Lotta Kuusisto

 

Tilly ja kirjamatkaajat kirjassa on aivan ihana idea: Tillylle selviää, että hän on kirjamatkaaja. Kirjamatkaajat pystyvät seikkailemaan lukemissaan kirjoissa! Tilly asuu isovanhempiensa kanssa kodissa, jonka tiloissa toimii myös perheen antikvariaatti. Tillyn äiti on kadonnut, eivätkä isovanhemmat mielellään puhu hänestä. Isästä he eivät myönnä tietävänsä mitään.

Olen lainannut tämän kirjan kirjastosta noin neljä kertaa, mutta koskaan en ole ehtinyt lukea sitä. Nyt aloitimme sen kuopuksen kanssa äänikirjana palapelin ohessa. Ensimmäinen töksähdys on lukija. En pitänyt hänen hengästyneestä ja nykivästä puhetavastaan. Toinen, huomattavasti isompi pettymys oli tajuta se, etteivät kirjan intertekstuaaliset viittaukset avaudu lapselle, jolle Liisa Ihmemaassa, Pikku prinsessa tai esimerkiksi Aarresaari eivät ole entuudestaan tuttuja. 

En innostunut kirjan henkilöhahmoista ja lopulta koko tarina tuntui lähinnä syheröiseltä lankakerältä. Että kyllä siellä jossakin langan pää on, siihen on vain hankala päästä käsiksi. Ehkä Anna James ei olekaan kirjoittanut tätä lapsilukijoita ajatellen, vaan nostalgiseksi satuseikkailuksi klassikkoja rakastaville aikuisille?

perjantai 30. syyskuuta 2022

Vuosikirja

57838428. sy475
Holly Bourne: Vuosikirja
Gummerus 2021, 368s.
Suom. Kristiina Vaara

 

Hankin Holly Bournen Vuosikirjan omakseni jo hyvän aikaa sitten. Nyt se valikoitui lukupiirikirjaksi, joten viimein oli hyvä syy ottaa kirjaa hyllystä ja lukea se.

Paige on vältellyt huomatuksi tulemista onnistuneesti. Vaikka hän on joutunut seuraamaan sivusta ilkeitä juoruja muista, hän ei ole koskaan joutunut sellaisen aiheeksi. Paige joutuu inhottavaan välikäteen, kun hänen vuosiluokkansa vuosikirjasta halutaan tavallista syvällisempi ja koululehden toimituksessa mukana oleva Paige värvätään tekemään haastatteluja kouluaikojen "hassuista" tapahtumista. Nämä tapaukset ovat hauskoja lähinnä muutaman koulun suosituimman tytön mielestä, mutta Paige ei halua eikä uskalla esittää omaa mielipidettään.

Paigen kotona ilmapiiri on jatkuvasti räjähdysherkkä. Epävakaa ja arvaamaton isä pitää kaikkia varpaillaan, eikä collegeen lähtenyt isoveli haluaisi mielellään vierailla kotona. Onneksi Paigella on Polly-täti, joka tarjoaa omanlaisensa hengähdystauon kodin kamaluudesta.

Jossakin taustalla on Ruby, Paigen entinen ystävä, joka on jostakin syystä kadonnut kuvioista. Lisäksi on punakynätyyppi, jonka kirjastonkirjoihin tekemiin merkintöihin Paige ihastuu ja jonka Paige haluaa löytää.

Vuosikirja jätti jälkeensä pienen pettymyksen.
Siinä on valtavan hyvä aihe - itse vuosikirjan teko - joka kuitenkin jää näiden muiden aiheiden jalkoihin. Paigen kotiolot ovat aivan hirvittävät ja väkisinkin miettii, miksi asiat ovat saaneet kehittyä niin kauhealle tolalle. Mutta toisaalta, niinhän se on, että asianosaisille kamaluudetkin muuttuvat normaaleiksi etenkin jos ne pääsevät kehittymään vähitellen.

Punakynätyyppi oli virkistävä lisä muuten niin kovin ankeaan tarinaan. Silti olisin kaivannut tähän ehkä vähän jotakin särmää tai yllätyksellisyyttä. Toisaalta taas, ehkä annos sokerikuorrutteista imelyyttä tuli tämän kirjan kohdalla nimenomaan tarpeeseen.

Bourne käsittelee jälleen vakavia ja isoja aiheita näennäisen kevyen kirjan muodossa.

keskiviikko 28. syyskuuta 2022

Nuoren antirasistin käsikirja

Nuoren antirasistin käsikirja
Tinashe Williamson: Nuoren antirasistin käsikirja
Otava 2022, 72s.
Suom. Terhi Width
Kuvitus: Thea Jacobsen

 

Nuoren antirasistin käsikirja on näppärän kokoinen ja selkeästi koottu tietokirja nuorille. Kirjan teossa on ollut mukana kahdeksan norjalaista nuorta, joiden sukujuuret ovat jossakin muualla. Sekä näiden nuorten että Williamsonin kertomien esimerkkien avulla rasismin moninaisuus tulee selvästi ilmi.

Kirjassa on nelivärikuvitus, joka elävöittää ja keventää raskasta aihetta. Teksti on kyllä kautta linjan kevyehköä ja helppoa. Lukujen välissä on jokin merkittävä lause, joka toimii inspiraationa ja/tai kannustimena tehdä antirasistisia tekoja.

Kirjassa käsitellään muun muassa rasistisia rikoksia sekä rakenteellista rasismia. Voi olla hyvä herätellä lukijaa huomaamaan arkisia asioita, joissa näkyy ajatus siitä, etteivät vaikkapa kaikkia tuotteita ole suunniteltu kaikille ihmisille. Ihonväriset sukkahousut eivät ole kaikkien ihmisten ihon värisiä, kuten eivät perinteiset laastaritkaan, joiden  on tarkoitus olla mahdollisimman huomaamattomia.

Williamson saa näkemään rasismia sellaisissa arkisissa yhteyksissä, joissa tuskin on alunperin tarkoitettu loukata. Siksi onkin tärkeää, että näitä asioita nostetaan esille, jotta oppisimme välttämään niitä jatkossa.

Erittäin tärkeä ja hyvin kirjoitettu tietokirja, paitsi nuorille, myös aikuisille.

maanantai 26. syyskuuta 2022

Cat's Cradle: The Golden Twine

58484155
Jo Rioux: Cat's Cradle: The Golden Twine
First Second 2022,
128s.

 

Suri rakastaa hirviöitä ja kaikkea niihin liittyvää. Hän kulkee kiertävän markkinaporukan mukana, vaikka johtajahahmo yrittääkin jatkuvasti karkottaa tätä vapaamatkustajaa. Muu porukka kuitenkin pitää Suria yhtenä heistä. Suri haluaa ryhtyä isona hirviönmetsästäjäksi ja yllättäen hän pääseekin todistamaan taitonsa. Vahingossa Suri saa aikaan melkoisen kaaoksen, jonka lopputulemana Surin ja markkinaporukan tiet erkanevat.

The Golden Twine on todella ihanasti piirrettyä sarjakuvaa. Pidän tästä söpöhköstä tyylistä, jossa hirviötkään eivät ole (ainakaan tässä ensimmäisessä osassa) kovin kammottavan näköisiä. Albumi on nopealukuinen ja jättää lopun sopivan jännittävään kohtaan, niin että jatko-osakin on pakko saada jotain kautta käsiinsä.

Tarina sopinee hyvin jo alakouluikäisille.

perjantai 23. syyskuuta 2022

Pimeät kuut

62207162. sy475
Tommi Kinnunen: Pimeät kuut
WSOY 2022, 284s
.

 

Vuonna 1947 iäkäs ja terveysongelmista kärsivä Elna Suorajärvi on saanut opettajattaren pestin syrjäiseltä Niemen koululta. Pohjoisessa, lähellä Neuvostoliiton rajaa sijaitseva koulu osoittautuu koulun irvikuvaksi. Rakennus on vetoisa vanha parakki, jonka varustelutaso on kaikin puolin ala-arvoinen sekä koulu- että asumiskäyttöä ajatellen. Mutta jos jotain puuttuukin, sinnikkyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja Elnalta löytyy. Opettamisen hän osaa, vaikka oppilaat ovatkin paikalla kummallisesti vuoroissa.

Tommi Kinnunen kirjoittaa jälleen upeasti. Vaikka kirjan aihe on karu ja inhottavalla tavalla ajankohtainenkin, lukeminen oli pelkkää nautintoa. Kauniit, viimeistellyt lauseet seuraavat toistaan sellaisella vaivattomuudella, ettei sitä voi olla ihailematta. Olen hidas lukija, mutta tämän nautiskelin alle vuorokaudessa.

Elnalta odotetaan kohtuuttomia. Olemattomilla opetusvälineillä hänen tulisi opettaa sekalaista ja hajanaista lapsijoukkoa innostavalla ja ennen kaikkea tehokkaalla tavalla. Ja eikös sen ulkohuussinkin voisi Elna siivota?

Olen tainnut aiemminkin kertoa, että olen itse saanut käydä pientä (ja hyvin vanhanaikaista) kyläkoulua. Opettajia koulussamme oli kaksi. Toinen opetti 1.-2. -luokkalaisia, toinen 3.-6. -luokkalaisia. Oppilaan näkökulmasta homma tuntui aina toimivan (ehkä sen vanhakantaisen auktoriteetin vuoksi), mutta jälkikäteen olen ihmetellyt asiaa. Että miten opettaja hallitsi ne sekasisältöiset oppitunnit ja eri luokka-asteiden sekamelskan? Toki koulussamme oli oppilaita vähän, noin 24, eli suurin piirtein saman verran kuin nykyisin yhdessä luokassa... Mutta silti. 

Pimeät kuut herättelikin runsaasti koulumaailmaan liittyviä ajatuksia. Vaikka moni asia on muuttunut, eivät ongelat ja haasteet ole mihinkään kadonneet. Päin vastoin.

keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Cinderella

 

Pilvi Hämäläinen: Cinderella
Otava 2022, 269s.

Pilvi Hämäläisen esikoisromaani Cinderella jätti jälkeensä todella, todella ristiriitaisen olon.

Kirjan kolme päähenkilöä ovat 9-luokkalainen Jade, hänen yksinhuoltajaäitinsä Siru sekä hänen äitinsä Sirkka. Jade on tiedostava teini, joka kärsii muun muassa nimestään: Jade-Adele. Kolmannen nimensä hän on toistaiseksi osannut pitää salassa luokkakavereiltaan. Siru on tällä hetkellä työtön. Taitojahan hänellä toki olisi vaikka mihin, mutta suurin osa päivistä kuluu liesituulettimen alla tupakoimiseen ja pakonomaiseen nettishoppaileen, johon ei oikeasti olisi edes varaa. Sirkka taas keskittyy kissaansa sekä siihen, että koti on aina koristeltu asiaankuuluvasti juhlapyhinä. 

Siru ja Sirkka eivät ole olleet puheväleissä pitkiin aikoihin. Syitä tulee ilmi vähitellen, kun menneisyyden tapahtumat pulpahtelevat pintaan.

Siru ja Sirkka ovat aivan hirveitä ihmisiä! Ei hyvänen aika, miten paljon inhosin molempia! Itse asiassa kirjasta saa hakemalla hakea positiivisia juttuja. Mutta vaikka inhosin sekä hahmoja että toinen toistaan karumpia ja kamalampia tapahtumia, en voinut myöskään olla nauramatta. Huumorini on varsin synkkää, mutta Hämäläinen saa mustankin huumorin vaikuttamaan pikkukakkoskelpoiselta.

Cinderella on aivan hirveä tarina, jonka halusin lukea nopeasti ja josta huomasin pitäväni kummallisen paljon.

maanantai 19. syyskuuta 2022

Kulta-aika

61159533
Cyril Pedrosa & Roxanne Moreil: Kulta-aika
WSOY 2022, 416s.
Suom. Saara Pääkkönen

 

Cyril Pedrosan ja Roxanne Moreilin yhteistyönä toteutettu sarjakuva-albumi Kulta-aika on sanalla sanoen upea. Kirja on kooltaan isohko, tuollainen hieman leveä A4, jossa kuvitus pääsee todella oikeuksiinsa. Kuvien koko vaihtelee hallitusti. Pienimmilläänkin kuva on vähintään sivun kuudesosan kokoinen, suurimmillaan yksi kuva saa käyttöönsä koko aukeaman.

Tarina alkaa kuninkaan kuolemasta. Kruununprinsessa Tilda valmistautuu jatkamaan isänsä työtä ja parantamaan valtakuntansa oloja. Yllättäen Tildan pikkuveli kaappaa kuitenkin vallan ja Tilda kahden lähimmän tukijansa kanssa joutuu lähtemään maanpakoon. Edessä ovat rankat ajat niin vallanpitäjille kuin kansalaisillekin. Osa haluaisi pitää kiinni vanhasta, osa taas tavoittelee myyttistä kulta-aikaa: ihmiskunnan tasa-arvoa.

Tarinassa tunnelma kehittyy todella hienovireisistä muutoksista. Tekstin määrä on varsin maltillinen, mutta enempää en kyllä kaivannutkaan. Mieluummin katson politikoinnit ja strategioinnit kuvista, kuin luen aiheesta pitkiä dialogeja. Ylipäätään tämä albumi on niin kaunis, että tämän katseluun saisi vierähtämään aikaa vaikka kuinka kauan.

perjantai 16. syyskuuta 2022

Kirjosukkakirja

Kirjosukkakirja
Lumi Karmitsa: Kirjosukkakirja
Moreeni 2022, 176s.

Lumi Karmitsan kirjoneulemallit ovat heittämällä monipuolisimpia, mitä tiedän. Karmitsan aiemmista kirjoista on löytynyt sekä sieviä että hauskoja, ilkikurisia että lähes perinteisiä malleja. Kirjosukkakirja jatkaa tätä monipuolista linjaa.

Kirjan alussa on kätevästi yhdellä sivulla kuvat kaikista kirjan kahdestakymmenestä sukkamallista. Sukkien rakenne on kaikissa sama, "vain" kirjoneule on jokaisessa omanlaisensa. Sukkamallien lisäksi kirjan lopusta löytyy erikseen mallikerrat. Tämä on mahtava bonus, koska näin on todella kätevä hyödyntää mieluisaa mallia sukkien lisäksi vaikka lapasissa, kaulaliinoissa tai vaikka tilkkutäkissä. Näistä muuten tulisi aika mieletön tilkkutäkki!

Itse ihastuin ensivilkaisulla Aamupalaveri-mallin kruunupäisiin pääkalloihin! Kylläpä olisi muikeaa kietaista tällainen huivi tai neuletakki seuraavassa palaverissa. :) Valikoimasta löytyy myös viehättävä Merenneito, todella kauniit Pegasokset, söpöt Miukumaukut ja tietysti tuo kannen ihastuttava Ketunleipäblues. Joulusukatkin löytyy sekä aivan ihanat unikkosukat.

Kirjosukkakirja on täydellinen kaikille kirjoneuleiden ystäville. Jos et ole kutonut (kuten täällä päin sanotaan) aikoihin, tämä ihan pakosti innostaa tarttumaan puikkoihin. Ja jos taas olet jatkuvasti kutimet puikoilla, niin tästä saat varmasti monta uutta projektia sinne tehtävien listalle.

keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Paratiisiin

59768367
Hanya Yanagihara: Paratiisiin
Tammi 2022, 905s.
Suom. Arto Schroderus

 

Ostin Hanya Yanagiharan Pieni elämä -kirjan aikoinaan ennakkoon, mutta vieläkään en ole saanut aloitettua sitä. Jotenkin kirjan saama ylistys pelottaa. Nyt kun ehkä tiedän, mitä on odotettavissa, kirja houkuttelee ihan uudella tavalla.

Paratiisiin on massiivinen kirja. Minulla kävi sillä tavalla onni onnettomuudessa, että jouduin koronan jälkitautien vuoksi sairauslomalle, enkä pystynyt tekemään oikein muuta kuin lukemaan. Näin ollen pystyin uppoutumaan Paratiisiin (Paratiisiinhin? miten tämän pitäisi taipua vai pitäisikö?) eri tavalla kuin normiarjessa olisin voinut tehdä.

Kirja on jaettu kolmeen osaan, joiden välillä on aina 100 vuotta. Maantieteellisestikin vaihdetaan paikkaa New Yorkin ja Hawaijin välillä. Sen sijaan henkilöhahmojen nimet eivät muutu! Tämä aiheutti erikoisia mielleyhtymiä, kun välillä sekoitin hahmot toisiinsa, mikä oli oikeastaan hauska lisä. Kirjan maailma on jonkinlainen vaihtoehtoinen tai rinnakkainen todellisuus. Siinä on paljon samaa kuin oikeassa maailmassa, mutta myös aina jotakin ratkaisevasti erilaista. 

Juonesta sinänsä en osaa hirveästi sanoa mitään järkevää. Tässä käsitellään sukupolvien eroja, velvollisuuksien ja omien haaveiden ristiriitoja, rakkautta ja siihen liittyviä odotuksia sekä kenties väistämättä eteen tulevia pettymyksiä. En voi väittää ymmärtäneeni kirjaa täysin, mutta erittäin kiehtova tämä oli.

maanantai 12. syyskuuta 2022

Meitä vastaan rikkoneet

Camilla Nissinen: Meitä vastaan rikkoneet
Tammi 2022, 375s.

 

Jehovan todistajat on minulle aika vieras organisaatio, enkä tämän Camilla Nissisen kirjan myötä ole lainkaan aiempaa innostuneempi heidän toiminnastaan.

Kirjan päähenkilö, Silja, kasvaa tiukasti Jehovan katseen alla. Koulun lisäksi arkeen mahtuu käännytystyötä ja Raamatun tutkiskelua. Lukion jälkeen on turha lähteä jatko-opintoihin, kun ei maallisilla titteleillä ole paratiisissa mitään virkaa. Siljalla on kuitenkin ajatuksia ja kysymyksiä, joita ei ole soveliasta esittää ääneen. Miten kengurut päätyivät Araratin vuorelta, Nooan arkista Australiaan? On asioita, joihin Silja ei voi vaikuttaa ja asioita joihin voi. Syömishäiriö antaa Siljalle valheellisen olon siitä, että hän hallitsee tilanteen.

Meitä vastaan rikkoneet on todella upeasti kirjoitettu romaani. Vaikka aiheet ovat rankkoja ja suuria, kirja tuntuu melkein pehmeältä. Vähän kuin lukija olisi itsekin epätodellisessa sumussa.

maanantai 5. syyskuuta 2022

Kiukkuinen apina

Kiukkuinen apina
Suzanne Lang: Kiukkuinen apina
Art House 2022, 29s.
Kuvitus: Max Lang
Suom. Riina Behl

Silloin tällöin kirjan kansikuva riittää herättämään kiinnostuksen. Näin kävi esimerkiksi tämän Kiukkuisen apinan kohdalla. Kannen apina on niin äreä, ettei sitä voi hymyilemättä katsella.

Tarina on vieläpä erityisen sympaattinen: Simo Panssi herää eräänä näennäisen kauniina päivänä ja on auttamatta pahalla päällä. Ei auta, vaikka ystävät ja tuttavat yrittävät luetella kivoja asioita ja vaihtoehtoja kiukuttelulle: Simoa kiukuttaa silti. Lopuksi Simo toteaakin, että hänen vain täytyy olla tänään kiukkuinen, mutta se menee kyllä ohi.

Luin tämän ääneen kuopukselle, esikoisen avustuksella. Juuri lukion aloittanut esikoinen luki luonnollisesti päähenkilön repliikit, kaimoja kun ovat. Viihdyimme kirjan parissa mainiosti ja suuri kiitos kuuluu kirjan ilmeikkäälle kuvitukselle. Värien käyttö toimii loistavasti kulloisenkin tunnelman tukijana ja toisaalta sivuilla on myös tyhjää, mikä antaa lukijalle mahdollisuuden täydentää maisemia oman pään mukaan.

Kiukkuinen apina on mainio tunnetaitokirja ihan kaiken ikäisille.

maanantai 29. elokuuta 2022

Kayn poppakonstit

61883168
Adam Kay: Kayn poppakonstit
Art House 2022, 405s.
Kuvitus: Henry Paker
Suom. Ari Jaatinen

 

Kayn poppakonstit on hauskinta, mitä olen lukenut aikoihin!
Kay on koonnut yksiin kansiin lääketieteen historian, joskaan yhteen kirjaan ei luonnollisesti mahdu kuin pieni osa kaikesta siitä, mitä kaikkea (hullua) vuosituhansien aikana on keksitty ja kokeiltu.

Kirja on jaettu lukuihin, joissa käsitellään esimerkiksi aivoja, ruoansulatusta, keuhkoja, luita ja genetiikkaa. Jokaisen luvun lopusta löytyy tulevaisuutta ennustavan robotin näkemyksiä, no, lääketieteen tulevaisuudesta kyseisellä saralla, sekä jokin mielenkiintoinen entisaikojen hoito-ohje tms. Esimerkiksi jos olet ihastunut johonkuhun jonka toivoisit ihastuvan sinuun, kirjasta löytyy ohje siihen, miten näppärästi tämä tapahtuu. Tarvitset vain ihastuksesi kakkaa, vähän tulta ja sen jälkeen pitäisi vielä päästä puhaltamaan poltetusta kakasta tehty jauhe sen ihastuksen naamalle.

Kay kyllä käsittelee asioita sinänsä vakavasti, mutta kuitenkin runsaalla huumorilla höystettynä. Henry Pakerin kuvitus on aivan loistava huumorintäydentäjä ja asioiden havainnollistaja. Hihittelin ja naurahtelin tätä lukiessa aika paljon, mutta vielä enemmän kertoilin kenelle tahansa lähellä olevalle henkilölle jännittäviä faktoja, joista juuri luin "eräästä lääketieteen kirjasta".

Kayn poppakonstit sopii kaikenikäisille lääketieteestä, historiasta ja varsinkin lääketieteen historiasta kiinnostuneille lukijoille.

maanantai 22. elokuuta 2022

Viikinkien aarre

Viikinkien aarre
Tapani Bagge: Viikinkien aarre
Karisto 2022, 135s.
Kuvitus: Carlos da Cruz

 

Tapani Baggen Apassit-sarja on edennyt kuudenteen osaansa. Tällä kertaa Heikki huomaa sattumalta kallioon hakattuja riimukirjoitusmerkkejä. Veneretkellään hän näkee myös ihan oikean viikinkilaivan! Riimukirjoituksen tulkkausapua pyydetään professorilta, joka kuitenkin katoaa salaperäisesti pian sen jälkeen, kun aarteeseen viittaava teksti on saatu käännettyä. Apassit lähtevät tutkimaan tarkemmin riimujen löytöpaikkaa ja ovat jälleen kerran keskellä hurjaa seikkailua.

Tämä 1900-luvun alkuun sijoittuva seikkailusarja on aivan mahtava. Olen kehunut Carlos da Cruzin kuvitusta jokaisen kirjan kohdalla ja teen saman jälleen: tarinaa loistavasti tukeva ja eteenpäin kuljettava nelivärikuvitus on huikeaa ihasteltavaa! Kun vielä Bagge onnistuu kerta toisensa jälkeen kehittämään sopivan jännittävän ja vauhdikkaan seikkailun, ei lopputulosta voi kuin ihastella.

Sarja sopii mainiosti alakouluikäisille lukijoille ja viihdyttää onnistuneesti myös aikuista lukijaa. :)

tiistai 9. elokuuta 2022

Summer spirit

Elizabeth Holleville: Summer Spirit
Nobrow 2020, 254s.

 

Summer spirit kertoo Louisesta, joka viettää serkkujensa kanssa kesää isoäidin luona. Serkut ovat sen verran vanhempia, ettei heitä enää kiinnosta hiekkalinnojen rakentelu tai pelien pelaaminen vaan rannalla loikoilu ja ihmissuhdekiemurat. Eräänä päivänä Louise näkee kummituksen, isoäidin nuorena kuolleen isosiskon. Louisesta ja Lisasta tulee ystäviä ja he viettävät paljon aikaa yhdessä. Mutta kun Louisen loma alkaa lähentyä loppua, Lisa alkaa vihjailla tälle epämiellyttäviä asioita.

Luin Summer spiritin yhdeltä istumalta. Sen pelkistetty piirrostyyli viehätti minua, samoin kerronnan selkeys. Tunnelma muokkaantuu alun iloisesta kesätunnelmasta isoäidin muistiongelmian kautta ahdistaviksi Lisan muuttuessa uhkaavaksi. 

Olen lukenut viimepäivinä pinon sarjakuvia, ja tämä on niistä ehdottomasti paras.

lauantai 6. elokuuta 2022

Kaikki on kemiaa

Bonnie Garmus: Kaikki on kemiaa
Tammi 2022, 421s.
Suom. Mari Hallivuori

 

Bonnie Garmusin Kaikki on kemiaa meinasi jäädä minulta lukematta, sillä typerästi tuomitsin sen kannen perusteella aivan liian hömppäiseksi viimeaikaiseen lukumakuuni. Onneksi isosisko kuunteli sen äänikirjana ja suositteli minullekin ja onneksi se tosiaan löytyi jo omasta hyllystä.

Elizabeth Zott on taitava kemisti ja yksinhuoltajaäiti, joka on päätynyt kokkausohjelman juontajaksi. Heti kirjan alussa peruutellaan vuosikymmen taaksepäin ja saadaan seurata, kuinka Elizabeth tähän tilanteeseen on päätynyt. 1960-luvulla naisen asema ei ollut helppo, ei myöskään tieteen kentällä. Elizabethin on vaikeaa, jopa mahdotonta saada tunnustusta työlleen. Hän rakastuu, mutta ei halua avioitua.

Oikeastaan en halua avata kirjan sisältöä tämän enempää. Todettakoon tärkeimpänä se, että Elizabeth on kerta kaikkiaan ihanan omaääninen, jämäkkä ja sosiaalisesti hurmaavan suorasukainen tapaus.

keskiviikko 3. elokuuta 2022

Kiltin tytön murhaopas

Holly Jackson: Kiltin tytön murhaopas
Karisto 2022, 418s.
Suom. Leena Ojalatva

 

Kiltin tytön murhaopas on ollut lukulistallani jo kauan ja ilahduin, kun se ilmestyi suomeksi. Vielä enemmän ilahduin siitä, miten hyvä kirja tämä olikaan. 

Pippa Fiz-Amobi valitsee kouluprojektinsa aiheeksi viisi vuotta aiemmin kotipaikkakunnallaan tapahtuneen murhan. Tuolloin Sal Singh murhasi tyttöystävänsä Andien ja teki muutamaa päivää myöhemmin itsemurhan. Tapaus on ratkaistu, eikä kukaan kyseenalaista sitä. Paitsi Pippa. Hän päättää selvittää kouluprojektinsa varjolla, mitä Andien katoamisiltana todella tapahtui.

Holly Jackson on kutonut kiehtovan kiemuraisen tapauksen, joka vie nopeasti mukanaan ja pitää lujasti otteessaan. Ainoaksi haasteeksi koin kirjan paikoin ärsyttävän pienen fontin, joka näin juuri ensimmäiset moniteholasit saaneelle oli oikeasti haastavaa luettavaa. Toisaalta kirjassa hyödynnetään ylipäätään erilaisia tekstityylejä/fontteja, miellekarttaa ja esimerkiksi erään kalenterin aukeama on kuvattu nimenomaan kalenterin aukeamana. Siis kuvana.

Sinänsä teinitytön omapäinen murhatutkimus ei ole hirveän realistinen, mutta ihan sama. Ylipäätään se, että kyseessä on nuorille/nuorille aikuisille suunnattu kirja, ei näy  oikeastaan missään muussa kuin päähenkilöiden iässä. Tämä sopiikin aivan hyvin myös varttuneemmille lukijoille. Varsinkin, jos näön kanssa ei ole isompia ongelmia. ;)

lauantai 30. heinäkuuta 2022

Emily - Eli kuinka sukua jatketaan


Terhi Tarkiainen: Emily - eli kuinka sukua jatketaan
Tammi 2022, 394s.

 

Pennymooren emännällä Emilyllä on ongelma. Miehen suvun puolella on meneillään kiistaa perimysjärjestyksestä, joka ratkeaisi helpoiten - ja Pennymooren eduksi - jos Emily synnyttäisi kartanoon jälkeläisen. Hommaa hankaloittaa kuitenkin se, että Lordi Levin ei ole paikalla ja asialla alkaa olla hoppu. Kun kartanon ovelle sitten ilmaantuu lordi Levinin kaukainen sukulainen herra Drake, Emily ehdottaa tälle aivan harmitonta roolileikkiä. Niinpä herra Drake tekeytyy lordi Leviniksi paitsi talon henkilökunnan silmissä, myös perillisenhankkimispuuhissa.

Jo tämä kirjan alkuasetelma on herkullinen. 1700-luvulle sijoittuva romaani on veikeä sekoitus wodehousemaista väärinkäsitysten sekamelskaa, erotiikkaa, tiedettä, paljastuksia, omalla tavallaan hurmaavia henkilöhahmoja ja ennenkaikkea taidokasta, huumorin rikastamaa kerrontaa. Nautin ihan valtavasti tämän lukemisesta, varsinkin siinä vaiheessa, kun kirjassa tapahtui sangen odottamaton käänne.

Tarkiaisen edellinen kirja, Kitty, eli kuinka mies tuhotaan onkin nyt kuuntelussa ja Tarkiaisen kirjat ovat jatkossa automaattisesti lukulistallani. 

Suosittelen erityisesti kepeähkön, iloisesti ronskin ja viihdyttävän kirjallisuuden ystäville!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2022

Jäätävää

Jäätävää
A.R.S. Horkka: Jäätävää
Tammi 2022, 175s.

Nordic Horror -sarjan ensimmäinen kirja, Jäätävää, näyttää hurjalta. Vaikka tarinasta ei puutu demoneita, taisteluita eikä kuolemiakaan, on lopputulos kuitenkin hiukan kesy.

Kuusitoistavuotias Armas on jäänyt orvoksi ja hän päätyy orpokotiin. Hyvin pian selviää, ettei orpokodissa ole kaikki kohdallaan. Seita, joka on asunut orpokodissa hieman kauemmin, yrittää opastaa Armasta selviämään uudessa ympäristössä. Tavoitteena on kuitenkin karata, kunhan olosuhteet ovat otollisemmat. Käy kuitenkin niin, että Armas kohtaa demonin, joka vie hänen tunteensa. Saadakseen asiat kuntoon, Armaksen on saatava tunteensa takaisin ja sehän ei tietenkään käy nopeasti eikä helposti.

Pidin kirjan pohjoisesta miljööstä, vaikka helteillä lukiessa eläytyminen olikin vähän haastavaa. Tarina jää harmillisen pinnalliseksi ja henkilöhahmot ohuiksi. Oletan, että kirja on haluttu pitää lyhyenä, jotta se houkuttelisi myös vähemmän lukevia nuoria. Harmi, että tarina kärsii sivumäärän niukkuudesta.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2022

Auroria (Varjot 2)

Varjot 2. Auroria
Timo Parvela: Auroria
Tammi 2022, 155s.
Kuvitus: Pasi Pitkänen

 

Pidin paljon Varjot-sarjan ensimmäisestä osasta ja odotinkin tätä toista osaa innolla. Jostain syystä Auroria ei kuitenkaan onnistunut lunastamaan odotuksiani.

Pete ja Sara ovat päätyneet Auroriaan, jossa joulu ei näytä ollenkaan siltä kuin elokuvissa. Kaikki on ränsistynyttä, synkkää ja kulahtanutta, tunnelma ylipäätään kireä ja ärtyisä. Uudit saa käsiinsä ikivanhan muistikirjan, josta hänelle selviää karuja tapahtumia menneisyydestä ja syitä siihen, miksi tontut ja maahiset ovat ajautuneet sotajalalle.

Vaikka luin Aurorian todella nopeaan tahtiin, en päässys tarinaan mukaan. Jostakin syystä tapahtumat tuntuivat pomppivan irrallisina sekä aikaan että toisiinsa nähden. Ensimmäisestä osasta tuttu jännityskin tuntui pakotetulta. Pasi Pitkäsen kuvitus pelastaa kuitenkin paljon ja tuo mukanaan kaivattua tunnelmaa.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2022

Olet tässä

Olet tässä
Nick Hornby: Olet tässä
WSOY 2022, 328s.
Suom. Irmeli Ruuska


Ilahduin valtavasti, kun huomasin että Nick Hornbylta suomennetaan pitkästä aikaa jotakin. Odotukset olivatkin korkealla, eivätkä ollenkaan turhaan.

Lucy on 42-vuotias kahden pojan äiti, eronnut arvaamattomasta miehestään. Yksinhuoltajuus ei ole ollut Lucyn suunnitelmissa, mutta joskus elämä vie eri suuntaan kuin itse on suunnitellut. Kun Lucy tarvitsee lapsenvahtia, hän jotenkin erikoisesti päätyy pyytämään tehtävään lihakaupassa työskentelevää Josephia. Joseph on aivan toisenlainen kuin Lucy. Noin 20 vuoden ikäerosta - ja lukuisista muista eroista puhumattakaan - Lucy ja Joseph alkavat tapailla. Vastoin ennakko-odotuksia suhde tuntuu ihmeellisen oikealta.

Hornby ei ole menettänyt kertojantaitojaan. Olet tässä käsittelee paitsi Lucyn ja Josephin epätodennäköistä suhdetta, myös Brexitiä ja lukuisia muita aiheita. Ehdottomasti parasta kirjassa on dialogi, jolle sain hörähdellä ääneen mitä odottamattomimmissa kohdissa.

Mikäli et ole Hornbyn tuotantoon tutustunut, tästä on hyvä aloittaa! Ja jos olet, niin lue ihmeessä tämäkin <3

lauantai 16. heinäkuuta 2022

Here is the Beehive

Here is the Beehive
Sarah Crossan: Here is the Beehive
Bloomsbury 2020, 266s.

 

Here is the Beehive on ladattu tunteilla. Se on todennäköisesti yksi koskettavimmista kirjoista, joita olen koskaan lukenut.

Työkseen Ana hoitaa muun muassa testamentteja. Kun hän saa toimeksiannon huolehtia erään edesmenneen asiakkaan asioista, Anan maailma romahtaa. Kolmen vuoden ajan Analla on ollut suhde Connoriin. Vaikka molemmat ovat tahoillaan naimisissa ja perheellisiä, heidän suhteensa on ollut kaunis ja tunneside vahva. Nyt Connor on kuitenkin kuollut ja Ana saa kuulla asiasta tuoreelta leskeltä, Connorin vaimolta. 

Miten surra itselle rakasta ja läheistä ihmistä, jonka olemassaolosta ja roolista omassa elämässä kukaan ei tiedä? Miten jatkaa arkea, kun sydän on särkynyt rakastetun kuoleman johdosta?

Ana on monin tavoin rikki tapahtuneesta ja hakeutuu Connorin vaimon, Rebecan seuraan saadakseen edes pienen hetken tavallaan lähellä Connoria.

Crossan kertoo tarinan todella kauniisti, latautuneesti ja pakahduttavasti. Vaikka pettämisestä olisi mitä mieltä tahansa, en usko että tämä tarina jättäisi koskettamatta ketään.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2022

Korpin varjo

Pakohuonemysteeri: Korpin varjo
Eva Eich: Korpin varjo
Bazar 2022, 92s.
Suom. Sanna van Leeuwen
Kuvitus: Marielle Enders

 

Minä pidän pakohuonepeleistä (oikeaan pakohuoneeseen en ole saanut aikaiseksi mennä), mutta ne ovat aiheuttaneet perheessämme sen verran kireitä hermoja, että pääsen pelaamaan pakopelin korkeintaan kerran vuodessa. Siksipä tämä kirjamuotoinen pakopeli vaikutti aivan loistavalta!

Aloitin Korpin varjon  reissussa yhdessä esikoisen kanssa, mutta jumituimme yhteen tehtävään, jonka jälkeen jatkoin kirjan loppuun itsekseni.

Tarinan alkuasetelma on näppärä: on luokkakokous, jossa pieni kaveriporukka ajautuu erilleen muusta juhlaväestä. Juhlapaikkana toimivassa koulussa on järjestelmä, joka estää kännyköiden käytön, joten kun tämä pieni joukko juhlijoita huomaa olevansa jumissa, heidän on löydettävä itse tiensä ulos. Toki varsinainen mysteeri on paljon synkempi. Kouluaikana kaveriporukkaan on kuulunut myös Paula, joka teki itsemurhan aivan yllättäen. Nyt siellä täällä näkyy piirrettyjä korppeja, samanlaisia kuin Paula aikoinaan piirsi, sekä muitakin viitteitä Paulaan. Mitä Paulalle todella tapahtui?

Kirja pakopelin muotona toimi aika hyvin. Osa sivuista on edelleen kiinni ja kun on saanut ratkaistua tehtävän, voi leikata oikean sivun auki. Sivut tunnistetaan kuvista. Huono puoli tässä on se, että kun jää jumiin johonkin tehtävään, mitään vinkkejä ei ole saatavilla, vaan on etsittävä seuraava luku muilla keinoin. Noin yleensä ottaen tehtävät ovat kuitenkin aika helppoja.

Kokonaisuutena Korpin varjo oli ihan viihdyttävä, mutta tarinallisesti vähän turhan suoraviivainen ja pinnallinen. Toisaalta, tämä on pelillinen kirja, joten suurempi tekstimäärä tekisi pelistä ehkä liian hitaasti etenevän. Hyvinkin voisin pelata/lukea tällaisen mysteerin toistekin!

lauantai 9. heinäkuuta 2022

Sekasin - Tervetuloa Suomeen

Sekasin - Tervetuloa Suomeen
Jani Pösö & Teemu Nikki:
Sekasin - Tervetuloa Suomeen
Otava 2022, 330s.

 

En kuulu Sekasin-tv-sarjan kohderyhmään, joten tartuin tähän kirjaan ilman ennakko-odotuksia. Sekasin - Tervetuloa Suomeen koostuu sarjan käsikirjoituksista, mutta mukana on myös ennen julkaisematonta materiaalia.

Hyde on saanut työpaikan vastaanottokeskuksesta. Ensimmäinen päivä ei mene odotusten mukaisesti, kun perusteellisen perehdytyksen sijaan Hyde joutuukin suoraan hommiin: bussilastillinen uusia turvapaikanhakijoita tarvitsee opastusta. Sekalainen joukko järkyttyy, kun bussin ikkunasta näkyy palava risti, mutta onneksi kyseessä on yksittäisen paikallisen idiootin tempaus.

Kirjan luvut, tai oikeammin kai kohtaukset, ovat lyhyehköjä ja tahti muutenkin ripeä. Aluksi uusia hahmoja juoksutetaan lukijan eteen sellaista tahtia, ettei meinaa mukana pysyä, mutta toisaalta tarinat vievät niin nopeasti mukanaan, että hahmoihin ja heidän tarinoihinsa tutustuu ja kiintyykin nopeasti.

Vastaanottokeskuksen arkea kuvataan realistisesti, mikä selittyy jo sillä, että kirjaan on kerätty materiaalia haastattelemalla vastaanottokeskuksien työntekijöitä sekä entisiä ja nykyisiä turvapaikanhakijoita.

Suosikkini kaikista kirjan hahmoista on Masumah, vaimoksi liian nuori nainen, joka uskaltaa viimeinkin nousta miestään vastaan.

Tervetuloa Suomeen on nopealukuinen, mutta antaa paljon ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa. Pidin siitä, että osa repliikeistä oli kirjoitettu hahmojen äidinkielellä - arabiaksi, kurdiksi ja persiaksi.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Tästä kaikki alkaa

 

Salla Simukka: Tästä kaikki alkaa
Tammi 2022, 167s.


Odotin Salla Simukan Tästä kaikki alkaa -romaania malttamattomana. Aloin lukea sitä koko perheen kesälomareissulla ja jos pari lapsista ei olisi tullut kipeäksi, olisin saanut sen luettua yhdellä kertaa. Se kertonee paljon siitä, kuinka hyvin tarina vie mukanaan.

Nova on muuttanut puolisonsa Islan kanssa unelmien taloon keskelle metsää, suhteellisen kauas kaikesta. Talossa on suuret ikkunat ja metsä alkaa melkeinpä suoraan kynnykseltä. Pariskunta on asunut talossa vasta puoli vuotta, kun he käyvät vakavan keskustelun ja päättävät erota.

Eropäätöksen jälkeen Nova tuntee olonsa kevyemmäksi kuin aikoihin, mutta Isla käyttäytyy kuin kaikki olisi ennallaan. Tai oikeastaan ei: hän käyttäytyy kuin kaikki olisi hyvin. Nova yrittää keskittyä töihinsä, mutta vanhojen suomalaisten kauhutarinoiden kuvittaminen ei tahdo edistyä toivotulla tavalla. Sitten keittiöön alkaa ilmestyä inhottavia ötököitä ja metsästä löytynyt, ensin niin kiehtovalta vaikuttanut matkalaukku alkaa haista järkyttävän pahalle.

Simukka kuljettaa tarinaa vaivattomasti ja kiristää tunnelmaa vähäeleisesti mutta varmasti. Parisuhteen päättymisen kuvauksena alkanut tarina päättyy jonain aivan muuna.

Tästä kaikki alkaa on jälleen yksi osoitus Simukan lahjakkuudesta.

Huom! Kirja ilmestyy 15.8.2022.

maanantai 4. heinäkuuta 2022

Gwendy's Magic Feather

53073195. sx318 sy475
Richard Chizmar: Gwendy's Magic Feather
Gallery Books 2020, 206s.
Kuvitus: Keith Minnion

Viitisen vuotta sitten luin Stephen Kingin ja Richard Chizmarin yhteistyössä kirjoittaman Gwendy's Button Boxin. En erityisemmin vakuuttunut, vaikka jälkikäteen olenkin muistellut kirjaa "ihan hyvänä". Kun sarja sai jatkoa, en kiinnostunut siitä, sillä Chizmar on kirjoittanut tämän yksin. Kolmannen osan Chizmar ja King ovat kuitenkin kirjoittaneet jälleen yhdessä, joten pitihän tämä keskimmäinenkin osa sitten hankkia ja lukea.

Nyt Gwendy on 30+ ja toimii edustajana kongressissa. Aikaisemmin hän on tehnyt uraa kirjailijana ja menestynytkin sillä alalla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat joulun aikaan. Gwendy matkustaa kotikaupunkiinsa viettääkseen juhlapyhät vanhempiensa seurassa. Hänen äitinsä käy läpi syöpähoitoja, puoliso on työmatkalla jollain katastrofialueella. Pikkukaupungissa on lähiaikoina kadonnut kaksi tyttöä, mikä kuohuttaa kaikkia. Juuri ennen matkalle lähtöä, Gwendy löytää työhuoneestaan button boxin, jota ei ole nähnyt aikoihin. Homma tietysti säikäyttää Gwendyn, joka sitten kuskaa laatikon matkalleen mukaan.

Tarina on idealtaan kiinnostava, mutta harmillisesti toteutukseltaan jälleen sellainen tympeä kokoelma raapaisuja. Mikään käsillä olevista aiheista ei oikein nouse muiden yli, tai edes järin kiinnostavaksi. Button boxkin tahtoo jäädä sivuhahmoksi.

Nopeasti luettava kirja, jonka jälkeen en odota sarjan päätösosaltakaan suuria.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Being Toffee

Sarah Crossan: Being Toffee
Bloomsbury 2019, 399s.


Miten ihana kirja kamalista asioista!

Teini-ikäinen Allison karkaa kotoa aikeenaan muuttaa isän edellisen naisystävän luokse. Isä on pahoinpidellyt Allisonia sekä henkisesti että fyysisesti aina, mutta nyt Allison on saanut tarpeekseen. 

Itse karkumatka sujuu hyvin, mutta Allisonin etsimä nainen ei asu enää siinä osoitteessa, joka Allisonilla on. Hän asettuu erään talon piharakennukseen miettimään seuraavaa siirtoa. Eräänä päivänä Allison kurkkii oven ikkunasta taloon, jonka asukas huomaa hänet. Vanha nainen, Marla, luulee Allisonia vanhaksi ystäväkseen Toffeeksi ja niin Allison siirtyy vaivihkaa piharakennuksesta taloon. Marla on muistisairas ja häntä käy hoitamassa kotisairaanhoitaja, jota Allisonin on väisteltävä.

Vaikka kirjan tarina on monin  tavoin synkkä, surkea, ankea, surullinen, haikea ja vaikea, tykkäsin tästä valtavasti. Crossan saa tarinan soljumaan upeasti ja ihmeesti tekee siitä lohdullisen, lämpimän ja toiveikkaan. Allisonin ja Marlan erikoinen ystävyys on kerta kaikkiaan ihastuttavaa seurattavaa.

maanantai 27. kesäkuuta 2022

Voi William!

Elizabeth Strout: Voi William!
Tammi 2022, 224s.
Suom. Kristiina Rikman

 

Säästin Elizabeth Stroutin Voi William!:in lukemisen kesälomalle. Päätös oli todella hyvä ja kirja täydellistä luettavaa väsyneelle päälle.

Lucy Barton, johon lukijat ovat saaneet tutustua jo Stroutin aiemmassa tuotannossa, muistelee tässä kirjassa avioliittojaan ja elämäänsä. Eniten Lucy keskittyy Williamiin, ensimmäiseen aviomieheensä. Williamin menneisyydestä paljastuu asia, joka saa monen asian näyttäytymään uudessa valossa. Siinä sivussa elämä viskoo kapuloita vähän itse kunkin rattaisiin.

Rakastin tätä kirjaa alusta loppuun! Lukeminen oli yhtä nautintoa, josta suuri kiitos kuuluu upealle Kristiina Rikmanin suomennokselle. Lucyn äänen voi lähes kuulla, eleet ja ilmeet nähdä, hänen kertoillessa polveilevia tarinoitaan.

Voi William! on yksi niistä sivumääräänsä suurempia kirjoja, jotka jättävät jäljen.

Ja se siitä.

perjantai 24. kesäkuuta 2022

Kiss my juhannus

Kiss My JUHANNUS
Laura Suomela: Kiss my juhannus
Karisto 2022, 149s.

 

Eetu on pelastanut kaveriporukan juhannuksen! Päivän varoitusajalla hän onnistuu kuin ihmeen kautta hankkimaan luksustasoisen vuokramökin paljuineen ja poreammeineen. Kallishan se on, mutta laatu maksaa - varsinkin juhannuksena. Yksi ongelma on tosin matka. Eetulla ei ole ajokorttia, kuten ei muillakaan lähtijöillä. Senkin ongelman Eetu kuitenkin ratkaisee ja niin lähdetään riemumielin kohti kaikkien aikojen juhannusta. Kunnes käy selville, ettei mökki nyt ihan vastaa luvattua. Ja sitten porukkakin hajaantuu ihan minne sattuu.

Kiss my juhannus on aivan täydellinen juhannuskirja! Sopii paitsi nuorille, myös näin keski-ikäiselle, mukavuudenhaluiselle lukijalle. Että jos se kotijuhannus vähän ahdistaakin, niin sentään en ole jollain epämääräisellä mökillä, jonka vuokraaja on vähintäänkin persoonallinen tapaus.

Suomela kirjoittaa vetävästi ja uskoakseni nuorten käyttämä kieli vastaa todellisuutta. Minullahan siitä ei ole kovin tuoretta kokemusta, mutta täydestä meni.

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Kummat

Kummat
Eli Brown: Kummat
Tammi 2022, 342s.
Kuvitus: Karin Rytter
Suom. Kaisa Kattelus

 

Eli Brownin Kummat on taitava yhdistelmä fantasiaa ja lännenseikkailua. Clover Elkin auttaa lääkäri-isäänsä Kenturiovuoristossa. Cloverin äiti on kuollut vuosia sitten, mutta isä on haluton puhumaan menneistä. Clover on kiinnostunut kummista, eli esineistä, joilla on erikoisia ominaisuuksia. Osa kummista on lähinnä viihdyttäviä, osan avulla taas voi parantaa tai aiheuttaa suurta tuhoa. Cloverin isä kuitenkin suhtautuu kummiin todella torjuvasti.

Kun Cloverin isä murhataan, on Cloverin paettava kiireesti. Isä ehtii opastaa tyttärensä oikeaan suuntaan, mutta pian Clover on omillaan. Kunnes tapaa puhuvan kukon.

Kummat on todella vauhdikas ja vetävä kirja. Vaikka länkkärifantasia kuulostaa hieman erikoiselta yhdistelmältä, se toimii loistavasti. Ainakin tällä minun lähinnä Lucky Lukeista omaksutulla villin lännen tietämyksellä koko homma meni täydestä.

Vaikka tavallaan suhtaudun nihkeästi kirjasarjoihin (koska haluaisin lukea kaikki osat ja uusia osia odottaessa ehtii usein unohtaa paljon edellisen kirjan tapahtumista), tätä suosittelen kyllä häikäilemättä kaikille seikkailuja kaipaaville! Toki Cloverin tarina jää kesken, mutta Kummat onnistuu takuuvarmasti viihdyttämään jo tällä ensimmäisellä osallaan.

maanantai 13. kesäkuuta 2022

Alamaailman kuningatar

Alamaailman kuningatar
Päivi Alasalmi: Alamaailman kuningatar
Gummerus 2022, 346s.

 

Dekkarit eivät ole ominta genreäni, mutta kun yksi suosikkikirjailijoista sellaisen kirjoittaa, totta kai sen haluaa lukea. Päivi Alasalmen Alamaailman kuningatar on kirjoitettu alunperin Storytel Original -kirjana, eli se on ollut alunperin ainoastaan Storytelin asiakkaiden saatavilla. 

Tapahtumat sijoittuvat (pääasiassa) Tampereelle, missä rikoskonstaapeli Hallavainen saa tutkittavakseen erikoisen tapauksen. Erään kerrostalon asukas on tehnyt isännöitsijälle ilmoituksen epämiellyttävästä hajusta ja kun asunnon ovi avataan, paljastuvat järkyttävät verijäljet. Verta on lähes kaikkialla, mutta ensimmäistäkään ruumista ei asunnosta löydy. Missä ovat asunnon asukkaat, alamaailmassa hyvin tunnettu pariskunta? Kuka tai ketkä asunnossa on surmattu, kenen toimesta ja miksi?

Samoihin aikoihin Anu Murtovuo, nuori sosiaalialan työntekijä, muuttaa työnperässä Tampereelle. Uusi alku uudessa kaupungissa saa epämiellyttäviä piirteitä, kun Anua kohtaan käyttäydytään vihamielisesti ja jopa uhkaavasti. Selkeästi häntä luullaan joksikin toiseksi.

Juonikuviot kulkevat luontevasti rinnakkain, kunnes ne odotusten mukaisesti yhdistyvät samaan tarinakulkuun. Alasalmi onnistuu kerronnallaan harhauttamaan lukijaa useamman kerran. Kirjan rakenne on koukuttavalle kirjalle ihanteellinen: lyhyet luvut ja tapahtumien nopea tempo saavat jatkamaan lukemista, vaikka pitäisi jo kovasti mennä nukkumaan.

maanantai 6. kesäkuuta 2022

Watchmen

Watchmen: International Edition : Alan Moore : 9781401248192
Alan Moore: Watchmen
Kuvitus: Dave Gibbons
DC Comics 2014, 414s.

Sain äitienpäivälahjaksi sarjakuvaklassikon, Alan Mooren Watchmenin. En ole järin perehtynyt supersankareihin, en kirjoina tai elokuvina, mutta en usko että nämä "sankarit" olisivat kovin tutuiksi tulleet siltikään.

Myönnän, että koin Watchmenin aika raskaaksi luettavaksi. Juonikuvio vaikuttaa melko hajanaiselta lupaavan alun jälkeen. Tarina kulkee monessa ajassa - ja välillä kaikissa ajoissa - yhtä aikaa, välillä reaalimaailman ja erään kirjan sisällä luetun sarjakuvan tarinoita kuljetetaan hämmentävästi päällekäin. Hahmot tulivat kyllä tutuiksi, mutta eivät millään tapaa läheisiksi. Myöskään hahmojen väliset suhteet eivät täysin avautuneet. 

Ehkä tämä olisi vaatinut huomattavasti laajemman pohjatietämyksen päästäkseen täysin oikeuksiinsa.

maanantai 30. toukokuuta 2022

Shuggie Bain

 

Douglas Stuart: Shuggie Bain
WSOY 2022, 495s.
Suom. Laura Jänisniemi

 

Douglas Stuartin Shuggie Bain on niitä kirjoja, joihin kohdistin ihan järjettömät etukäteisodotukset. Booker-palkittu teos pohjautuu Stuartin omiin kokemuksiin alkoholisti-yksinhuoltajaäidin lapsena 1980-luvun Skotlannissa. Lisäksi kirjan kansi on niin hieno, että sekin nosti odotuksia!

Shuggien perhe on asunut vuosia äidin vanhempien nurkissa, mutta viimein taksia ajava isä hankkii heille oman vuokra-asunnon. Muuttopäivänä paljastuu kaksi asiaa: asunto ei olekaan niin hieno tai niin hyvällä alueella, kuin isä on antanut ymmärtää, sekä se, ettei isä ole muuttamassa vaimon ja lasten seuraksi. Äiti juo, käy AA-kokouksissa, juo, hankkii työn, on jonkin aikaa juomatta, juo taas. Rahat ovat vähissä, mutta juomista löytyy konstilla tai toisella aina tarvittaessa. Shuggien isosisko ja isoveli lähtevät omilleen niin pian kuin mahdollista, mutta Shuggie on jumissa äitinsä kanssa. Äidin, jota hän rakastaa ja jonka paranemiseen hän uskoo kaikesta kokemastaan huolimatta.

Ehkä ennakko-odotukset olivat liian korkealla, ehkä lukuhetki oli aavistuksen pielessä. Jostain syystä Shuggie Bain ei ollutkaan siinä määrin "minun kirjani", kuin kuvittelin. Yksi suurin haaste oli ajankuva. Vaikka tiestin tapahtumien sijoittuvan 1980-luvulle, sijoitin jatkuvasti tarinan 20-30 vuotta aikaisempaan ajankohtaan. Kirjasta on tekeillä tv-sarja, jonka voisin katsoa ihan siksikin, että pysyisin koko ajan oikeassa ajassa. Ehkä se auttaisi hahmottamaan kokonaisuuden eheämmäksi.

maanantai 23. toukokuuta 2022

Rokki-Pupu ja Rolli-Pöllö: Keikkakuumetta

 

Pete Leppänen: Rokki-Pupu ja Rolli-Pöllö: Keikkakuumetta
Lasten Keskus 2022, 129s.
Kuvitus: Paula Mela

Iltasaturutiinimme on nykyään kaikkea muuta kuin rutiini. Välillä luemme pitkiä pätkiä, välillä kuluu monta päivää ilman yhteistä lukuhetkeä. Pete Leppäsen rokkaavista ystävyksistä kertovaa kirjaa luimme yli kuukauden, kun sopivia lukuhetkiä oli niin harvassa.

Rokki-Pupu ja Rolli-Pöllö ovat innoissaan, kun maailmankuulu bändi Kirotut lokit saapuu Pöpelikkölään esiintyäkseen koulun diskossa. Vielä enemmän kaverukset villiintyvät, kun heille avautuu mahdollisuus toimia lämppärinä. He treenaavat niin paljon, että Rollin ääni käheytyy. Eivätkä Rollin ääniongelmat jää ainoaksi haasteeksi, kun myös Rokin kitara joutuu ilkivallan kohteeksi.

Keikkakuumetta on sympaattinen ja kannustavakin kirja, jonka uskon uppoavan etenkin kaikkiin rocktähteydestä haaveileville. Kirjan lopussa on laaja sanavarasto, jossa selitetään tarinassa käytettyjä ja siinä erikseen tähdellä merkittyjä (pääasiassa) musiikkisanoja. Rokin ja Rollin biisilista jäljittelee suomirockin suuria hittejä, mikä tosin meni kolmasluokkalaiselta ohi, enkä viitsinyt kesken tarinoinnin alkaa tätä juttua avaamaan.

Rokin ja Rollin tarina saa jatkoa vielä tämän vuoden puolella, lokakuussa.

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Numeroruuhka

Numeroruuhka
Eve Hietamies: Numeroruuhka
Otava 2022, 468s.

Antti ja Paavo Pasasen elämässä tapahtuu jälleen vaikka mitä. Antti Pasasen työpaikalla alkavat yt:t ja hänen isänsä tarvitsee väliaikaisen sijoituspaikan siksi aikaa, kun hänen ja Anitan kotia remontoidaan toipilaalle sopivammaksi. Nämä asiat eivät toki ole minkäänlaisessa syy-seuraussuhteessa toisiinsa... Paavon koulunkäynti on sellaista, joka saa opettajan hyödyntämään Wilmaa ahkerasti. Enni ja Terttu asuvat omaa kotiaan ja yhdessä vietetään viikonloput.

Tartuin Numeroruuhkaan innolla ja nautinkin lukemisesta suurimmaksi osaksi. (Angiina vei osan nautinnosta.) Eve Hietamies kirjoittaa vetävästi, kevyesti ja humoristisesti, mikä tekee lukemisen helpoksi. Mutta voi jestas sentään, miten rasittava Antti tässä kirjassa oli! Syy/syyt ovat toki ilmeiset ja sinänsä ymmärrettävät, mutta pakko on ihailla lähi-ihmisten pitkää pinnaa ja ymmärtämisen venymistä.

Paavon äiti on edelleen jotenkin kylmäävä tyyppi, leikkipuistoystävät taas paljon paremmin toimeentulevia kuin muistinkaan. Muutaman kerran nauroin ääneen Pasasten elämän koomisille tilanteille, joita tosin tarjoili useimmiten Peippo Siskonsa kanssa (joka ei ole hänen siskonsa).

Oli sinänsä hauskaa palata Pasasten pariin, vaikka vähän ankeissa merkeissä kohdattiinkin. Jos vielä tavataan, toivon enemmän Enniä!

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Punapipoinen poika

Hanna van der Steen: Punapipoinen poika
Kvaliti 2022, 107s.

 

Marlin perhe palaa kahden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen takaisin Suomeen. Vaikka Marli on kaivannut kotimaataan ja odottanut lomia siellä, lopullinen paluu ei silti tunnu erityisen kivalta. Peruskoulun viimeisen vuoden kevätlukukausi ottaa lujille, kun opetussuunnitelma vanhassa koulussa ja Suomen kouluissa ei tietenkään vastaa täysin toisiaan. Ja sitten on se vanhaan kouluun jäänyt poika...

Koiraansa ulkoiluttaessaan Marli tapaa Suiden, punapipoisen pojan, joka tulee reippaasti juttelemaan hänelle. Suiden kanssa on helppo puhua tai vain olla hiljaa. Jotain erikoista poikaan tuntuu silti liittyvän.

Punapipoinen poika on nopealukuinen säeromaani. Hieman harmittaa, että arvasin Suideen liittyvän salaisuuden hieman liian aikaisin, mutta pidin tästä silti. Marlin ristiriitaiset tuntemukset Suomeen paluusta, kaverikuvioista sun muista antoi ajattelemisen aihetta.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Kokka kohti aarretta, kapteeni Hirmuliini!

Kokka kohti aarretta, kapteeni Hirmuliini!
Sylvie Misslin & Amandine Piu:
Kokka kohti aarretta, kapteeni Hirmuliini!
Lasten Keskus 2022, 38s.
Suom. Rauna Sirola

 

Kokka kohti aarretta, kapteeni Hirmuliini! on hurmaava tee-se-itse -seikkailukirja perheen pienimmille. Tai perheen kaikenkokoisille, kuten meillä.

Jaska ja Maikki löytävät rannalla leikkiessään pullopostin kapteeni Hirmuliinilta. Kirjeen mukaan Papukaijasaarella odottaa aarre, joten ei muuta kuin matkaan! Jaska ja Maikki eivät vain tiedä, missä kyseinen saari sijaitsee. On siis kysyttävä neuvoa. Lukija saa valita, haetaanko neuvoja majakalta vai satamasta. Sitten mietitään, lähdetäänkö matkaan purjeveneellä vai uiden.

Me pääsimme Papukaijasaarelle vasta kolmannella yrittämällä, mutta saatiinpa seikkailla Maikin ja Jaskan kanssa oikein kunnolla.

 

 

keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Hamnet

Hamnet
Maggie O'Farrell: Hamnet
S&S 2022, 382s.
Suom. Arja Kantele

1580-luvun Englanti. Musta surma. Eräs nuori latinanopettaja, hansikkaantekijän poika, rakastuu hieman vanhempaan naiseen. Nainen on kiehtova ja omalaatuinen, hän näkee asioita ennalta ja hänellä on oma haukkakin. Miehen vanhemmat eivät miniäkokelaaseen ihastu, mutta se ei estä pariskuntaa perustamasta perhettä. 

Perhe kasvaa ja mies lähtee kokeilemaan onneaan Lontooseen. Perheen kaksosista toinen, vauvasta asti heiveröinen Judith, sairastuu vakavasti. Kaksoisveli Hamnet on hädissään ja yrittää löytää apua.

Tiedän, ettei tämä kirja kuulosta selostukseni perusteella juuri miltään. Mutta rakastin tätä alusta loppuun. O'Farrell kuljettaa tarinaa monessa ajassa, näkökulmia vaihdellen. Perheen isää ei mainita nimeltä kertaakaan, mutta lukija toki tietää, kenestä on kyse. Koin Hamnetin viehättävänä, kauniina, äärettömän surullisena mutta silti lohdullisena tarinana. Arja Kanteleen suomennos on kaikin puolin onnistunut, lukukokemus koskettava. Ja kansikin, huh miten tyylikäs ja tarinaan sopiva!

maanantai 11. huhtikuuta 2022

Ystävä joella

Ystävä joella
Reetta Niemelä: Ystävä joella
Karisto 2022, 38s.
Kuvitus: Karoliina Pertamo

 

Ystävä joella on kaunis ja rauhallinen tarina luonnosta ja ystävyydestä. Nimetön minä-kertoja kuvaa kauniisti kotinsa lähellä virtaavaa jokea ja sen ympäristöä, tekee viisaita huomioita eläimistä ja siitä, kuinka ne tulee jättää omaan rauhaansa.

Kertojalla on joella salainen ystävä, jonka kanssa voi kesäisin leikkiä ja uida. Myös vuoden kierto kuvataan kauniisti.

Yllätyin siitä, miten paljon pidin tästä kirjasta! Olen omien lasten kanssa tottunut lukemaan vauhdikkaita ja tavallaan äänekkäitä kirjoja ja tämä on kyllä aivan päinvastainen. Kirjan kuvitus on rauhallista, jotenkin utuisen seesteistä ja huolella valitut sanatkin lähes rentouttavat.

Kaikin puolin kaunis kirja!

torstai 7. huhtikuuta 2022

Kielletty päiväkirja

59758249. sy475
Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja
Otava 2022, 280s.
Suom. Anna Louhivuori

 

On vuosi 1950 ja Valeria 43-vuotias työssäkäyvä perheenäiti. Puoliso on töissä pankissa, lapset jo lähes aikuisia. Eräällä sunnuntaisella kauppareissulla Valeria ostaa päähänpistosta itselleen mustakantisen muistikirjan, johon alkaa kirjoittaa päiväkirjaansa. Aikaisemmin Valeriasta on tuntunut, ettei hänen elämässään tapahdu mitään mielenkiintoista. Arki on rullannut omalla painollaan, totuttuja uriaan.

Kirjoittaminen ja oman ajan ja tilan kaipuu avaa kuitenkin Valerian silmät. Hän huomaa kaikki ne odotukset ja oletukset, joita häneen kohdistuu. Puoliso kutsuu Valeriaa äidiksi, ei enää syleile tätä tai osoita seksuaalista halua. Poika suunnittelee muuttoa Argentiinaan, tytär heilastelee kyseenalaisen avoimesti ja herättää pahennusta. Yhtäkkiä Valeria alkaa nähdä työnantajansa, tämän sanat ja eleet uudessa valossa.

Kielletty päiväkirja on hieno kirja. Se kertoo rooleista, etenkin niistä, joihin muut meitä tunkevat. Valeria haluaisi tulla nähdyksi itsenään, eikä aina äitinä, vaimona, tyttärenä ja niin edelleen. Perheen hyvää tarkoittavatkin sanat ja oletukset tuntuvat kutistavan Valerian statistiksi, avuttomaksi uhrautujaksi, jonka olisi nyt aika levätä. Mutta ei toki oman mielensä mukaan, vaan perheellä on hänelle jo uusia velvollisuuksia, uusia ahtaita rooleja.

Kirja on vanha, mutta aihe ajaton. Tästä kirjasta löysin yllättävän paljon samastumispintaa näin 42-vuotiaana työssäkäyvänä perheenäitinä.

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Jäätynyt jättiläinen

59453841. sy475
David Walliams: Jäätynyt jättiläinen
Tammi 2021, 488s.
Suom. Kaisa Kattelus
Kuvitus: Tony Ross

 

David Walliamsin Jäätynyt jättiläinen oli selkeä valinta iltasatukirjaksi. Sen lukeminen kesti kuitenkin hirvittävän kauan, melkein neljä kuukautta, sillä tätä kirjaa ei selvästikään ole suunniteltu ääneen luettavaksi. Mutta puhutaan siitä enemmän myöhemmin.

Elsie on orpotyttö, joka on sijoitettu Kalmakotiin 25 muun orpolapsen kanssa. Kalmakotia pitää yllä kammottava rouva Curdle ja olot ovat niin kurjat, että Elsie mieluummin karkaa ja elää Lontoon kaduilla. Eletään vuotta 1899 ja luonnontieteellisen museoon tuodaan pohjoisnavalta löytynyt, yhä jääkuution sisällä kököttävä mammutti. Elsie murtautuu museoon, koska hänkin haluaa nähdä, mistä jäätyneestä jättiläisestä kaikki oikein hössöttävät. Moninaisten tapahtumien jälkeen eräs hassahtanut tiedemies Elsien ja siivooja-Hassun avustuksella herättää mammutin henkiin ja vielä lukuisampien tapahtumien jälkeen Elsie lähtee erikoisen miehistön kanssa laivaamaan mammuttia takaisin pohjoiseen.

Tarina on melko suoraviivainen, mutta Walliamsin tyylille ominaisesti tapahtumat ovat koomisia ja sekavia, samoin henkilöhahmot. Oli ihanaa, kun nuorimmainen nauroi ääneen monta kertaa!

Mutta tosiaan, tätä oli aika kamalaa lukea ääneen. Kirjan sivumäärä ei ole ongelma, mutta se on niiiiiin täynnä erilaisia äänitehosteita, että kyllä oli äänihuulet kovilla tämän kanssa! Siksipä en pystynyt lukemaan kovin pitkiä pätkiä ja tarina eteni hitaasti. Uskoisin kuitenkin, että juuri nämä äänitehosteet tekevät kirjasta mahtavan lapsen itse luettavaksi: sivumäärä on huima, mutta luettavaa siihen nähden paljon vähemmän. Kirjassa on myös todella runsas kuvitus, joka vauhdittaa lukemista entisestään.

torstai 31. maaliskuuta 2022

Puunaamioiden kirous

Puunaamioiden kirous
Joonas Tolvanen: Puunaamioiden kirous
Otava 2021, 79s.
Kuvitus: Janne Kukkonen

 

Joonas Tolvasen edellinen kirja, Jademiekan arvoitus, oli meidän perheen nuorimmaisen mukaan parempi kirja kuin Harry Potterit. Niinpä ei ole ihme, että tämä Puunaamioiden kirous katosi omasta lukupinostani heti ilmestyttyään ja kerran luettuna jotenkin oudosti maastoutui pojan omaan kirjahyllyyn. Siinä siis syy siihen, miksi pääsen bloggaamaan tästä vasta nyt.

Jaakko ja Elias ovat vanhempiensa kanssa matkustaneet mumminsa luokse Etelä-Koreaan. Mummi työskentelee naamiomuseossa, josta on viime aikoina kadonnut näyttelyesineitä. Mummi ja vanhemmat lähtevät työmatkalle, jonka ajaksi pojat asettuvat taloksi museon johtajan luo. Illalla pojat huomaavat läheisen talon syttyneen tuleen ja rynnätessään auttamaan sammutustöissä he huomaavat joen rannassa oudosti käyttäytyviä, mustiin pukeutuneita miehiä. Tuota pikaa pojat ovat ajautuneet vaaralliseen seikkailuun, jossa vastassa on sulsa-sotureita. 

Puunaamioiden kirous on ripeälukuinen ja jännittävä kirja. Juoni vetää hyvin, eikä suvantovaiheita juurikaan ole. Näin aikuislukijana kahden lapsen ajautuminen vaarallisiin tilanteisiin vieraassa ympäristössä on toki eri tavalla jännittävä, kuin lapsen lukemana, mutta viihdyin silti hyvin. Ja se kuopus oli jälleen oikein ihastunut lukemaansa.

maanantai 28. maaliskuuta 2022

Ihon alla

60428626
Soili Pohjalainen: Ihon alla
Atena 2022, 298s.

 

Soili Pohjalaisen omiin kokemuksiin perustuva romaani Ihon alla käsittelee rankkaa aihetta: lapsen masennusta ja viiltelyä. Viiltely käy vanhemmille ilmi koulun uintipäivää edeltävänä päivänä. Aino näyttää verinaarmuiset käsivartensä äidilleen ja kysyy, miten hän voi mennä uimaan, kun kädet näyttävät tältä. 

Pohjalainen käsittelee aihetta aiemmista kirjoista tutulla tyylillään realistisesti ja rankalla huumorilla. Pari kertaa hörähdin nauramaan ääneen, vaikka mistään huumorikirjasta ei todellakaan ole kyse. Ainon masennus, sen aaltoileva olemassaolo on kuvattu erittäin vahvasti. Samoin vanhempien tuntemukset ensijärkytyksestä kiihkeään avun hakemiseen ja ajoittaiseen voimattomuuden tunteeseen, kun mikään ei tunnu auttavan. Perhe on tekemisissä lukuisten terveydenhuollon työntekijän kanssa, eri psykologien, lastensuojelun ja vaikka kenen. Joukkoon mahtuu ihania, rohkaisevia ammattilaisia ja sitten niitä, joiden hakeutumista alalle ja empatian ja/tai sosiaalisten taitojen puutetta ei voi kuin ihmetellä.

Pidin tästä kirjasta paljon. Se on kirjallisesti vaivatonta luettavaa ja aihe sellainen, josta ei ainakaan liikaa ole kirjoitettu.

maanantai 21. maaliskuuta 2022

Oboin kirja

60055179. sx318
Veera Salmi: Oboin kirja
Otava 2022, 304s.

 

Oboi, 13 v., on karannut vankilasta ja etsii keltaista taloa, oletettua kotia, josta hänellä ja hänen kahdella sisarellaan on vain hämärä muistikuva. Maailma on muuttunut niin, ettei kukaan enää osaa lukea. Tekstit on korvattu kuulutuksilla ja liikkuvalla kuvalla. Ihmisten vasemmassa kädessä hehkuu outo laite, kjammen, joka jollakin tavalla pitää ihmisiä hallinnassaan. Oboi päätyy kaupunkiin, jonka kirpputorilta hän saa oudon kirjan. Ensin kirja on tyhjä, mutta vähitellen siihen alkaa hahmottua tarina.

Tartuin Oboin kirjaan todella suurin odotuksin. Olin lukenut siitä ainoastaan kehuvia arvioita ja onhan kirjan idea lukutaidottomasta maailmasta kaikessa kauheudessaan erittäin kiehtova. Heti alkuun takeltelin kirjan kielen kanssa. En osaa määritellä, miksi teksti tuntui vaikealukuiselta. Jokin sen rytmissä ja tyylissä piti minut etäällä kaikesta. Ajattelin, että totun kyllä kirjan kieleen, kunhan tarina lähtee kunnolla käyntiin, mutta niin ei oikein käynyt. Eikä se tarinakaan tuntunut oikein ottavan tuulta alleen.

Yksi iso kompastuskivi minulle on kirjan kohdeyleisö. Oboi on 13-vuotias, joten sen perusteella kohderyhmäksi voisi ajatella nuoria, ehkä jopa lapsia. Kirjassa on kuitenkin muutamia rankkoja ja raakoja kohtauksia, jotka eivät aivan pienimmille alakoululaisille mielestäni sovi. Kirjassa on runsaasti kirjallisuusviitteitä, mutta ne ovat melko vanhoihin kirjoihin. Esimerkiksi Michael Enden Momo ei ollut uusi edes minun lapsuudessani 1980-luvulla, joten minkä verran nykynuoret sitä tuntevat? Ylipäätään kirjallisuusviittauksissa ei ole tuoreita kirjoja/hahmoja ollenkaan. Tuntuikin, että tässä on kirjoitettu aikuisille suunnattua nuortenkirjaa.

Toinen tuskastuttava piirre oli sellainen, joka varmasti vain korostui, kun kirjan lukeminen oli muutenkin työlästä. Välillä kertojana toimiva Oboi puhuttelee lukijaa suoraan. Hän esimerkiksi vetoaa lukijaan, siihen tyyliin, että vaikka et vielä ymmärräkään kaikkea niin jatka vielä vähän, kohta kaikki selviää tai ärsyttävästi "et ehkä usko, mitä seuraavaksi tapahtui!" Jos kirjan täytyy tsempata lukijaa jatkamaan lukemista, se ei välttämättä ole positiivinen asia.

Tajuan kyllä, ettei Oboin kirja ole huono, sillä niin monet ovat siihen ihastuneet. Minä en kuitenkaan lämmennyt, eivätkä lopun lukuisat yllättävät käänteet pelastaneet tilannetta.

maanantai 14. maaliskuuta 2022

Kalevan pojat

Kalevan pojat
Mikko Kamula: Kalevan pojat
Gummerus 2022, 714s.

 

Ai että, ai että, ai että!
Tämän kevään odotetuin kirja oli ehdottomasti tämä Mikko Kamulan Metsän kansa -sarjan neljäs osa, Kalevan pojat. Edellinen osa loppui toki sinänsä toiveikkaisiin tunnelmiin, mutta paljon olin ehtinyt jännittää sitä, mitä seuraavaksi mahtaisi tapahtua.

Tenho ja Yörnin äijä toipuvat hitaasti koetuksistaan Tuonelassa. Varpu yrittää parhaansa mukaan saada otetta elämästään ja Heiska alkaa harkita uudestaan aiemmin saamaansa tarjousta. Olot ovat kovat, sillä sää on pysynyt jo pitkään poikkeuksellisen kylmänä ja pelko toisesta peräkkäisestä katovuodesta on todellinen. Edessä on yksillä matka pohjoiseen, toisilla Juvalle, kolmannet suuntaavat Pyhän Olavin linnaan. 

Voisin kirjoittaa tähän sata kehuvaa sanaa, enkä liioittelisi yhtään. Kalevan pojat on alusta loppuun nautinnollista luettavaa. Olen kiintynyt kaikkiin keskeisiin hahmoihin, joten joka ikinen juonikuvio oli kiinnostava. Jokin harvinainen tarinankertojan kyky Kamulalla on, sillä hän saa ne väistämättömät suvantohetketkin kuvattua niin, ettei pitkästytä hetkeäkään.

Vaikka Kalevan pojissa on runsaasti sivuja, olisin erittäin mielelläni lukenut vaikka tuplasti saman määrän. Rakastan tätä kansanuskomusten, menninkäisten ja taikojen maailmaa, jota kristinusko kaikkine tapoineen lähestyy.

Viisisataa tähteä!

maanantai 7. maaliskuuta 2022

Palermotien taivaallinen laulu

Annette Bjergfeldt: Palermotien taivaallinen laulu
Into 2022, 367s.
Suom. Outi Menna

Palermotien taivaallinen laulu oli monin tavoin ihastuttava kirja. Palermotiellä olevassa talossa asuu kolmen sukupolven väkeä ja meno on kerta kaikkiaan vinhaa. Ensinnäkin Estherin isoisä Hannibal on aikoinaan hankkinut talon suurelle rakkaudelleen, Varinkalle, joka esiintyi isänsä sirkuksessa Petrogradissa. Sirkukseen tilattiin aikoinaan elefantti, mutta saatiinkin virtahepo, joka aiheutti yhden Varinkan elämän suurimmista tragedioista. Sitten on Eva, lentoemäntä, joka rakastuu kirjekyyhkyjä kouluttavaan mieheen. Kertoja Estherillä on kaksoissisko Olga, sekä isosisko, joka ei ole kuin muut.

Bjergfeldtin tarina on kuin John Irvingiä parhaimmillan. Paitsi että karhun tilalla on virtahepo ja moottoripyörän korvaa skootteri. Kirjassa tapahtuu vaikka mitä, enkä silti osaisi piirtää tästä selkeää aikajanaa - ei sillä, että haluaisinkaan. Tarina pitää ihanasti otteessaan ja vie mukanaan mitä yllättävämpiin käänteisiin.

Riemastuttava, vaikka ei pelkästään hilpeä kirja!

maanantai 28. helmikuuta 2022

Kuolleiden valssi

Kuolleiden valssi
Marko Hautala: Kuolleiden valssi
Tammi 2022, 229s.

 
Luin tammikuussa ystävän suosituksesta Marko Hautalan kirjan Pimeän arkkitehti. Se oli sen verran pelottava ja koukuttava, että tartuin heti tuoreeltaan tähän Kuolleiden valssi novellikokoelmaan. 

Viehätyin heti kirjan kansikuvasta. Tässä on loistavasti tavoitettu sellainen retrokauhutyyli, jota korostaa nuo kulumajäljet.

Kirja koostuu kymmenestä novellista, joista viimeisen, Varpaat, olen lukenut aikaisemminkin. Novellit ovat tyyleiltään aika erilaisia ja mielestäni tasokin vähän vaihtelee. Tai sitten en muuten vain ihastunut kaikkiin yhtä paljon. Kuolleiden valssi alkaa vahvasti Pitkä kuuma kesä -novellilla ja jatkuu vielä piinaavammin Saurin hiljaisuudella. Ensin mainitussa nuoripari kurvailee pitkin pikkuteitä kunnes bensa loppuu ja jälkimmäisessä 13-vuotias poika kuuntelee Pekka Saurin Yölinjalla-ohjelmaa. Hänen vihansa päivä on toteutettu twitterviesteinä ja on kaikessa kauheudessaan ihastuttava. Loki kertoo pariskunnasta, joka hankkii koiran. Tämä novelli tuli minulla uniin, jotka eivät todellakaan olleet kivoja...

Kuolleiden valssi sopii hyvin lyhyttä kauhua kaipaaville. Sopinee hyvin myös iltalukemiseksi, koska novellin jaksaa lukea loppuun, eikä tavallaan tarvitse jännittää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

maanantai 21. helmikuuta 2022

Kenties tapan sinut vielä

Kenties tapan sinut vielä
J.S. Meresmaa: Kenties tapaan sinut vielä
Karisto 2022, 135s.

 

Ammattikoulussa opiskeleva Aleksi harrastaa e-urheilua ja viettää ihan tavallista nuoren miehen elämää. Jäätelöbaarissa hän kohtaa Nooran, jossa ei sitten olekaan mitään tavallista: Noora on nimittäin vampyyri. Ja nälissään.

J.S. Meresmaan Kenties tapaan sinut vielä tarjoaa virkistävän näkökulman vampyyritarinoihin. Ensinnäkin tapahtumaympäristö on ihan tavallinen suomalainen kaupunki. Toisekseen, vaikka nämä vampyyrit eivät haihdu savuna ilmaan auringonvalossa, eivät he myöskään kimalla kuin glitterissä uitettu heijastin. Vampyyrien syntykin saa uudenlaisen selityksen ja minusta se oli oikein pätevän kuuloinen!

Meresmaa kirjoittaa todella jouhevasti. Kirjan minä-kertojan, eli Aleksin, käyttämä kieli on kaikin puolin luonnollisen kuuloista. Pidin näistä hahmoistakin paljon, sillä niukasta sivumäärästä huolimatta jokainen sai riittävän paljon syvyyttä. 

Kirjan loppuasetelma on sen verran kutkuttava, että noinkohan Kenties tapaan sinut vielä saa vielä jatkoa? Minä ainakin luen, jos näin käy!

tiistai 15. helmikuuta 2022

Blackout

Blackout
Dhonielle Clayton (toim.): Blackout
Otava 2022, 242s.
Suom. Outi Järvinen

 

Dhonielle Claytonin luotsaamana viisi muuta tämän hetken suosittua nuortenkirjailijaa on kirjoittanut nokkelasti toisiinsa lomittuvien novellien kokoelman. Idea tähän kirjaan on lähtenyt Claytonin veljentyttären kysymyksestä, miksei rakkaustarinoita kerrota mustista tytöistä. Nyt kerrotaan ja hyvin kerrotaankin.

Koska novellit limittyvät toisiinsa, kirja ei tunnu novellikokoelmalta. Kaikkia tarinoita yhdistää  tapahtuma-aika ja paikka, New York helteisenä kesäpäivänä laajan sähkökatkon aikaan. Valtaosa näiden tarinoiden henkilöistä yrittää päästä jonnekin muualle, mutta siirtyminen paikasta toiseen on vaikeaa kun metrot eivät kulje ja muu liikenne seisoo liikennevalojen pimennyttyä. 

Sitä rakkauttakin novelleista löytyy, tietenkin. Ilahduttavaa on rakkauden moninaisuus ja realistinen monimutkaisuus tai toisten tapauksessa mutkattomuus. 

Nautin kirjan lukemisesta, vaikka en todellakaan hahmota New Yorkin kokoa, enkä siten aivan päässyt kärryille siitä, millaisista etäisyyksistä milloinkin on kyse. Kun itse asuu kaupungissa, jonka keskustan toiselta reunalta laidalta toiselle kävelee reilussa vartissa ja taajamakyltiltä toiselle ehkä tunnissa, ei näiden nuorten kävelymatkojen tuskittelu ihan avautunut.

maanantai 7. helmikuuta 2022

Kammovarjo

 

Thomas Taylor: Kammovarjo
WSOY 2021, 356s.
Suom. Jaana Kapari-Jatta



Aaverannan kesäsesonki on päättynyt. Muualla valmistaudutaan halloweenin viettoon, mutta Aaverannassa on oma perinteensä: Kammoyön juhla. Tänä vuonna ohjelmassa on uusi show, sillä hotelliin on kirjautunut taikuri seurueineen. Ensin katoaa yksi henkilö, kohta toinen ja sitten kolmaskin alkaa käyttäytyä aivan oudosti. Herbert Sitruksella ja Orvokilla on jälleen mysteeri ratkaistavanaan.

Thomas Taylorin tarinointi ja Jaana  Kapari-Jatan taidokas suomennos on mukaansatempaavaa luettavaa. Tapahtumat etenevät mukavan ripeällä tahdilla ja tunnelma kiristyy tasaisesti. Aaverannan asukkaat ovat mielenkiintoisia hahmoja, mutta niin ovat myös uudet tulokkaat. Itse kaupungistakin löytyy uusia puolia, tällä kertaa pinnan alta.

Nautin Kammovarjon lukemisesta tosi paljon. Ihan harmitti jättää loppuratkaisun lukeminen kesken, kun piti lähteä töihin. Sarjan aiempien osien tapaan tämäkin sopii erittäin hyvin niille lukijoille, jotka kaipaavat seikkailuja ja jännitystä sekä onnellisia loppuja.

maanantai 31. tammikuuta 2022

Kirja joka ei halunnut tulla luetuksi

 

David Sundin: Kirja joka ei halunnut tulla luetuksi
Tammi 2022, 36s.
Suom. Tittamari Marttinen

Kirja joka ei halunnut tulla luetuksi on veikeä kirja, jota on uskoakseni erityisen hauska lukea yhdessä lapsen kanssa. Minä luin yksin ja lapset sitten itsekseen ja vaikka kaikki tästä tykkäsimme, luulen että yhteinen lukuhetki olisi ollut paljon riemastuttavampi.

Kirjassa ei ole juonta. Siinä tapahtuu vain kaikkea odottamatonta ja lukemista hidastavaa, koska kirja ei todellakaan halua tulla luetuksi. Ensin se muuttuu ratiksi, sitten fontin koko muuttuu pikkiriikkiseksi ja valtavan suureksi, sanat karkailevat ja vaikka mitä.

Kuvitustyyli on vanhanaikainen, sellainen villi länsi kohtaa Monty Pythonin, vaikka ei tämä kyllä näytä yhtään viimeksimainitulta... No, joka tapauksessa kirjan visuaalinen ilme ei ole lastenkirjoille tyypillistä. 

En osannut odottaa tältä kirjalta oikeastaan mitään, joten yllätyin iloisesti. Toivottavasti sinäkin!