Emily - Eli kuinka sukua jatketaan

Terhi Tarkiainen: Emily - eli kuinka sukua jatketaan
Tammi 2022, 394s.

 

Pennymooren emännällä Emilyllä on ongelma. Miehen suvun puolella on meneillään kiistaa perimysjärjestyksestä, joka ratkeaisi helpoiten - ja Pennymooren eduksi - jos Emily synnyttäisi kartanoon jälkeläisen. Hommaa hankaloittaa kuitenkin se, että Lordi Levin ei ole paikalla ja asialla alkaa olla hoppu. Kun kartanon ovelle sitten ilmaantuu lordi Levinin kaukainen sukulainen herra Drake, Emily ehdottaa tälle aivan harmitonta roolileikkiä. Niinpä herra Drake tekeytyy lordi Leviniksi paitsi talon henkilökunnan silmissä, myös perillisenhankkimispuuhissa.

Jo tämä kirjan alkuasetelma on herkullinen. 1700-luvulle sijoittuva romaani on veikeä sekoitus wodehousemaista väärinkäsitysten sekamelskaa, erotiikkaa, tiedettä, paljastuksia, omalla tavallaan hurmaavia henkilöhahmoja ja ennenkaikkea taidokasta, huumorin rikastamaa kerrontaa. Nautin ihan valtavasti tämän lukemisesta, varsinkin siinä vaiheessa, kun kirjassa tapahtui sangen odottamaton käänne.

Tarkiaisen edellinen kirja, Kitty, eli kuinka mies tuhotaan onkin nyt kuuntelussa ja Tarkiaisen kirjat ovat jatkossa automaattisesti lukulistallani. 

Suosittelen erityisesti kepeähkön, iloisesti ronskin ja viihdyttävän kirjallisuuden ystäville!

Jäätävää

A.R.S. Horkka: Jäätävää
Tammi 2022, 175s.

Nordic Horror -sarjan ensimmäinen kirja, Jäätävää, näyttää hurjalta. Vaikka tarinasta ei puutu demoneita, taisteluita eikä kuolemiakaan, on lopputulos kuitenkin hiukan kesy.

Kuusitoistavuotias Armas on jäänyt orvoksi ja hän päätyy orpokotiin. Hyvin pian selviää, ettei orpokodissa ole kaikki kohdallaan. Seita, joka on asunut orpokodissa hieman kauemmin, yrittää opastaa Armasta selviämään uudessa ympäristössä. Tavoitteena on kuitenkin karata, kunhan olosuhteet ovat otollisemmat. Käy kuitenkin niin, että Armas kohtaa demonin, joka vie hänen tunteensa. Saadakseen asiat kuntoon, Armaksen on saatava tunteensa takaisin ja sehän ei tietenkään käy nopeasti eikä helposti.

Pidin kirjan pohjoisesta miljööstä, vaikka helteillä lukiessa eläytyminen olikin vähän haastavaa. Tarina jää harmillisen pinnalliseksi ja henkilöhahmot ohuiksi. Oletan, että kirja on haluttu pitää lyhyenä, jotta se houkuttelisi myös vähemmän lukevia nuoria. Harmi, että tarina kärsii sivumäärän niukkuudesta.

Auroria (Varjot 2)

Timo Parvela: Auroria
Tammi 2022, 155s.
Kuvitus: Pasi Pitkänen

 

Pidin paljon Varjot-sarjan ensimmäisestä osasta ja odotinkin tätä toista osaa innolla. Jostain syystä Auroria ei kuitenkaan onnistunut lunastamaan odotuksiani.

Pete ja Sara ovat päätyneet Auroriaan, jossa joulu ei näytä ollenkaan siltä kuin elokuvissa. Kaikki on ränsistynyttä, synkkää ja kulahtanutta, tunnelma ylipäätään kireä ja ärtyisä. Uudit saa käsiinsä ikivanhan muistikirjan, josta hänelle selviää karuja tapahtumia menneisyydestä ja syitä siihen, miksi tontut ja maahiset ovat ajautuneet sotajalalle.

Vaikka luin Aurorian todella nopeaan tahtiin, en päässys tarinaan mukaan. Jostakin syystä tapahtumat tuntuivat pomppivan irrallisina sekä aikaan että toisiinsa nähden. Ensimmäisestä osasta tuttu jännityskin tuntui pakotetulta. Pasi Pitkäsen kuvitus pelastaa kuitenkin paljon ja tuo mukanaan kaivattua tunnelmaa.

Olet tässä

Nick Hornby: Olet tässä
WSOY 2022, 328s.
Suom. Irmeli Ruuska

Ilahduin valtavasti, kun huomasin että Nick Hornbylta suomennetaan pitkästä aikaa jotakin. Odotukset olivatkin korkealla, eivätkä ollenkaan turhaan.

Lucy on 42-vuotias kahden pojan äiti, eronnut arvaamattomasta miehestään. Yksinhuoltajuus ei ole ollut Lucyn suunnitelmissa, mutta joskus elämä vie eri suuntaan kuin itse on suunnitellut. Kun Lucy tarvitsee lapsenvahtia, hän jotenkin erikoisesti päätyy pyytämään tehtävään lihakaupassa työskentelevää Josephia. Joseph on aivan toisenlainen kuin Lucy. Noin 20 vuoden ikäerosta - ja lukuisista muista eroista puhumattakaan - Lucy ja Joseph alkavat tapailla. Vastoin ennakko-odotuksia suhde tuntuu ihmeellisen oikealta.

Hornby ei ole menettänyt kertojantaitojaan. Olet tässä käsittelee paitsi Lucyn ja Josephin epätodennäköistä suhdetta, myös Brexitiä ja lukuisia muita aiheita. Ehdottomasti parasta kirjassa on dialogi, jolle sain hörähdellä ääneen mitä odottamattomimmissa kohdissa.

Mikäli et ole Hornbyn tuotantoon tutustunut, tästä on hyvä aloittaa! Ja jos olet, niin lue ihmeessä tämäkin <3

Here is the Beehive

Sarah Crossan: Here is the Beehive
Bloomsbury 2020, 266s.

 

Here is the Beehive on ladattu tunteilla. Se on todennäköisesti yksi koskettavimmista kirjoista, joita olen koskaan lukenut.

Työkseen Ana hoitaa muun muassa testamentteja. Kun hän saa toimeksiannon huolehtia erään edesmenneen asiakkaan asioista, Anan maailma romahtaa. Kolmen vuoden ajan Analla on ollut suhde Connoriin. Vaikka molemmat ovat tahoillaan naimisissa ja perheellisiä, heidän suhteensa on ollut kaunis ja tunneside vahva. Nyt Connor on kuitenkin kuollut ja Ana saa kuulla asiasta tuoreelta leskeltä, Connorin vaimolta. 

Miten surra itselle rakasta ja läheistä ihmistä, jonka olemassaolosta ja roolista omassa elämässä kukaan ei tiedä? Miten jatkaa arkea, kun sydän on särkynyt rakastetun kuoleman johdosta?

Ana on monin tavoin rikki tapahtuneesta ja hakeutuu Connorin vaimon, Rebecan seuraan saadakseen edes pienen hetken tavallaan lähellä Connoria.

Crossan kertoo tarinan todella kauniisti, latautuneesti ja pakahduttavasti. Vaikka pettämisestä olisi mitä mieltä tahansa, en usko että tämä tarina jättäisi koskettamatta ketään.

Korpin varjo

Eva Eich: Korpin varjo
Bazar 2022, 92s.
Suom. Sanna van Leeuwen
Kuvitus: Marielle Enders

 

Minä pidän pakohuonepeleistä (oikeaan pakohuoneeseen en ole saanut aikaiseksi mennä), mutta ne ovat aiheuttaneet perheessämme sen verran kireitä hermoja, että pääsen pelaamaan pakopelin korkeintaan kerran vuodessa. Siksipä tämä kirjamuotoinen pakopeli vaikutti aivan loistavalta!

Aloitin Korpin varjon  reissussa yhdessä esikoisen kanssa, mutta jumituimme yhteen tehtävään, jonka jälkeen jatkoin kirjan loppuun itsekseni.

Tarinan alkuasetelma on näppärä: on luokkakokous, jossa pieni kaveriporukka ajautuu erilleen muusta juhlaväestä. Juhlapaikkana toimivassa koulussa on järjestelmä, joka estää kännyköiden käytön, joten kun tämä pieni joukko juhlijoita huomaa olevansa jumissa, heidän on löydettävä itse tiensä ulos. Toki varsinainen mysteeri on paljon synkempi. Kouluaikana kaveriporukkaan on kuulunut myös Paula, joka teki itsemurhan aivan yllättäen. Nyt siellä täällä näkyy piirrettyjä korppeja, samanlaisia kuin Paula aikoinaan piirsi, sekä muitakin viitteitä Paulaan. Mitä Paulalle todella tapahtui?

Kirja pakopelin muotona toimi aika hyvin. Osa sivuista on edelleen kiinni ja kun on saanut ratkaistua tehtävän, voi leikata oikean sivun auki. Sivut tunnistetaan kuvista. Huono puoli tässä on se, että kun jää jumiin johonkin tehtävään, mitään vinkkejä ei ole saatavilla, vaan on etsittävä seuraava luku muilla keinoin. Noin yleensä ottaen tehtävät ovat kuitenkin aika helppoja.

Kokonaisuutena Korpin varjo oli ihan viihdyttävä, mutta tarinallisesti vähän turhan suoraviivainen ja pinnallinen. Toisaalta, tämä on pelillinen kirja, joten suurempi tekstimäärä tekisi pelistä ehkä liian hitaasti etenevän. Hyvinkin voisin pelata/lukea tällaisen mysteerin toistekin!

Sekasin - Tervetuloa Suomeen

Jani Pösö & Teemu Nikki:
Sekasin - Tervetuloa Suomeen
Otava 2022, 330s.

 

En kuulu Sekasin-tv-sarjan kohderyhmään, joten tartuin tähän kirjaan ilman ennakko-odotuksia. Sekasin - Tervetuloa Suomeen koostuu sarjan käsikirjoituksista, mutta mukana on myös ennen julkaisematonta materiaalia.

Hyde on saanut työpaikan vastaanottokeskuksesta. Ensimmäinen päivä ei mene odotusten mukaisesti, kun perusteellisen perehdytyksen sijaan Hyde joutuukin suoraan hommiin: bussilastillinen uusia turvapaikanhakijoita tarvitsee opastusta. Sekalainen joukko järkyttyy, kun bussin ikkunasta näkyy palava risti, mutta onneksi kyseessä on yksittäisen paikallisen idiootin tempaus.

Kirjan luvut, tai oikeammin kai kohtaukset, ovat lyhyehköjä ja tahti muutenkin ripeä. Aluksi uusia hahmoja juoksutetaan lukijan eteen sellaista tahtia, ettei meinaa mukana pysyä, mutta toisaalta tarinat vievät niin nopeasti mukanaan, että hahmoihin ja heidän tarinoihinsa tutustuu ja kiintyykin nopeasti.

Vastaanottokeskuksen arkea kuvataan realistisesti, mikä selittyy jo sillä, että kirjaan on kerätty materiaalia haastattelemalla vastaanottokeskuksien työntekijöitä sekä entisiä ja nykyisiä turvapaikanhakijoita.

Suosikkini kaikista kirjan hahmoista on Masumah, vaimoksi liian nuori nainen, joka uskaltaa viimeinkin nousta miestään vastaan.

Tervetuloa Suomeen on nopealukuinen, mutta antaa paljon ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa. Pidin siitä, että osa repliikeistä oli kirjoitettu hahmojen äidinkielellä - arabiaksi, kurdiksi ja persiaksi.

Tästä kaikki alkaa

 

Salla Simukka: Tästä kaikki alkaa
Tammi 2022, 167s.

Odotin Salla Simukan Tästä kaikki alkaa -romaania malttamattomana. Aloin lukea sitä koko perheen kesälomareissulla ja jos pari lapsista ei olisi tullut kipeäksi, olisin saanut sen luettua yhdellä kertaa. Se kertonee paljon siitä, kuinka hyvin tarina vie mukanaan.

Nova on muuttanut puolisonsa Islan kanssa unelmien taloon keskelle metsää, suhteellisen kauas kaikesta. Talossa on suuret ikkunat ja metsä alkaa melkeinpä suoraan kynnykseltä. Pariskunta on asunut talossa vasta puoli vuotta, kun he käyvät vakavan keskustelun ja päättävät erota.

Eropäätöksen jälkeen Nova tuntee olonsa kevyemmäksi kuin aikoihin, mutta Isla käyttäytyy kuin kaikki olisi ennallaan. Tai oikeastaan ei: hän käyttäytyy kuin kaikki olisi hyvin. Nova yrittää keskittyä töihinsä, mutta vanhojen suomalaisten kauhutarinoiden kuvittaminen ei tahdo edistyä toivotulla tavalla. Sitten keittiöön alkaa ilmestyä inhottavia ötököitä ja metsästä löytynyt, ensin niin kiehtovalta vaikuttanut matkalaukku alkaa haista järkyttävän pahalle.

Simukka kuljettaa tarinaa vaivattomasti ja kiristää tunnelmaa vähäeleisesti mutta varmasti. Parisuhteen päättymisen kuvauksena alkanut tarina päättyy jonain aivan muuna.

Tästä kaikki alkaa on jälleen yksi osoitus Simukan lahjakkuudesta.

Huom! Kirja ilmestyy 15.8.2022.

Gwendy's Magic Feather

Richard Chizmar: Gwendy's Magic Feather
Gallery Books 2020, 206s.
Kuvitus: Keith Minnion

Viitisen vuotta sitten luin Stephen Kingin ja Richard Chizmarin yhteistyössä kirjoittaman Gwendy's Button Boxin. En erityisemmin vakuuttunut, vaikka jälkikäteen olenkin muistellut kirjaa "ihan hyvänä". Kun sarja sai jatkoa, en kiinnostunut siitä, sillä Chizmar on kirjoittanut tämän yksin. Kolmannen osan Chizmar ja King ovat kuitenkin kirjoittaneet jälleen yhdessä, joten pitihän tämä keskimmäinenkin osa sitten hankkia ja lukea.

Nyt Gwendy on 30+ ja toimii edustajana kongressissa. Aikaisemmin hän on tehnyt uraa kirjailijana ja menestynytkin sillä alalla. Kirjan tapahtumat sijoittuvat joulun aikaan. Gwendy matkustaa kotikaupunkiinsa viettääkseen juhlapyhät vanhempiensa seurassa. Hänen äitinsä käy läpi syöpähoitoja, puoliso on työmatkalla jollain katastrofialueella. Pikkukaupungissa on lähiaikoina kadonnut kaksi tyttöä, mikä kuohuttaa kaikkia. Juuri ennen matkalle lähtöä, Gwendy löytää työhuoneestaan button boxin, jota ei ole nähnyt aikoihin. Homma tietysti säikäyttää Gwendyn, joka sitten kuskaa laatikon matkalleen mukaan.

Tarina on idealtaan kiinnostava, mutta harmillisesti toteutukseltaan jälleen sellainen tympeä kokoelma raapaisuja. Mikään käsillä olevista aiheista ei oikein nouse muiden yli, tai edes järin kiinnostavaksi. Button boxkin tahtoo jäädä sivuhahmoksi.

Nopeasti luettava kirja, jonka jälkeen en odota sarjan päätösosaltakaan suuria.