maanantai 23. toukokuuta 2022

Rokki-Pupu ja Rolli-Pöllö: Keikkakuumetta

 

Pete Leppänen: Rokki-Pupu ja Rolli-Pöllö: Keikkakuumetta
Lasten Keskus 2022, 129s.
Kuvitus: Paula Mela

Iltasaturutiinimme on nykyään kaikkea muuta kuin rutiini. Välillä luemme pitkiä pätkiä, välillä kuluu monta päivää ilman yhteistä lukuhetkeä. Pete Leppäsen rokkaavista ystävyksistä kertovaa kirjaa luimme yli kuukauden, kun sopivia lukuhetkiä oli niin harvassa.

Rokki-Pupu ja Rolli-Pöllö ovat innoissaan, kun maailmankuulu bändi Kirotut lokit saapuu Pöpelikkölään esiintyäkseen koulun diskossa. Vielä enemmän kaverukset villiintyvät, kun heille avautuu mahdollisuus toimia lämppärinä. He treenaavat niin paljon, että Rollin ääni käheytyy. Eivätkä Rollin ääniongelmat jää ainoaksi haasteeksi, kun myös Rokin kitara joutuu ilkivallan kohteeksi.

Keikkakuumetta on sympaattinen ja kannustavakin kirja, jonka uskon uppoavan etenkin kaikkiin rocktähteydestä haaveileville. Kirjan lopussa on laaja sanavarasto, jossa selitetään tarinassa käytettyjä ja siinä erikseen tähdellä merkittyjä (pääasiassa) musiikkisanoja. Rokin ja Rollin biisilista jäljittelee suomirockin suuria hittejä, mikä tosin meni kolmasluokkalaiselta ohi, enkä viitsinyt kesken tarinoinnin alkaa tätä juttua avaamaan.

Rokin ja Rollin tarina saa jatkoa vielä tämän vuoden puolella, lokakuussa.

keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Numeroruuhka

Numeroruuhka
Eve Hietamies: Numeroruuhka
Otava 2022, 468s.

Antti ja Paavo Pasasen elämässä tapahtuu jälleen vaikka mitä. Antti Pasasen työpaikalla alkavat yt:t ja hänen isänsä tarvitsee väliaikaisen sijoituspaikan siksi aikaa, kun hänen ja Anitan kotia remontoidaan toipilaalle sopivammaksi. Nämä asiat eivät toki ole minkäänlaisessa syy-seuraussuhteessa toisiinsa... Paavon koulunkäynti on sellaista, joka saa opettajan hyödyntämään Wilmaa ahkerasti. Enni ja Terttu asuvat omaa kotiaan ja yhdessä vietetään viikonloput.

Tartuin Numeroruuhkaan innolla ja nautinkin lukemisesta suurimmaksi osaksi. (Angiina vei osan nautinnosta.) Eve Hietamies kirjoittaa vetävästi, kevyesti ja humoristisesti, mikä tekee lukemisen helpoksi. Mutta voi jestas sentään, miten rasittava Antti tässä kirjassa oli! Syy/syyt ovat toki ilmeiset ja sinänsä ymmärrettävät, mutta pakko on ihailla lähi-ihmisten pitkää pinnaa ja ymmärtämisen venymistä.

Paavon äiti on edelleen jotenkin kylmäävä tyyppi, leikkipuistoystävät taas paljon paremmin toimeentulevia kuin muistinkaan. Muutaman kerran nauroin ääneen Pasasten elämän koomisille tilanteille, joita tosin tarjoili useimmiten Peippo Siskonsa kanssa (joka ei ole hänen siskonsa).

Oli sinänsä hauskaa palata Pasasten pariin, vaikka vähän ankeissa merkeissä kohdattiinkin. Jos vielä tavataan, toivon enemmän Enniä!

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Punapipoinen poika

Hanna van der Steen: Punapipoinen poika
Kvaliti 2022, 107s.

 

Marlin perhe palaa kahden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen takaisin Suomeen. Vaikka Marli on kaivannut kotimaataan ja odottanut lomia siellä, lopullinen paluu ei silti tunnu erityisen kivalta. Peruskoulun viimeisen vuoden kevätlukukausi ottaa lujille, kun opetussuunnitelma vanhassa koulussa ja Suomen kouluissa ei tietenkään vastaa täysin toisiaan. Ja sitten on se vanhaan kouluun jäänyt poika...

Koiraansa ulkoiluttaessaan Marli tapaa Suiden, punapipoisen pojan, joka tulee reippaasti juttelemaan hänelle. Suiden kanssa on helppo puhua tai vain olla hiljaa. Jotain erikoista poikaan tuntuu silti liittyvän.

Punapipoinen poika on nopealukuinen säeromaani. Hieman harmittaa, että arvasin Suideen liittyvän salaisuuden hieman liian aikaisin, mutta pidin tästä silti. Marlin ristiriitaiset tuntemukset Suomeen paluusta, kaverikuvioista sun muista antoi ajattelemisen aihetta.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Kokka kohti aarretta, kapteeni Hirmuliini!

Kokka kohti aarretta, kapteeni Hirmuliini!
Sylvie Misslin & Amandine Piu:
Kokka kohti aarretta, kapteeni Hirmuliini!
Lasten Keskus 2022, 38s.
Suom. Rauna Sirola

 

Kokka kohti aarretta, kapteeni Hirmuliini! on hurmaava tee-se-itse -seikkailukirja perheen pienimmille. Tai perheen kaikenkokoisille, kuten meillä.

Jaska ja Maikki löytävät rannalla leikkiessään pullopostin kapteeni Hirmuliinilta. Kirjeen mukaan Papukaijasaarella odottaa aarre, joten ei muuta kuin matkaan! Jaska ja Maikki eivät vain tiedä, missä kyseinen saari sijaitsee. On siis kysyttävä neuvoa. Lukija saa valita, haetaanko neuvoja majakalta vai satamasta. Sitten mietitään, lähdetäänkö matkaan purjeveneellä vai uiden.

Me pääsimme Papukaijasaarelle vasta kolmannella yrittämällä, mutta saatiinpa seikkailla Maikin ja Jaskan kanssa oikein kunnolla.

 

 

keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Hamnet

Hamnet
Maggie O'Farrell: Hamnet
S&S 2022, 382s.
Suom. Arja Kantele

1580-luvun Englanti. Musta surma. Eräs nuori latinanopettaja, hansikkaantekijän poika, rakastuu hieman vanhempaan naiseen. Nainen on kiehtova ja omalaatuinen, hän näkee asioita ennalta ja hänellä on oma haukkakin. Miehen vanhemmat eivät miniäkokelaaseen ihastu, mutta se ei estä pariskuntaa perustamasta perhettä. 

Perhe kasvaa ja mies lähtee kokeilemaan onneaan Lontooseen. Perheen kaksosista toinen, vauvasta asti heiveröinen Judith, sairastuu vakavasti. Kaksoisveli Hamnet on hädissään ja yrittää löytää apua.

Tiedän, ettei tämä kirja kuulosta selostukseni perusteella juuri miltään. Mutta rakastin tätä alusta loppuun. O'Farrell kuljettaa tarinaa monessa ajassa, näkökulmia vaihdellen. Perheen isää ei mainita nimeltä kertaakaan, mutta lukija toki tietää, kenestä on kyse. Koin Hamnetin viehättävänä, kauniina, äärettömän surullisena mutta silti lohdullisena tarinana. Arja Kanteleen suomennos on kaikin puolin onnistunut, lukukokemus koskettava. Ja kansikin, huh miten tyylikäs ja tarinaan sopiva!

maanantai 11. huhtikuuta 2022

Ystävä joella

Ystävä joella
Reetta Niemelä: Ystävä joella
Karisto 2022, 38s.
Kuvitus: Karoliina Pertamo

 

Ystävä joella on kaunis ja rauhallinen tarina luonnosta ja ystävyydestä. Nimetön minä-kertoja kuvaa kauniisti kotinsa lähellä virtaavaa jokea ja sen ympäristöä, tekee viisaita huomioita eläimistä ja siitä, kuinka ne tulee jättää omaan rauhaansa.

Kertojalla on joella salainen ystävä, jonka kanssa voi kesäisin leikkiä ja uida. Myös vuoden kierto kuvataan kauniisti.

Yllätyin siitä, miten paljon pidin tästä kirjasta! Olen omien lasten kanssa tottunut lukemaan vauhdikkaita ja tavallaan äänekkäitä kirjoja ja tämä on kyllä aivan päinvastainen. Kirjan kuvitus on rauhallista, jotenkin utuisen seesteistä ja huolella valitut sanatkin lähes rentouttavat.

Kaikin puolin kaunis kirja!

torstai 7. huhtikuuta 2022

Kielletty päiväkirja

59758249. sy475
Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja
Otava 2022, 280s.
Suom. Anna Louhivuori

 

On vuosi 1950 ja Valeria 43-vuotias työssäkäyvä perheenäiti. Puoliso on töissä pankissa, lapset jo lähes aikuisia. Eräällä sunnuntaisella kauppareissulla Valeria ostaa päähänpistosta itselleen mustakantisen muistikirjan, johon alkaa kirjoittaa päiväkirjaansa. Aikaisemmin Valeriasta on tuntunut, ettei hänen elämässään tapahdu mitään mielenkiintoista. Arki on rullannut omalla painollaan, totuttuja uriaan.

Kirjoittaminen ja oman ajan ja tilan kaipuu avaa kuitenkin Valerian silmät. Hän huomaa kaikki ne odotukset ja oletukset, joita häneen kohdistuu. Puoliso kutsuu Valeriaa äidiksi, ei enää syleile tätä tai osoita seksuaalista halua. Poika suunnittelee muuttoa Argentiinaan, tytär heilastelee kyseenalaisen avoimesti ja herättää pahennusta. Yhtäkkiä Valeria alkaa nähdä työnantajansa, tämän sanat ja eleet uudessa valossa.

Kielletty päiväkirja on hieno kirja. Se kertoo rooleista, etenkin niistä, joihin muut meitä tunkevat. Valeria haluaisi tulla nähdyksi itsenään, eikä aina äitinä, vaimona, tyttärenä ja niin edelleen. Perheen hyvää tarkoittavatkin sanat ja oletukset tuntuvat kutistavan Valerian statistiksi, avuttomaksi uhrautujaksi, jonka olisi nyt aika levätä. Mutta ei toki oman mielensä mukaan, vaan perheellä on hänelle jo uusia velvollisuuksia, uusia ahtaita rooleja.

Kirja on vanha, mutta aihe ajaton. Tästä kirjasta löysin yllättävän paljon samastumispintaa näin 42-vuotiaana työssäkäyvänä perheenäitinä.