maanantai 3. lokakuuta 2022

Tilly ja kirjamatkaajat

Anna James - Tilly ja kirjamatkaajat
Anna James: Tilly ja kirjamatkaajat
Harper Collins 2021, 7h 33min
Suom. Marja Helanen
Lukija: Lotta Kuusisto

 

Tilly ja kirjamatkaajat kirjassa on aivan ihana idea: Tillylle selviää, että hän on kirjamatkaaja. Kirjamatkaajat pystyvät seikkailemaan lukemissaan kirjoissa! Tilly asuu isovanhempiensa kanssa kodissa, jonka tiloissa toimii myös perheen antikvariaatti. Tillyn äiti on kadonnut, eivätkä isovanhemmat mielellään puhu hänestä. Isästä he eivät myönnä tietävänsä mitään.

Olen lainannut tämän kirjan kirjastosta noin neljä kertaa, mutta koskaan en ole ehtinyt lukea sitä. Nyt aloitimme sen kuopuksen kanssa äänikirjana palapelin ohessa. Ensimmäinen töksähdys on lukija. En pitänyt hänen hengästyneestä ja nykivästä puhetavastaan. Toinen, huomattavasti isompi pettymys oli tajuta se, etteivät kirjan intertekstuaaliset viittaukset avaudu lapselle, jolle Liisa Ihmemaassa, Pikku prinsessa tai esimerkiksi Aarresaari eivät ole entuudestaan tuttuja. 

En innostunut kirjan henkilöhahmoista ja lopulta koko tarina tuntui lähinnä syheröiseltä lankakerältä. Että kyllä siellä jossakin langan pää on, siihen on vain hankala päästä käsiksi. Ehkä Anna James ei olekaan kirjoittanut tätä lapsilukijoita ajatellen, vaan nostalgiseksi satuseikkailuksi klassikkoja rakastaville aikuisille?

perjantai 30. syyskuuta 2022

Vuosikirja

57838428. sy475
Holly Bourne: Vuosikirja
Gummerus 2021, 368s.
Suom. Kristiina Vaara

 

Hankin Holly Bournen Vuosikirjan omakseni jo hyvän aikaa sitten. Nyt se valikoitui lukupiirikirjaksi, joten viimein oli hyvä syy ottaa kirjaa hyllystä ja lukea se.

Paige on vältellyt huomatuksi tulemista onnistuneesti. Vaikka hän on joutunut seuraamaan sivusta ilkeitä juoruja muista, hän ei ole koskaan joutunut sellaisen aiheeksi. Paige joutuu inhottavaan välikäteen, kun hänen vuosiluokkansa vuosikirjasta halutaan tavallista syvällisempi ja koululehden toimituksessa mukana oleva Paige värvätään tekemään haastatteluja kouluaikojen "hassuista" tapahtumista. Nämä tapaukset ovat hauskoja lähinnä muutaman koulun suosituimman tytön mielestä, mutta Paige ei halua eikä uskalla esittää omaa mielipidettään.

Paigen kotona ilmapiiri on jatkuvasti räjähdysherkkä. Epävakaa ja arvaamaton isä pitää kaikkia varpaillaan, eikä collegeen lähtenyt isoveli haluaisi mielellään vierailla kotona. Onneksi Paigella on Polly-täti, joka tarjoaa omanlaisensa hengähdystauon kodin kamaluudesta.

Jossakin taustalla on Ruby, Paigen entinen ystävä, joka on jostakin syystä kadonnut kuvioista. Lisäksi on punakynätyyppi, jonka kirjastonkirjoihin tekemiin merkintöihin Paige ihastuu ja jonka Paige haluaa löytää.

Vuosikirja jätti jälkeensä pienen pettymyksen.
Siinä on valtavan hyvä aihe - itse vuosikirjan teko - joka kuitenkin jää näiden muiden aiheiden jalkoihin. Paigen kotiolot ovat aivan hirvittävät ja väkisinkin miettii, miksi asiat ovat saaneet kehittyä niin kauhealle tolalle. Mutta toisaalta, niinhän se on, että asianosaisille kamaluudetkin muuttuvat normaaleiksi etenkin jos ne pääsevät kehittymään vähitellen.

Punakynätyyppi oli virkistävä lisä muuten niin kovin ankeaan tarinaan. Silti olisin kaivannut tähän ehkä vähän jotakin särmää tai yllätyksellisyyttä. Toisaalta taas, ehkä annos sokerikuorrutteista imelyyttä tuli tämän kirjan kohdalla nimenomaan tarpeeseen.

Bourne käsittelee jälleen vakavia ja isoja aiheita näennäisen kevyen kirjan muodossa.

keskiviikko 28. syyskuuta 2022

Nuoren antirasistin käsikirja

Nuoren antirasistin käsikirja
Tinashe Williamson: Nuoren antirasistin käsikirja
Otava 2022, 72s.
Suom. Terhi Width
Kuvitus: Thea Jacobsen

 

Nuoren antirasistin käsikirja on näppärän kokoinen ja selkeästi koottu tietokirja nuorille. Kirjan teossa on ollut mukana kahdeksan norjalaista nuorta, joiden sukujuuret ovat jossakin muualla. Sekä näiden nuorten että Williamsonin kertomien esimerkkien avulla rasismin moninaisuus tulee selvästi ilmi.

Kirjassa on nelivärikuvitus, joka elävöittää ja keventää raskasta aihetta. Teksti on kyllä kautta linjan kevyehköä ja helppoa. Lukujen välissä on jokin merkittävä lause, joka toimii inspiraationa ja/tai kannustimena tehdä antirasistisia tekoja.

Kirjassa käsitellään muun muassa rasistisia rikoksia sekä rakenteellista rasismia. Voi olla hyvä herätellä lukijaa huomaamaan arkisia asioita, joissa näkyy ajatus siitä, etteivät vaikkapa kaikkia tuotteita ole suunniteltu kaikille ihmisille. Ihonväriset sukkahousut eivät ole kaikkien ihmisten ihon värisiä, kuten eivät perinteiset laastaritkaan, joiden  on tarkoitus olla mahdollisimman huomaamattomia.

Williamson saa näkemään rasismia sellaisissa arkisissa yhteyksissä, joissa tuskin on alunperin tarkoitettu loukata. Siksi onkin tärkeää, että näitä asioita nostetaan esille, jotta oppisimme välttämään niitä jatkossa.

Erittäin tärkeä ja hyvin kirjoitettu tietokirja, paitsi nuorille, myös aikuisille.

maanantai 26. syyskuuta 2022

Cat's Cradle: The Golden Twine

58484155
Jo Rioux: Cat's Cradle: The Golden Twine
First Second 2022,
128s.

 

Suri rakastaa hirviöitä ja kaikkea niihin liittyvää. Hän kulkee kiertävän markkinaporukan mukana, vaikka johtajahahmo yrittääkin jatkuvasti karkottaa tätä vapaamatkustajaa. Muu porukka kuitenkin pitää Suria yhtenä heistä. Suri haluaa ryhtyä isona hirviönmetsästäjäksi ja yllättäen hän pääseekin todistamaan taitonsa. Vahingossa Suri saa aikaan melkoisen kaaoksen, jonka lopputulemana Surin ja markkinaporukan tiet erkanevat.

The Golden Twine on todella ihanasti piirrettyä sarjakuvaa. Pidän tästä söpöhköstä tyylistä, jossa hirviötkään eivät ole (ainakaan tässä ensimmäisessä osassa) kovin kammottavan näköisiä. Albumi on nopealukuinen ja jättää lopun sopivan jännittävään kohtaan, niin että jatko-osakin on pakko saada jotain kautta käsiinsä.

Tarina sopinee hyvin jo alakouluikäisille.

perjantai 23. syyskuuta 2022

Pimeät kuut

62207162. sy475
Tommi Kinnunen: Pimeät kuut
WSOY 2022, 284s
.

 

Vuonna 1947 iäkäs ja terveysongelmista kärsivä Elna Suorajärvi on saanut opettajattaren pestin syrjäiseltä Niemen koululta. Pohjoisessa, lähellä Neuvostoliiton rajaa sijaitseva koulu osoittautuu koulun irvikuvaksi. Rakennus on vetoisa vanha parakki, jonka varustelutaso on kaikin puolin ala-arvoinen sekä koulu- että asumiskäyttöä ajatellen. Mutta jos jotain puuttuukin, sinnikkyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja Elnalta löytyy. Opettamisen hän osaa, vaikka oppilaat ovatkin paikalla kummallisesti vuoroissa.

Tommi Kinnunen kirjoittaa jälleen upeasti. Vaikka kirjan aihe on karu ja inhottavalla tavalla ajankohtainenkin, lukeminen oli pelkkää nautintoa. Kauniit, viimeistellyt lauseet seuraavat toistaan sellaisella vaivattomuudella, ettei sitä voi olla ihailematta. Olen hidas lukija, mutta tämän nautiskelin alle vuorokaudessa.

Elnalta odotetaan kohtuuttomia. Olemattomilla opetusvälineillä hänen tulisi opettaa sekalaista ja hajanaista lapsijoukkoa innostavalla ja ennen kaikkea tehokkaalla tavalla. Ja eikös sen ulkohuussinkin voisi Elna siivota?

Olen tainnut aiemminkin kertoa, että olen itse saanut käydä pientä (ja hyvin vanhanaikaista) kyläkoulua. Opettajia koulussamme oli kaksi. Toinen opetti 1.-2. -luokkalaisia, toinen 3.-6. -luokkalaisia. Oppilaan näkökulmasta homma tuntui aina toimivan (ehkä sen vanhakantaisen auktoriteetin vuoksi), mutta jälkikäteen olen ihmetellyt asiaa. Että miten opettaja hallitsi ne sekasisältöiset oppitunnit ja eri luokka-asteiden sekamelskan? Toki koulussamme oli oppilaita vähän, noin 24, eli suurin piirtein saman verran kuin nykyisin yhdessä luokassa... Mutta silti. 

Pimeät kuut herättelikin runsaasti koulumaailmaan liittyviä ajatuksia. Vaikka moni asia on muuttunut, eivät ongelat ja haasteet ole mihinkään kadonneet. Päin vastoin.

keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Cinderella

 

Pilvi Hämäläinen: Cinderella
Otava 2022, 269s.

Pilvi Hämäläisen esikoisromaani Cinderella jätti jälkeensä todella, todella ristiriitaisen olon.

Kirjan kolme päähenkilöä ovat 9-luokkalainen Jade, hänen yksinhuoltajaäitinsä Siru sekä hänen äitinsä Sirkka. Jade on tiedostava teini, joka kärsii muun muassa nimestään: Jade-Adele. Kolmannen nimensä hän on toistaiseksi osannut pitää salassa luokkakavereiltaan. Siru on tällä hetkellä työtön. Taitojahan hänellä toki olisi vaikka mihin, mutta suurin osa päivistä kuluu liesituulettimen alla tupakoimiseen ja pakonomaiseen nettishoppaileen, johon ei oikeasti olisi edes varaa. Sirkka taas keskittyy kissaansa sekä siihen, että koti on aina koristeltu asiaankuuluvasti juhlapyhinä. 

Siru ja Sirkka eivät ole olleet puheväleissä pitkiin aikoihin. Syitä tulee ilmi vähitellen, kun menneisyyden tapahtumat pulpahtelevat pintaan.

Siru ja Sirkka ovat aivan hirveitä ihmisiä! Ei hyvänen aika, miten paljon inhosin molempia! Itse asiassa kirjasta saa hakemalla hakea positiivisia juttuja. Mutta vaikka inhosin sekä hahmoja että toinen toistaan karumpia ja kamalampia tapahtumia, en voinut myöskään olla nauramatta. Huumorini on varsin synkkää, mutta Hämäläinen saa mustankin huumorin vaikuttamaan pikkukakkoskelpoiselta.

Cinderella on aivan hirveä tarina, jonka halusin lukea nopeasti ja josta huomasin pitäväni kummallisen paljon.

maanantai 19. syyskuuta 2022

Kulta-aika

61159533
Cyril Pedrosa & Roxanne Moreil: Kulta-aika
WSOY 2022, 416s.
Suom. Saara Pääkkönen

 

Cyril Pedrosan ja Roxanne Moreilin yhteistyönä toteutettu sarjakuva-albumi Kulta-aika on sanalla sanoen upea. Kirja on kooltaan isohko, tuollainen hieman leveä A4, jossa kuvitus pääsee todella oikeuksiinsa. Kuvien koko vaihtelee hallitusti. Pienimmilläänkin kuva on vähintään sivun kuudesosan kokoinen, suurimmillaan yksi kuva saa käyttöönsä koko aukeaman.

Tarina alkaa kuninkaan kuolemasta. Kruununprinsessa Tilda valmistautuu jatkamaan isänsä työtä ja parantamaan valtakuntansa oloja. Yllättäen Tildan pikkuveli kaappaa kuitenkin vallan ja Tilda kahden lähimmän tukijansa kanssa joutuu lähtemään maanpakoon. Edessä ovat rankat ajat niin vallanpitäjille kuin kansalaisillekin. Osa haluaisi pitää kiinni vanhasta, osa taas tavoittelee myyttistä kulta-aikaa: ihmiskunnan tasa-arvoa.

Tarinassa tunnelma kehittyy todella hienovireisistä muutoksista. Tekstin määrä on varsin maltillinen, mutta enempää en kyllä kaivannutkaan. Mieluummin katson politikoinnit ja strategioinnit kuvista, kuin luen aiheesta pitkiä dialogeja. Ylipäätään tämä albumi on niin kaunis, että tämän katseluun saisi vierähtämään aikaa vaikka kuinka kauan.