sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Basketful of Heads

 

Joe Hill: Basketful of Heads
DC Comics 2020, 184s.
Kuvat: Leomacs


June Branchin poikaystävä on työskennellyt koko kesän Brody Islandin poliisivoimissa. On Liamin viimeinen työpäivä ja June on matkustanut Brody Islandille tapaamaan häntä. Romanttinen jälleennäkeminen ei pääse kunnolla alkuunkaan, kun muutama karannut vanki tunkeutuu taloon, jossa Liam ja June ovat vierailulla. Liam kidnapataan, mutta June ei jää toimettomaksi.

Basketful of Heads on verinen tarina. Jos siitä tehtäisiin elokuva, olisi olemassa suuri riski, että genre vaihtuisi kauhusta splatterkomediaksi. Hill on saanut koottua yllättävänkin toimivan tarinan runsaista aineksista: mukana on pahoja poliiseja, viikinkijuttuja, peitetehtävässä työskentelevä henkilö, mietoja huumeita, kyseenalainen itsemurha ja tietysti se korillinen päitä. 

Viihdyin tämän sarjakuva-albumin parissa mainiosti. Tunnelma on sopivan piinaava ja kuvitus mielestäni erittäin toimiva.

keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Pienen hauen pyydystys

 

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
Siltala 2019, 280s.


Ikinä ei saisi antaa kansikuvan vaikuttaa luettavien kirjojen valintaan, ainakaan poissulkevasti. Näin kuitenkin oli käynyt tälle Pienen hauen pyydystykselle, jonka kansi on mielestäni tympeä. Eipä kirjan nimikään houkutellut tarttumaan kirjaan edes takakansitekstin verran. Tyhmä minä!

Onneksi näin Facebookissa erään blogikaverin tätä kehuvan ja toisen vielä yhtyvän kehuihin ja yhtäkkiä Pienen hauen pyydystys olikin tasan sitä, mitä halusin seuraavaksi lukea. Ja voi hyvänen aika, mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi, jos en tätä olisi koskaan lukenut! Juhani Karila ensinnäkin kirjoittaa niin sutjakasti, että ihan jo sen puolesta lukukokemus oli mainio. Mutta kun sisältö vielä osoittautui täydelliseksi, niin ah!

Kirjan tapahtumat sijoittuvat lappiin, pieneen kyläseen, jossa asukkaita on vähän, mutta tarinoita/kohtaloita/yllätyksiä sun muita paljon. Elina Ylijaako matkustaa kesän alussa kotiseudulleen pyydystämään haukea, jotta saisi itse elää. Kuulostaako erikoiselta? Niin se onkin! Elinan kotikylällä tunnetaan näkit, peijoonit, metelit ja jopa hattarat, mutta ihmisten ongelmat voivat silti olla tavallisempaa laatua. Tai sitten eivät. Elinan perässä lappiin saapuu myös Janatuinen, työtehtävissä matkustava poliisi ja siinäpä sitä onkin aineksia jo vaikka mihin.

Rakastin tässä kirjassa ihan kaikkea: hahmoja, miljöötä, tapahtumia, kerrontaa - lopulta jopa tuota kansikuvaa. Näin hauskaa ei ole läheskään jokaisen kirjan kanssa.

lauantai 9. tammikuuta 2021

Beautiful Darkness

 

Fabien Vehlmann: Beautiful Darkness
Drawn & Quarterly 2014, 94s.
Piirrokset: Kerascoët
Käännös: Helge Dasher


Silloin kun valitsee sarjakuvia piirrostyylin perusteella, voi sisältö yllättää melkoisesti. Harrastan ylipäätään maltillisesti takakansitekstien lukemista ja sarjakuvien kohdalla teen sitä kaunokirjallisuutta vähemmän. No, tämän kirjan takakansi on täynnä pätkiä arvosteluista, joten juonipaljastuksia ei olisi tullut vastaan. Tavallaan.

Beautiful Darkness kiinnitti siis huomioni kansikuvansa perusteella. Myönnän, etten tutkinut kanttakaan hirveän perusteellisesti, koska näin vain vihreyttä ja tuollaisen söpön pienen hahmon, enkä ollenkaan tuota kolmatta juttua. Mutta se oli ehkä hyvä asia, koska tarina pääsi yllättämään aivan täysin. Jo viidennellä sivulla hätkähdin isosti ja kuudennella suljin epäuskoisena koko kirjan. Onneksi jatkoin lukemista, sillä tämä tarina on kaikessa häiritseväisyydessään, raakuudessaan ja julmuudessaan hyvä. Ja sellaista äärimmäisen mustaa huumoriakin näiltä sivuilta on löydettävissä. Tai no, ehkä huumori ei ole oikea sana, mutta meno yltyy ajoittain niin groteskiksi, että huomasin virnuilevani.

En tiedä yhtään, millaiselle lukijalle tätä voisi suositella. En ehkä antaisi tätä kovin nuoren lukijan käsiin, mutta toisaalta ei tämä(kään) kirja ole suoranaisesti ikäsidonnainen. Beautiful Darkness vaatinee lukijaltaan epämukavuusalueelle astumista, tai vähintäänkin tirkistelyä, mutta se kannattaa.

keskiviikko 6. tammikuuta 2021

The Carpet Merchant of Konstantiniyya vol. I

 

Reimena Yee: The Carpet Merchant of Konstantiniyya vol. I
Unbound 2020, 336s.


Tässäpä sarjakuva, josta en tiennyt etukäteen yhtään mitään. Sattumalta näin sen kirjaston sarjakuvahyllyssä, tykästyin kanteen ja toin kotiin. 

The Carpet Merchant of Konstantiniyya sijoittuu 1600-luvulle. Ayşe on matontekijäsuvun tytär, joka haaveilee tekevänsä sukunsa matot kuuluisaksi Konstantinopolia myöten. Zeynel on opiskellut ahkerasti ja tähtäimessä on imaamin ura. Mutta onko se sittenkään sitä, mitä Zeynel itse haluaa? Nämä nuoret päätyvät naimisiin ja lähtevät elämään omannäköistään elämää. Eräällä kaupustelureissullaan Zeynel pysähtyy auttamaan eksyneen oloista, punaisiin pukeutunutta miestä ja kohtaamisella on hirvittävät seuraukset.

Jos tarina ei kuulosta kovin kummoiselta, syy on yksin minun. Reimena Yeen sarjakuvaromaani on yhdellä sanalla sanoen hieno. Piirrostyyli on kaunis ja tavallaan pelkistettyä, mutta silti yksityiskohtia on runsaasti - etenkin matoissa. Kauttaaltaan nelivärinen teos on muhkea ja upea. Tarina vetää hyvin ja tunnelmakin pysyy yllä ja kehittyy toimivalla tavalla. 

Zeynelin ja Ayşen tarinalle on olemassa jatkoakin, mutta vasta nettiversiona. Saa nähdä maltanko odottaa fyysisen kirjan ilmestymistä, vai altistanko silmäni ruudulta lukemiselle.

lauantai 2. tammikuuta 2021

Tuulen laakson Nausicaä

 

Hayao Miyazaki: Tuulen laakson Nausicaä 1-7
Sangatsu Manga (2. painos) 2008
Suom. Heikki Valkama


Tuulen laakson Nausicaästa en tiennyt etukäteen mitään muuta kuin tekijänsä, Hayao Miyazakin. Kyselin Facebookissa sarjakuvavinkkejä ja Nausicaä oli yksi siellä suositelluista, joten ei muuta kuin lukemaan.

Nausicaä on Tuulen laakson prinsessa, nuori ja helläsydäminen. Hän myös tuntee tuulet ilmiömäisesti ja lentelee hämmästyttävän sulavasti lentovehkeellään, jonka nimeä en enää muista. Tarina sijoittuu tulevaisuuteen sellaiseen aikaan, kun ihmisiä on jäljellä murto-osa nykyisestä ja myrkyllinen metsä valtaa koko ajan enemmän alaa. Jättimäiset hyönteiset vyöryvät uhkaavasti yhä lähemmäksi ja kaikenlaisia ihmistenvälisiäkin kahnauksia on meneillään.

Minulle Tuulen laakson Nausicaä oli raskas ja aavistuksen puuduttava kokemus. Pääjuoni tuntui aika tylsältä ja tarina siihen nähden pitkitetyltä. Nausicaän täydellinen hyväsydämisyys ja puhtoisuus teki koko hahmosta aivan liian yksipuolisen. En myöskään välittänyt hurmoshenkisistä uskonnollisista piirteistä tarinassa.

Ei siis mikään ikimuistoinen lukukokemus, mutta tulipahan luettua.

keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Epäluonnolliset syyt

 

Richard Shepherd: Epäluonnolliset syyt
Oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat
WSOY 2020, 398s.
Suom. Veera Kaski

Voi miten mahtava kerta meinasi jäädä minulta ihan kokonaan huomaamatta! Onneksi ehdin huomata Epäluonnolliset syyt erään äänikirjapalvelun suosituksissa ennen tilauksen loppumista ja hoksasin napata sen kirjastosta lainaan.

Richard Shepherd kirjoittaa erittäin vetävästi, mielenkiintoisesti, yksityiskohtaisesti ja kaiken aikaa hyvällä maulla elämästään ja varsinkin pitkästä urastaan yhtenä Iso-Britannian johtavista oikeuslääkäreistä. Työssään Shepherd on suorittain parikymmentätuhatta ruumiinavausta, ollut todistajana lukuisissa oikeusjutuissa sekä muun muassa Prinsessa Dianan kuoleman tutkijana. Jostakin syystä kuitenkin hämmästyin, kun tajusin että Shepherd todellakin käyttää tapauskuvauksissa henkilöiden oikeita nimiä. Vaikka Shepherd kertoo paljon yksityiskohtia, hän ei kuitenkaan sorru mässäilemään suolenpätkillä tai muilla karuilla yksityiskohdilla.

Epäluonnolliset syyt osoittautui todella, todella mielenkiintoiseksi kirjaksi. Opin aika paljon ruumiinavauksista ja ruumiiden tunnistamistavoista, kuolinajan määrittelemisen vaikeudesta sekä siitä, miksi kätkytkuolema on kuolinsyynä hankala juttu. Senkin opin, että WTC-iskujen lopullinen uhrimäärä oli 2753 ja ruumiiden osia tai pieniä palasia löytyi yhteensä noin 70 000 kappaletta. Käsittämättömän järkyttävää!

Jos kuulut lukupiiriin ja mietitte kirjoja ensi vuodelle, niin tämä olisi tosi hyvä valinta. Shepherdin kertomuksista riittäisi keskusteltavaa ja pohdittavaa useammallekin kokoontumiskerralle.

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Gregin kohtalo

 

Chris Rylander: Gregin kohtalo
Eeppisten epäonnistumisten sarja
Jalava 2020, 328s.
Suom. Kaisa Ranta


Vietin Greg Belmontin ja hänen ystäviensä kanssa aika kirjaimellisesti koko joulupäivän. Halusin uppoutua eeppisiin seikkailuihin ja taisteluihin ja tiesin, että juuri sellaisia juttuja (huumorilla höystettynä) tämä kirja tarjoaisi.

Greg ja pieni joukko muita kääpiöitä sekä Kivinen matkustavat vesiteitse Venäjälle etsimään legendaarista amulettia, joka tarujen mukaan saattaisi olla ratkaiseva tekijä valloilleen päässeen taikuuden hallitsemiseksi. Aika on käymässä vähiin, vastoinkäymiset eivät. 

Kaiken seikkailemisen keskellä Greg joukkoineen tekee uusia tuttavuuksia, joista vinkein oli erittäin pahanhajuinen läjä, Löllö Plöllö Knöllönlöllö. Tämä pienen ikuisuuden eristyksissä elelleen olion jatkuva puhetulva ja lähes täydellinen tilannetajun puuttuminen oli raivostuttavaa ja hauskaa.

Niin, maailma tosiaan on suistumassa täydelliseen kaaokseen ja vaikka Greg kuinka haluaisi olla olematta minkään sortin sankari tai muutenkaan keskeisessä roolissa koko sekasotkussa, ei hänen auta muu kuin sopeutua tilanteeseen. Joka muuten muuttuu koko ajan sekavammaksi ja vaarallisemmaksi.

Nautin tästä trilogian päätösosasta todella paljon ja luinkin sen aika lailla päivässä. (Miten ihana päivä! Vain lukemista ja syömistä!) Kaisa Rannan suomennos on ihanteellisen sujuvaa luettavaa. Kaikki toimii!