 |
| Mikko Kamula: Pohjolan neito Gummerus 2025 |
Metsän kansa -sarjan uusinta osaa ehdittiin varmasti odottaa muuallakin kuin meillä. Olen nauttinut Kamulan kerronnasta, joka on pitänyt hyvin otteessaan vaikka kirjoilla mittaa onkin.
Pohjolan neito alkaa melko rauhallisesti: käydään läpi Tenhon ja hänen perheenjäsentensä tuoreita kuulumisia. Tenho on pikku hiljaa toipumassa rankasta matkastaan Tuonelaan, Varpu saa mahdollisuuden lähteä parantajaksi Hämeen linnaan ja Heiska nauttii perhe-elämän ensi askelista. Kun Tenho ja Yörnin äijä alkavat selvittää kadonneen sepän olinpaikkaa, käy selväksi että edessä on jälleen vaarallinen reissu, tällä kertaa Pohjolaan.
Kokonaisuutena Pohjolan neito on kyllä ihan viihdyttävä seikkailu, mutta minulla oli tämän kanssa haasteitakin. Ensinnäkin olen pitänyt eniten sarjassa arkisuudesta ja siitä, miten kansanusko maahisineen ja kotitonttuineen on ollut saumaton osa ihmisten elämää. Mitä kauemmaksi kotoa Tenhon sisarukset ovat lähteneet, sitä vähemmän sitä arkifantasiaksi kutsumaani elementtiä oikeastaan on mukana. Välillä tätä lukiessa tuli myös sellainen olo, että tarinaan on haluttu mahduttaa valtavasti historiallista tietoa, joka ei kuitenkaan tarinalle olisi välttämätöntä. Etenkin Varpun reissu Turkuun tuntui melkein luennoinnilta, kun sekä matkaseuralaiset että paikalliset kertovat milloin minkäkin rakennuksen/perheen/alueen taustoja. Viimeistään kakkuloiden esittely alkoi turhauttaa...
Sitä arkisuutta tästä kirjasta ei tosiaan kovin paljoa löydä. Siitä pidin, että sisarukset ovat pitkästä aikaa kaikki kolme samassa paikassa samaan aikaan. Eikä Pohjolan neito missään nimessä huono kirja ole. Minä vain toivoin tarinan kulkevan vähän maltillisemmissa puitteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti