sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Vegetaristi

Han Kang: Vegetaristi
(The Vegetarian, 2007/2015)
Gummerus 2017, 215s.
Englanninkielestä kääntänyt: Sari Karhulahti

"Omalle ruumiilleen saa tehdä mitä haluaa. Ainoastaan sille. Mutta siitäkään ei tule sellainen kuin on tarkoitus."

Han Kangin Vegetaristi on yksi hämmentävimmistä lukukokemuksista aikoihin. Kirja alkaa siitä, kun aina niin vaatimaton ja liki huomaamaton Yeong-hye päättää yllättäen ryhtyä kasvissyöjäksi. Nainen ei pelkästään kieltäydy syömästä lihaa, vaan myös valmistamasta siitä ruokaa miehelleen. Puoliso tai lähisuku ei suhtaudu asiaan lainkaan ymmärtäväisesti, vaan kukin tahollaan yrittää saada Yeong-hyen palaamaan entisiin ruokailutottumuksiin.

Vegetaristi ei kuitenkaan ole kertomus vegetarismista, vaan jotain paljon monimutkaisempaa. Yeong-hye ei muutu ainoastaan syömistavoiltaan vaan kokonaan, kuin aivan toiseksi ihmiseksi. Lähipiirin on vaikea suhtautua muuttuneeseen tilanteeseen ja lopulta tuo yksittäinen, sinänsä viaton muutos, ravistelee kovin kourin kaikkia asianosaisia.

Kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa kuvaa tapahtumia Yeong-hyen puolison, toinen langon ja kolmas sisaren silmin. Yeong-hye itse ei pääse ääneen, mutta ainakaan minä en sitä näkökulmaa edes kaivannut. Enemmän kuin vegetarismista, tässä kirjassa on kyse mielenterveysongelmista ja itsemääräämisoikeudesta.

Kerronta sinänsä on tasokasta, mutta kirjassa on paljon sellaisia epämiellyttäviä piirteitä, joista en voi väittää pitäneeni. Yeong-hyen läheiset yrittävät saada asioita paremmalle tolalle, mutta kunkin motiivit tahtovat olla aika itsekeskeisiä. Seksi näyttäytyy kirjassa todella vastenmielisenä. Sitä joko halutaan niin kovaa, ettei mihinkään muuhun voi keskittyä tai sitten se ei voisi vähempää kiinnostaa.

Jossain määrin tunnistan Vegetaristin ansiot, mutta minulle tämä oli kokonaisuutena aivan liian hämy ja sekava ja paikoin jopa vastenmielinen kertomus.

31 kommenttia:

  1. Tarkoituksellisesti vastenmielisellä tavalla kuvattu seksikin on mielestäni parempaa kuin se mitä toisinaan näkee, eli yritetään (kai) olla aistikkaita lopputuloksen ollessa lähinnä kuvottava. On toki niitäkin kirjailijoita jotka tämän osaavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Limalepakko, Olen samaa mieltä siinä, että seksikohtausten kirjoittaminen on taitolaji ja harvalla hallussa. Epäonnistuneimpia kuvauksia olen lukenut Charlaine Harrisilta (http://kirjojenkeskella.blogspot.fi/2015/09/varistyksia-haudan-takaa.html) sekä tietenkin Fifty Shadesista.

      Onneksi niitä hyviäkin kuvauksia on tullut vastaan, esim. Maria Carolen Tulen tyttärissä.

      Poista
  2. On se vain jännä miten saman kirjan voi kokea eri tavoin :) Ymmärrän kyllä hyvin miksi olet tuota mieltä, mutta taidan itse olla hämyn ystävä, koska tykkäsin tästä ihan mahdottomasti. En kokenut tätä sekavana tai vastenmielisenä, tai no, olihan se välillä vähän äklö, vaan älyttömän hienona ja kiinnostavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siina, Tämä just on mun mielestä kirjoissa parasta! Että se sama kirja on toiselle ehkä parasta ikinä ja toinen ei tajua paljon mitään!

      Mulle se ensimmäinen kolmannes oli kirjan parasta antia, toisessa langon pakkomielteisyys ahdisti ja kolmannessa lähinnä suretti kaikkien puolesta. Kokonaisuutena en silti tosiaan tätä tajunnu :D

      Poista
  3. Kirjoituksesi perusteella Vegetaristi ei vaikuttaisi olevan minun juttuni. En osaa sanoa, tulenko koskaan tarttumaan siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hande, Kannattaa lukea myös "kaikkien muiden" arviot, koska minä olen lukenut tästä vain vaikuttuneita arvioita. Eli luultavasti olen väärässä kirjan kummallisuuden suhteen. :)

      Poista
  4. Luulen ettei Vegetaristi ole minunkaan juttuni muutaman blogikirjoituksen luettuani. Mutta vannomatta paras!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, Eihän sitä koskaan tiedä, jos tämä joskus kuitenkin alkaa kiinnostaa.

      Poista
  5. Vaikka tästä on paljon kehuja näkynytkin niin en ole onnistunut kunnolla kiinnostumaan kirjasta. Epäilen, ettei ole oikein muakaan varten, mutta katsotaan jos tulisi joskus kokeiltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, Lukemisen kanssa ei tosiaan aina tiedä, mitä lopulta päätyy lukemaan ja miksi. :)

      Poista
  6. ¬Minä luin Vegeä kulttuurikuvauksen kautta. Monissa Aasian maissa naisen asema on melko tarkassa muotissa. Yeong-hye on ns. kulttuurinsa tuote, nöyrä vaimo joka huolehtii työssä käyvästä miehestään. Kun Yeong-hye sitten astuu ulos ahtaasta raamista, mies järkyttyy ja kokee olonsa epämukavaksi ja juoksee kantelemaan vaimonsa vanhemmille, jotka tietenkin pyytelevät anteeksi tyttärensä kauheaa käytöstä: onhan se nyt noloa, että oma tytär temppuilee! Mitä seuraa, kun nainen syystä tai toisesta haluaa poiketa normista. Minusta vege kuvaa sitä samoin kuin identiteetin murtumista (kaikkien muiden paitsi itse "kohteen" näkökulmasta - sillä objektihan Yeong-hyestä tulee perheelleen).

    Minusta Vegestä silti jäi jokin huippu puuttumaan, vaikka kirjasta pidinkin. Ei kuitenkaan yltänyt esim. suosikki-kategoriaani asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, Toki tässä on nähtävissä paljon juuri tuollaista kulttuurikuvausta. Luin viime viikolla muistaakseni Me naiset -lehdestä kirjaiiljan lyhyen haastattelun ja siinä hän totesi, ettei kirjan tarkoitus ole kritisoida sikäläistä elämäntapaa/traditioita.

      Minulle Yeong-hyen käytös näyttäytyi nimenomaan hälyttävänä, sellaisena että jotain hoitoa hän selvästi tarvitsi ja jonkun oli siihen puututtava.

      Poista
    2. Kulttuuria voi kuvata ilman että sitä varsinaisesti kritisoi. Itse luin siltä kannalta, miten esim. normien rikkominen vaikuttaa muihin kuin niiden rikkojaan. Kaikissa kulttuureissa on ns. kirjoittamattomia normeja ja niiden rikkomiseen suhtaudutaan eri tavoin. Fiktiossa voi käsitellä ja tutkailla kaikenlaista ilman että kritisoi.

      Poista
  7. Hivenen nousi karvat pystyyn jo siitä, että kasvissyöntiä käsitellään ongelmalähtöisesti (monella kun on jo valmiiksi tällaisia pelkoja ja ennakkoluuloja). Toisaalta tuo Elegian kommentti sai kiinnostumaan kirjasta. Teema näyttäisi toimivan välineenä suuremman kysymyksen äärellä. Tämä kirja herättäisi minussa varmasti paljon ajatuksia. Menee siis lukulistani kategoriaan ehkä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, Minustakin tämä oli oikeasti ongelmallinen lähtökohta! Erityisen paljon häiritsi se, ettei ongelma ollut varsinaisesti se kasvissyönti vaan se, miten maanisesti ja epäterveellisesti Yeong-hye siihen heittäytyi. (Hän ei siis ottanut asioista selvää ja huolehtinut kaikkien ravintoaineiden saamisesta vaan riutui ja kuihtui minimaalisella ravinnolla.)

      Poista
  8. Minulle tämä oli todella monitulkintainen ja vähän repivä lukukokemus. Todella visuaalinen ja vahva tunnelmaltaan, mutta hämmentävä. Luin kirjaa jotenkin maanisesti, se ei päästänyt otteestaan. Toisaalta pidän tällaisista ravistelevista kirjoista. Ei jättänyt kylmäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, olen aivan samaa mieltä visuaalisuudesta ja hämmentävyydestä! Etenkin se kirjan keskimmäinen osa oli visuaalisuudessaan hieno, vaikkakin noin muuten ahdistava.

      Poista
  9. Kuulostaa sen verran kamalalta, että tämän päätän jättää lukematta. Kiitos siis valaisevasta postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulevi, No ei tämä nyt suoranaisesti kamala kyllä ole! Mutta en sanoisi miellyttäväksikään, vaikka tekstissä ansionsa onkin.

      Poista
  10. Kasvissyöntiteema kyllä periaatteessa kiinnostaisi, mutta jotenkin kirja on vähän epäilyttänyt noin muuten. Tämä postauksesi vahvistaa sen, että taitaa jäädä väliin, koska niillä kaikilla kirjaa kehuneilla on vielä erilaisempi lukumaku omaani nähden kuin sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veera, Omaan vaistoonsa lienee hyvä luottaa.

      Poista
  11. Hmm, vaikuttaa mielenkiintoiselta, vaikkakaan mielenterveyteen liittyvät romaanit eivät yleensä ole ihan lempiosastoani. Mutta aiheena on mielenkiintoista tarttua siihen, kuinka vaikeaa läheisen muuttuminen (vaikka kyse olisi pienestäkin asiasta), voi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, Minä tosiaan kuvittelin, että tämä tarina kertoisi nimenomaan siitä, kuinka niinkin selkeä asia kuin ruokavalion muutos voi olla läheisille kova paikka. Mutta muutos oli tosiaan hyvin paljon isompi kuin pelkkä vegetarismi.

      Poista
  12. Kirjakatalogissa sivuutin tömän, ei kiinnosta. Mutta nyt kun on nähnyt arvioita, ehkä tällä onkin vielä aikansa ja paikkansa. Onkohan tässä jotain samaa kuin siinä eteläkorealaisromaanissa jota paljon blogeissa luettiin muutama vuosi sitten? Se jossa etsittiin kadonnutta perheenäitiä ja lapset sekä mies vuorollaan avasivat suhdettaan äitiin / vaimoon ja pinnan alta alkoikin paljastua kaikenlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane, Mun mielestä tässä ei paljastu pinnan alta mitään ratkaisevaa tai selkeyttävää. Siinä mielessä kyllä laittaisin nämä samalle viivalle, että kummastakaan ei muodostunut lempikirjaani ;)

      Poista
  13. Minä olen koko ajan ajatellut, ettei tämä olen minun kirjani. Ja nyt olen entistä vankemmin sitä mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, Mua turhauttaa, kuinka itse erehdyn edelleen näin suuresti luulemaan olevani jollekin kirjalle sopiva lukija, mutta en sitten olekaan! Luulisi, että tähän ikään mennessä olisi jo aika hyvin perillä omasta lukumausta, vahvuuksista ja heikkouksista. :)

      Poista
  14. Kommentoin tätä jo kerran 1.4. mutta jostain syystä kommenttini ei tullut perille. Sinänsä hyvä, sillä aloitin sen jälkeen lukea Vegetaristia, josta keskustelemme vetämässäni yrityslukupiirissä ensi keskiviikkona.
    Nyt olen lukenut kaksi osaa kolmesta. En olisi laskenut kirjaa käsistäni silloinkaan ellei teatteriesitys olisi ollut odottamassa.
    Vaikea sanoa, mikä on lopullinen kommenttini, mutta tässä vaiheessa olen jotenkin koukussa. Olen asunut Aasiassa yli 10 vuotta, joten kulttuurillisesti asiat ovat tuttuja, vaikka tässä saavatkin konkreettisen yksityiskohtaisia muotoja. Vegetaristi-osuus vaikutti kyllä siten, että illalla kiinalaisessa ravintolassa tilasin vegeannoksen, mielikuva verisistä lihoista oli vahva. Mongolian läikkä on tarinana sinänsä kiehtova ja minusta eroottinen. Hieman jo mietin, mitenkä me aiomme keskustella tästä lukupiirissä. Mutta ehkäpä tämä kolmas osuus tuo selvyyttä ja määrittää, pääsekö Vegetaristi suosittelulistalleni (voit lukea ensi viikolla blogistani :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, Sen ensimmäisen osion ajan tarinassa oli minustakin hyvä imu. Mongolian läikkä -osassa minua inhotti, koska Yeong-hye tuntui olevan niin täysin muiden riepoteltavissa. (Vaikka eihän hän ollut: hän osasi myös pitää puoliaan.)

      Jännä kuulla sitten, millainen lukupiirikeskustelu tästä syntyy! Veikkaan että ainakin vilkas.

      Poista
  15. Äh, olin vähän kahden vaiheilla tämän kanssa, että haluanko lukea vai en. Pelkäsin hieman tuota usein aasialaisessa taiteessa vastaantulevaa "liioittelua", joka aiheuttaa vastenmielisyyttä. Tällä hetkellä ei sellainen kiinnosta. Taitaa siis tämä kirja jäädä odottamaan sopivampaa lukufiilistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, Minun makuuni tässä kyllä todella liioitellaan isolla kädellä. Joten ehkä sinun ei ihan tähän hätään ainakaan kannata tätä lukea.

      Poista