Myrrys

Anniina Mikama: Myrrys
WSOY 2021, 370s.

 

Olen aloittanut tämän blogitekstin jo moneen kertaan, mutta aina päädyn toistelemaan samoja ylistäviä kliseitä. Aloitetaan nyt siis sillä, että Anniina Mikaman Myrrys on ihan mahdottoman hyvä kirja.

Niilo, 15-vuotias orpopoika, on ollut Kivihalmeen talossa kasvattina siitä asti, kun hänen äitinsä kuoli. Niiloa kohdellaan paljon huonommin kuin talon renkejä, mutta hän on turtunut osaansa. Onhan hänellä sentään katto pään päällä ja lähes päivittäin hän saa jotain syödäkseen. Kun Kivihalmeessa tarvitaan tietäjän ja parantajan apua, ilmoittaa tämä lähtiessään ottavansa maksuksi Niilon. Tietäjä, Myrrys, asuu keskellä korpimetsää, syrjässä kaikesta. Niilo on kauhuissaan, mutta hänen mielipidettään ei kysellä tälläkään kertaa.

Mikama kirjoittaa niin elävästi ja sujuvasti, että ajan taju katoaa. Lukeminen ei tuntunut lukemiselta, vaan siltä kuin olisin itsekin hiihtänyt umpihangessa, pelännyt pimeää ja katsonut vieressä Kivihalmeen isännän epäoikeudenmukaista ja julmaa käyttäytymistä. Myrrys on upea yhdistelmä seikkailua, maagista realismia ja historiallista romaania. (Ja muutakin, mutta en halua juonipaljastusten pelossa tähän sen tarkemmin määritellä.) Orpopojan tarina kasvaa kirjan mittaan täyteläisemmäksi ja monipuolisemmaksi, kuin osasin odottaa.

Myrrys on suunnattu nuorille, mutta sopii erittäin hyvin myös aikuisille lukijoille. Jos olet lukenut Mikko Kamulan Metsän kansa -sarjaa, pidät varmasti Myrryksestäkin!