 |
| Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja Otava 2022, 280s. Suom. Anna Louhivuori |
On vuosi 1950 ja Valeria 43-vuotias työssäkäyvä perheenäiti. Puoliso on töissä pankissa, lapset jo lähes aikuisia. Eräällä sunnuntaisella kauppareissulla Valeria ostaa päähänpistosta itselleen mustakantisen muistikirjan, johon alkaa kirjoittaa päiväkirjaansa. Aikaisemmin Valeriasta on tuntunut, ettei hänen elämässään tapahdu mitään mielenkiintoista. Arki on rullannut omalla painollaan, totuttuja uriaan.
Kirjoittaminen ja oman ajan ja tilan kaipuu avaa kuitenkin Valerian silmät. Hän huomaa kaikki ne odotukset ja oletukset, joita häneen kohdistuu. Puoliso kutsuu Valeriaa äidiksi, ei enää syleile tätä tai osoita seksuaalista halua. Poika suunnittelee muuttoa Argentiinaan, tytär heilastelee kyseenalaisen avoimesti ja herättää pahennusta. Yhtäkkiä Valeria alkaa nähdä työnantajansa, tämän sanat ja eleet uudessa valossa.
Kielletty päiväkirja on hieno kirja. Se kertoo rooleista, etenkin niistä, joihin muut meitä tunkevat. Valeria haluaisi tulla nähdyksi itsenään, eikä aina äitinä, vaimona, tyttärenä ja niin edelleen. Perheen hyvää tarkoittavatkin sanat ja oletukset tuntuvat kutistavan Valerian statistiksi, avuttomaksi uhrautujaksi, jonka olisi nyt aika levätä. Mutta ei toki oman mielensä mukaan, vaan perheellä on hänelle jo uusia velvollisuuksia, uusia ahtaita rooleja.
Kirja on vanha, mutta aihe ajaton. Tästä kirjasta löysin yllättävän paljon samastumispintaa näin 42-vuotiaana työssäkäyvänä perheenäitinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti