 |
| Harper Lee: Kaikki taivaan linnut (Go Set a Watchman, 2015) Gummerus 2015, 286s. Suom. Kristiina Drews |
Tämän vuoden suurin kirjatapaus lienee tämä Harper Leen arkistoista löytynyt, kauan odotettu romaani. Kaikki taivaan linnut on kirjoitettu ennen Kuin surmaisi satakielen -klassikkoa, eikä tämä mielestäni missään mielessä ylläkään Satakielen tasolle.
Minulle Kuin surmaisi satakielen on yksi suuren vaikutuksen tehneistä kirjoista. Aloitin sen lukemisen aikanaan sillä "no lukis nyt tänkin, kun se kerran on joku klassikko" -asenteella, enkä oikeasti odottanut pitäväni tarinasta ollenkaan. Aivan toisin kävi. Kaikki taivaan linnut taas koki lähes päinvastaisen kohtalon: odotin suuria, mutta jouduin pettymään.
26-vuotias Scout matkustaa kotikaupunkiinsa Maycombiin tapaamaan isäänsä Atticusta ja muita rakkaita ihmisiä. Aluksi kaikki onkin juuri niin herttaista kuin aina ennenkin, mutta pian Scoutille selviää, etteivät läheiset ihmiset olekaan aivan sellaisia kuin hän on koko ikänsä kuvitellut.
Satakielen lukemisesta on minulla jo aikaa, mutta silti tyrmistyin siitä, kuinka henkilöt tässä kirjassa käyttäytyivät ja tuntuivat ajattelevan tyystin eri tavalla kuin siinä. Toki tämä sama asia suistaa Scoutinkin raiteiltaan, mutta myös Scout itse on ihan kummallinen hepsankeikka. Vanha lapsuudenystävä ja potentiaalinen aviomiesehdokas Hank/Henry on jatkuvasti Scoutin kummallisen leikittelyn kohteena, kun hän välillä käyttäytyy rakastuneen naisen tavoin, välillä torjuu miehen täysin.
Minun oli todella vaikea saada otetta tästä kirjasta. Enimmäkseen teksti on sujuvaa ja etenkin dialogien osalta nopeaa luettavaa, mutta teksti on myös epätasaista. Arjan tavoin en voi olla miettimättä, onko tekstin haluttukin näyttää hiomattomalta, jotta käsikirjoituksen löytötarina olisi mahdollisimman uskottava. Koska Satakielen ja Taivaan lintujen vertaileminen toisiinsa ei ole reilua, olisi todella mielenkiintoista kuulla Satakieltä lukemattoman henkilön ajatuksia Kaikki taivaan linnut -teoksesta.
Kaikki taivaan linnut ei tehnyt sellaista vaikutusta kuin etukäteen odotin, mutta luulen sen johtuneen nimenomaan kohtuuttomista ennakko-odotuksista itsestään. Luulen, että jos olisin osannut ottaa tämän kirjan enemmän itsenäisenä teoksena, en olisi jatkuvasti harannut vastaan epämieluisille juonenkäänteille.
