Terry Pratchett: Lyödään rahoiksi
(Making money, 2007)
Karisto 2013, 373s.
Suom. Mika Kivimäki
Kerran kirjastoautossa, 90-luvun alkupuolella, silmiini osui hassun näköinen kirja, jonka oli kirjoittanut joku Terry Pratchett. Kirjan nimi oli Noitasiskokset ja tykkäsin ihan hirveästi kirjan tyylistä, huumorista ja omalaatuisuudesta. Nykyisin Pratchett on tuttu nimi, vaikka en ole häneltä kovin montaa kirjaa lukenutkaan. Haluaisin kyllä lukea kaikki hänen teoksensa ja siksipä päätin palata Pratchettin pariin Lyödään rahoiksi -kirjan myötä.
Aloitin kirjan avoimin ja luottavaisin mielin. Mutta voihan jämähdys, takeltelin ensimmäisten noin 50 sivun parissa neljä päivää. Sinnikkäästi jatkoin lukemista, vaikka koko ajan takaraivossa jyskyttikin tietoisuus siitä, ettei väkisinlukeminen ole hyvä juttu kirjalle eikä minullekaan. Minulla oli suuren suuria vaikeuksia päästä sisälle kirjan maailmaan ja tapahtumiin. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että ko. kirja on suoraa jatkoa Posti kulkee -kirjalle, jota en siis ole lukenut.
Tahmee von Lipwig on pistänyt Ankh-Morporkin kaupungin postin asiat kuntoon ja homma toimii kuin rasvattu. Elo on vähän turhankin tasaista, sillä Tahmee kaipaa elämäänsä jännitystä ja vaaroja. Sellaista onkin luvassa, kun hän erinäisten tapahtumien seurauksena on äkkiä vastuussa koirasta, joka omistaa pankin. Pankki on kriisissä, mutta Tahmee yrittää ratkaista ongelmat. Tarinaan mahtuu myös muinaisia golemeita, morsian ja tietysti yllin kyllin juonittelua.
Vaikka Lyödään rahoiksi on hauska ja hilpeä kirja, minä olin sille väärä lukija. Varmasti osasyy lukemisen kankeuteen oli nimenomaan se, että en ole lukenut aiempaa osaa ja siksi henkilöihin tutustuminen oli hidasta ja hankalaa. Suomennos on sujuva ja taidokas, mutta miksi henkilöiden nimet on pitänyt kääntää? Onko se kenties ollut tapana Pratchettin kirjoissa alusta asti? Minusta Tahmee kuulostaa ällöltä ja Anna Pusu Sydänkäpynen rasittavalta kuin mikä. Adora Belle Dearheart välittää ihan erilaisen mielikuvan.
Minua harmittaa, että en onnistunut pitämään tästä kirjasta enempää. Ehkä vielä jonakin päivänä saan aikaiseksi aloittaa Pratchettin tuotannon lukemisen ilmestymisjärjestyksessä. Edelleen haluan hänen kirjojaan lukea, mutta jatkossa konsultoin siskoja sen suhteen, mitkä sopivat itsenäisinä kirjoina luettaviksi.
