Selkeästi kunnianhimoisin tekele tässä ensimmäisessä ainevihossa on huikean jännittävä, moniulotteinen kertomus löytämisestä. Toki muitakin tulkintoja saa ihan vapaasti tehdä, mikäli tekstiä haluaa analysoida.
Olkaa siis hyvä, Maija 7v. esittää:
AARRE (uncensored)
Pikku Petri ja hänen koiransa tassu olivat eräänä päivänä Puutarhassa leikkimässä. yhtäkkiä Petri huomasi että maassa kimalteli jotakin... se... sehän on pikkuvillimaan kuninkaan kvuunu joka varmaan oli tippunut eilen illalla kun tassu oli haukkunut niin paljon. että en tahtonu saaba unta niin paljon se oli haukkunut. Pikku Petrin isä oli aamulla niin väsynyt että hän löi vahingossa kun ei nähnyt mitään. mutta kun hän oli nostamaisillaan kvuunua maasta vupesi tassu haukkumaan niin vimatusti että Pikku Petri meni katsomaan. Siellä... siellä oli maahan piirretty ISO rasti. Juuri samanlainen kuin meri-rosvo kirjassa. Pikku Petri haki isän Rauta lapion ja ruPESI kaivamaan maata kun lapio jo kolahti varmaan avkkuun ja siinä samassa Se arkku oli kiskottu maan päälle. ja myös avkun kansi oli hetkessä auki. Siella oli Paljon suklaata täynnä mutta siellä oli toinen arkku se oli täynnä arvaa mitä! tietysti karkkia ja siellä oli vielä kolmas arkku oli täynnä kultaa, hopeaa ja kuparia. juuri kun Pikku Petri oli saamaisillaan kolmannen arkun sisälle niin äiti tuli kotiin töistä. äiti näki arkut ja juoksi katsomaan. ja oli ihmeissään kun 5 ja puoli vuotias Pikku Petri oli tehnyt heibän perheen rikkaaksi.
Loppu.
Tämä vetää ihan sanattomaksi.
Haluaisinpa kysyä nuorelta minältäni, mitä Petrin isä väsyneenä lyö. (Toivon että varpaansa tai päänsä korkeintaan...)
Sitten päivän muihin aiheisiin.
Minulla on tässä kuussa ollut huima ylitarjonta hyvän lukemisen suhteen. Tai no, aika moni kirja on tuottanut pettymyksiä, mutta niidenkin kirjojen lukemista olen odottanut kovasti. Kirjastosta on hyllyllinen kirjoja lainassa odottamassa lukuvuoroaan, kaksi näistä pitäisi palauttaa viimeistään maanantaina. (Sen viimeisen voimassa olleen kirjavarauksen peruin, kun tätä lukemista tosiaan tällä hetkellä riittää.) Kirjakaupasta sain viestin tilaamani kirjan saapumisesta ja postista sai noutaa synttärilahjakirjatilauksen viimeisen kirjan. Jos lipaston päällä odottaa uusin suomennettu Stephen Kingin kirja, niin miten kukaan voi olettaa, että osaan keskittyä yhtään mihinkään ennen sitä?!
Anna Kareninaa en ole ehtinyt avata lainkaan tässä kuussa, vaikka kovasti sekin houkuttelisi. Tarvitsisin ihan selkeästi ikiomaa, täysin häiriötöntä lukuaikaa. Noin viikon. Tai kolme.
