perjantai 26. toukokuuta 2017

Kymmenen unelmaani

Lori Nelson Spielman: Kymmenen unelmaani
(The Life List, 2013)
Otava 2017, 381s.
Suom. Outi Järvinen

Kun keväällä on ollut suuria vaikeuksia löytää Suomeen, on oma mielialakin ollut vähän sellainen turhautuneen väsynyt ja ärhäkkä. Kymmenen unelmaani näytti sellaiselta kirjalta, että sitä lukiessa aivot saisivat levätä ja voisin vain nauttia kevyestä viihteestä.

Kirja alkaa synkissä tunnelmissa, Brett Bohlingerin äidin hautajaisista. Brett on ollut äitinsä kanssa hyvin läheinen, mutta äidin testamentin sisältö on kaikille yllätys ja järkytyskin. Teini-iässä Brett on laatinut listan suurimmista unelmistaan ja toiveistaan. Aikaa on kulunut kaksi vuosikymmentä, eivätkä Brettin haaveet ole enää lainkaan samoja. Äiti on kuitenkin ajatellut aivan toisin.

Luin Kymmenen unelmaani avoimin mielin, mutta kyllä tämä silti oli makuuni aivan liian ennalta-arvattava. Lukijalle on ärsyttävän selvää, kenen kanssa Brett lopulta päätyy yhteen ja suoraan sanottuna asiat loksahtelevat uomiinsa välillä jopa mauttomasti. Toisaalta on myönnettävä, että en missään vaiheessa harkinnut kirjan jättämistä kesken vaan jollain kierolla tavalla nautin jopa siitä, että ärsyynnyin.

Kymmenen unelmaani sopii täydellisesti luettavaksi sellaiseen tilanteeseen, kun ei millään jaksaisi oikein mitään. Helppoa ja rankoistakin aiheista huolimatta kevyttä viihdettä.

6 kommenttia:

  1. Mullakin keikkuu tämä kirjaston varauksissa, kuulostaa juuri sellaiselta sopivan helpolta/kevyeltä luettavalta. :D Joskus on mukava tarttua sellaiseenkin kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenny, Kyllä kevyillä kirjoilla on ehdottomasti aikansa! Juuri nyt luen Sophie Kinsellan Kuka on pomoa, eikä sekään mitenkään suurta ajattelua vaadi ;)

      Poista
  2. Minulle tuli heti hinku listata omat kymmenen unelmaani. (:
    On hyvä olla myös kirjoja, jotka sopivat luettavaksi, kun on lukujumi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, Mulla on sellainen olo, että olen joskus teininä listannutkin unelmia päiväkirjoihin! En nyt kuitenkaan viitsinyt (enkä oikein halunnutkaan) kaivella niitä vanhoja päiväkirjoja ullakolta :)

      Poista
  3. Mielestäni tässä on ihana kansi ja siitä syystä alunperin kiinnitinkin tähän huomiota. En ole vielä lukenut tätä, mutta aion kyllä - odotan mielenkiinnolla iskeekö minuunkin ärsyyntyminen helppoa juonta kohtaan! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, Jotenkin minä tosiaan jopa nautin siitä ärsyyntymisestä! :D Kieroutunutta.

      Poista