Yöpöydällä

Kirjaintenvirran Hanna esitteli meille miehensä yöpöydän ja avasi keskustelun siitä, tarttuuko lukuhimo. Innolla hipsin kamera kädessä yläkertaan, mutta eipä ollut meidän yöpöydissä mitään kuvattavaa! Mies lukee yhtä kirjaa kerrallaan, eikä se kirja päivisin yöpöydällä kökötä vaan kulkee miehen mukana. Minulla on normaalisti pino kirjoja tyrkyllä sängyn vieressä, mutta pari päivää sitten järjestin kirjahyllyt ja kaikki kirjat ovat nyt kiltisti omilla paikoillaan.

Lapsilla ei ole yöpöytiä, mutta nuorimmaisen sängynvierus näytti eilen tältä:

Pinon päällimmäinen, Missä on kirahvi?, on jaksanut kiinnostaa molempia poikia jo pari vuotta. Siinä ei ole mitään tarinaa, vaan koko aukeaman kokoisia kuvia, joista voi etsiä erilaisia yksityiskohtia. Jokaisella sivulla on aukeavat sivuliepeet, joissa on pikkukuvina ja nimettyinä joitakin asioita etsittäväksi. Mainio kirja, paitsi iltasatuna.

Pinossa on myös kolme Pingu-kirjaa, Karhuveljeni Koda, Muumi ja eläimet sekä Petteri etsii pelikaveria. Ihan hyvä valikoima 3-vuotiaalle.

Siitä lukemisen tarttumisesta vielä. Mieheni ei ole mikään himolukija, mutta vuosien varrella olen ilokseni tartuttanut edes jonkinlaisen lukuharrastuksen. Eilen mies sai päätökseen Stephen Kingin Musta torni-sarjan. King on yhteinen luottokirjailija, muuten kirjamaku ei kohtaa. Mies viihtyy parhaiten kotimaisten dekkareiden parissa, minä en niistä oikein välitä.

Lapset tutkii kirjoja vaihtelevalla mielenkiinnolla. Isompi on muutaman kerran todennut, että lukeminen on tylsää tyttöjen hommaa, pienempi ei ole vielä antanut lopullista tuomiotaan. Parhaita kirjoja ovat isomman mielestä sopivan jännät, ällöt ja hassut (Yrmy ja Ärmätti on yksi tällainen), pienempi taas rakastaa kaikkea missä on joko kissoja tai pyssyjä.