 |
| Jojo Moyes: Kuinka painovoimaa uhmataan (The Horse Dancer, 2009) Gummerus 2019, 537s. Suom. Heli Naski |
Jojo Moeysin tuorein suomennettu teos, Kuinka painovoimaa uhmataan, on alunperin ilmestynty jo kymmenen vuotta sitten. Olen lukenut/kuunnellut Moyesiltä seitsemän muuta kirjaa, joten uskaltanen sanoa kirjailijan tyylin tulleen tutuksi. Tähän asti Moyesin kirjat ovat olleet koukuttavaa viihdykettä, mutta tämän painovoiman kanssa tuskailin yllättävän pitkään. (Ehkä viikon, en muista tarkkaan.)
14-vuotias Sarah harjoittelee isoisänsä opastuksella upeita, painovoimaa uhmaavia temppuja. Isoisän joutuessa yllättäen sairaalaan Sarah yrittää parhaansa mukaan pärjätä yksin, sillä muita läheisiä hänellä ei ole. Toisaalla noin 35-vuotias Natasha elää kiireisen ja stressaantuneen lakimiehen elämää. Aviomies on muuttanut yhteisestä kodista jo vuotta aiemmin ja Natashalla on rinnallaan uusi kumppani. Sattumalta Sarah ja Natasha osuvat samaan myöhään auki olevaan ruokakauppaan ja kohta heidän elämänsä ovatkin jo kietoutuneet yhteen.
Noh. Tavallaan Kuinka painovoimaa uhmataan on varsin tavanomainen tarina Moyesille. Kirja on viihdettä, mutta ei aivan sieltä kevyimmästä päästä. Romantiikantapaisella on kyllä roolinsa tässä kirjassa, mutta niin on lastensuojelulla, huostaanotoilla ja hevosillakin. Minä en ole koskaan ratsastanut tai käynyt talleilla. Olen kyllä lapsena ollut kärryjen kyydissä, kun naapurin hevonen veti perunalastia. Luultavasti olisin suorastaan rakastunut tähän kirjaan, mikäli veressäni olisi edes hyppysellinen heppatyttöä. Mutta koska ei ole, pikkutarkat ratsastuskohtaukset tuntuivat yhtä pitkäveteisiltä kuin useimmat Harry Potterin huispauskohtaukset. Kirjan loppupuolella turhautti myös se, että siellä täällä puhuttiin ranskaa ja vaikka en mistään oleellisesta jäänytkään ranskaa ymmärtämättömänä paitsi, olisin mieluummin ymmärtänyt kaiken lukemani.
Minulle tämä oli vähän puuduttavaa luettavaa, mutta Moyesin kirjat tulevat kyllä jatkossakin olemaan automaattisesti lukulistallani.
Jännä huomata, miten paljon lukukokemukseen selvästi vaikuttaa hevostausta tai sen puuttuminen. Mulle tämä kirja oli nimittäin yksi Moyesin parhaista, mutta liittynee siihen että olen heppatyttö.
VastaaPoistaItsekin muuten hiukan häiriinnyin tuosta ranskan viljelystä. Vastaavaa aina välillä näkee, mutta siinä tuntee vähän jäävänsä jostain paitsi.
Paula, mua jäi ihan häiritsemään tämä, että miten voi joku hevoshomma etäännyttää näin kauas tarinasta! Koska enhän mä nyt muutenkaan lue kirjoja, jotka kertoisi vain niistä asioista, joista tykkään/olen kiinnostunut/olen itse kokenut. Sehän olisi paitsi tylsää, myös hyvin rajoittavaa.
PoistaMinä olin nuorempana heppatyttö ja diggailen toki vieläkin polleja, vaikka en ole missään tekemisissä niiden kanssa. En jaksaisi välttis kirjassa lueskella mitään pitkiä ratsastuskuvauksia kuitenkaan. En siis ole tätä Moyesin kirjaa lukenut enkä taida lukeakaan, kiitos siis tästä kirjoituksestasi. Muutama vanhempi Moyesin kirja kiinnostaa (Foreign Fruit ja The Ship of Brides), mutta en ole saanut aikaiseksi lukea niitä vieläkään.
VastaaPoistaElegia, Moyesilla on yllättävän laaja tuotanto! Mua kiinnostaa lähtökohtaisesti kaikki hänen kirjansa, vaikka tiedostankin tämän kirjan jälkeen entistä paremmin sen, ettei kaikki varmaan olekaan mulle mitään nappiosumia.
Poista