Pankkirosvon poika

David Walliams: Pankkirosvon poika
(Bad Dad, 2017)
Tammi 2019, 412s.
Suom. Kaisa Kattelus
Kuvitus: Tony Ross

Frankin isä on entinen rallicrossin mestari, joka menetti toisen jalkansa pahassa onnettomuudessa. Onnettomuuden myötä isä menetti jalkansa lisäksi työnsä ja pian myös vaimonsa, eli Frankin äidin. Isä ja Frank elävät hyvin, hyvin vaatimattomasti, mutta he rakastavat toisiaan paljon. Niin paljon, että isä ajautuu hankaluuksiin lainattuaan rahaa Frankin syntymäpäivälahjaa varten. Käy niin, että kuitatakseen velkansa, isän on osallistuttava pankkiryöstöön. Frank saa asian selville, mutta asiat ehtivät mennä monelle mutkalle, ennen kuin oikeus tapahtuu.

Luimme Pankkirosvon pojan iltasatuna ja vaikka kirjassa on hurjasti sivuja, lukeminen oli joutuisaa. Kuvitusta on paljon ja teksti suurehkoa, joten todennäköisesti ihan kaikki lapsetkaan eivät säikähdä kirjan paksuutta. (Esimerkiksi eskarilaisemme lukee tätä parhaillaan ja on jo sivulla 67.)

Ensimmäiseksi kehun sitä, että tässä kirjassa Walliams on onnistunut hillitsemään ulkonäkömollausta, jota hänen muissa kirjoissaan on inhottavasti ollut. Ulkonäölle nauramisen sijaan Walliams on keskittynyt alapäähuumoriin, joka ei ehkä sekään ole aivan sitä huumorin laadukkainta lajia, mutta huomattavasti hyväksyttävämpää kuitenkin. (Ja ajatonta sekä hyvin uppoavaa, ainakin useimpiin lapsiin.)

Lisäksi pidin siitä, että vaikka tarina on aika kurja (ennen onnellista loppuaan), sävy on kuitenkin sen verran humoristinen, ettei ketään alkanut ahdistaa. Lapset odottivat kovasti kioskinpitäjä Rajin ilmestymistä tarinaan ja hihkuivat innosta, kun Raj sitten toden totta putkahti mukaan menoon. 

Vaikka kirja on pitkä, siinä riittää tapahtumia niin paljon, ettei pitkästymistä ehdi tapahtua. Iltasatuhetket venyivät pitkähköiksi, kun minunkin teki mieli lukea vielä yksi lyhyt luku lisää. Ja vielä yksi.