Benjamin Hawk ja merten aave

Juha-Pekka Koskinen: Benjamin Hawk ja merten aave
Karisto 2018, 211s.

Banjamin Hawk seikkailee jo kolmannessa kirjassa. Tällä kertaa Benjamin notkuu vähän tylsistyneenäkin Port Royalissa odottaen äitiään ja siskoaan saapuviksi. Heidän sijastaan kaupunkiin ilmestyykin epämääräinen Travis Green -niminen heppu, jolla on sellaisia uutisia että Benjaminin on pakko lähteä Greenin matkaan. Merellä kohdataan jättimäinen tursas, lähempänä rantaa erinäisiä laivoja ja eräällä saarella pelottavan näköinen merirosvo, joka haluaa lähteä Greenin porukan mukaan.

Sanon samaa, kuin edellisistäkin osista: Koskinen osaa kertoa tarinaa sopivan röyhkeästi, niin että tunnelma on mainion merirosvoinen. Merirosvot eivät ole hyväsydämisiä siloposkia, vaan kolhiintuneita lurjuksia, jotka ajattelevat aina ensin itseään. Eivätkä välttele rumia sanoja.

Tarina on jännittävä ja vauhdikas, esimerkillinen seikkailukertomus siis.

Benjamin Hawk - Myrsky nousee

Juha-Pekka Koskinen: Benjamin Hawk - Myrsky nousee
Karisto 2017, 192s.

Jes! Benjamin Hawk - Merirosvon oppipoika sai kuin saikin jatkoa!!

Edellisen osan jälkeen Benjamin on palannut Portsmouthiin isoisänsä, äitinsä ja siskonsa luo. Ja setänsä, vaikka häntä Benjamin ei kyllä olekaan kaivannut. Kaupunkiin saapuu merirosvoja jahtaava mies, joka kailottaa suureen ääneen hirttävänsä kaikki merirosvot. Ilmapiiri alkaa muuttua niin uhkaavaksi että isoisä katsoo parhaimmaksi huuhdella kaupungin pölyt kasvoiltaan ja kaikeksi onneksi hän ottaa Benjaminin mukaan pakoreissulleen.

Tässäkin osassa seilataan Karibianmerellä aarteen perässä. Moni vanha tuttu on mukana tässä uudessa seikkailussa ja ehkäpä Benjaminin isänkin olinpaikkaan saadaan selvyyttä!

Aloitimme tämän lukemisen heti tuoreeltaan, mutta lukeminen on venynyt monesta syystä. Syksy ei ole koskaan ollut minulle hyvää aikaa, eikä energiaa ole tahtonut riittää yhteisiin lukuhetkiin edes lapsilla. Hyvin kirja kuitenkin etenee ja pitää otteessaan, hitaallakin lukutahdilla. Ja tietysti loppua kohti lukutahtikin kiihtyi, kun kaikki halusivat tietää miten seikkailu päättyy.

Pidän todella paljon Koskisen tavasta kertoa tarinaa lukijoita aliarvioimatta. Kielenkäyttö on värikästä ja ajoittain rumaakin, mikä merirosvoille hyvin sopii.

Näitä Benjamin Hawk -kirjoja on todella helppo suositella vauhdikasta ja jännittävää lukemista kaipaaville 3-6 -luokkalaisille. Ja tietysti myös meille vanhemmillekin. :)

Benjamin Hawk - Merirosvon oppipoika

Juha-Pekka Koskinen: Benjamin Hawk - Merirosvon oppipoika
Karisto 2016, 186s.

Tässäpä on kuulkaa meidän lasten tuorein suosikkikirja. Eikä vain lasten, sillä äiti ihastui myös. 

14-vuotias Benjamin Hawk asuu Portsmouthin satamakaupungissa, vuosi on 1692. Isä on lähtenyt merille vuosia sitten ja jäänyt sille tielleen. Suutarina työskentelevä setä on ottanut Benjaminin, tämän äidin ja sisarukset kattonsa alle, mutta ei toki hyvää hyvyyttään: lapsista on jo kovasti apua suutarin verstaassa ja voisipa hän ottaa (kadonneen) veljensä vaimon omaksi puolisokseen. Samoissa nurkissa elelee myös isoisä, entinen merten kauhu, joka huitelee enimmäkseen omilla teillään, pääosin kapakoissa. Benjamin haaveilee merimiehen elämästä, vieraista maista ja seikkailuista. Vastoin äitinsä toiveita Benjamin ottaa ja karkaa merille, mukanaan vain muutama tavara, homehtunut leipä ja isoisän antama nahkapussukka, jonka sisältä paljastuu aarrekartta.

Benjamin Hawk - Merirosvon oppipoika on mainion perinteinen merirosvoseikkailu. Juoni vetää loistavasti ja jännitystäkin riittää. Benjamin on varsin neuvokas poika, kuten tällaisten seikkailujen sankarit useimmiten ovat, eikä hän lannistu isoistakaan vastoinkäymisistä. Minä pidin erittäin paljon siitä, ettei kirjan kieli ollut liian siloiteltua ja lapsellista, vaan merirosvot kiroilevat, riitelevät ja uhkailevat toisiaan käyttäen myös rumaa kieltä. Ainoastaan yhden koirankullin jätin lukematta, mutta sekin sensuuri tapahtui suunnittelematta. Kielen lisäksi myöskään kirjan tapahtumat eivät ole tylsistyttävän latteita, eivätkä asiat todellakaan aina käänny parhain päin.

Aloitimme tämän kirjan eräänä iltapäivänä ja hoksasimme, että iltasadun voi tosiaan aivan hyvin lukea jo ennen kuin lapset pötkähtävät sänkyihinsä. Tällä uudella taktiikalla myös tuo pian 8-vuotias salamanukahtaja pysyi hereillä ja oli useimmiten ensimmäisenä vaatimassa vielä yhtä lukua. 

Kirjan tapahtumat päättyvät kutkuttavasti, enkä pistäisi lainkaan pahakseni, vaikka Benjamin Hawk seikkailisi useammassakin kirjassa.