Pohjois-Amerikan intiaanit, Edward S. Curtisin ainutlaatuinen kuvakokoelma

Don Gulbrandsen: Pohjois-Amerikan intiaanit, Edward S. Curtisin ainutlaatuinen kuvakokoelma

(Edward S. Curtis - Visions of the First Americans)

Gummerus 2008, 256s.

Suom. Ari Ahola

Eräällä kirjastoreissulla palautettujen kirjojen hyllystä törrötti kiinnostavan näköinen kirja Pohjois-Amerikan intiaaneista. Tarkempi tutkiskelu osoitti, että kirja kertoo enemmän kuvien ottajasta, valokuvaaja Edward S. Curtisista, joka käytti noin 30 vuotta Pohjois-Amerikan intiaanien kuvaamiseen.

Edward Sheriff Curtis syntyi 1868, toisena lapsena Johnson ja Ellen Curtisin perheeseen. Myöhemmin kuusihenkiseksi kasvavalla perheellä oli vaikeuksia toimeentulonsa kanssa, sillä perheen isä oli menettänyt terveytensä sisällissodassa. Yritteliäisyyttä ei puuttunut, vaan perhe yritti tulla toimeen maanviljelyllä, ruokakaupalla ja sittemmin perheen isä, entinen pappismies, lähti saarnaretkille. Nuori Edward kulki mukana, tottui ulkoilmaelämään ja oppi erätaitoja. Valokuvauksesta Edward kiinnostui jo nuorena. Ensimmäisen kameran hän rakensi itse kaksitoistavuotiaana ja 17-vuotiaana hän pestautui töihin valokuvausliikkeeseen.

Perheen isän kuoltua 1887 ja Edwardin loukkaannuttua savotalla perheen tiilitehdas ajautui vaikeuksiin. Vastoinkäymisistä seurasi kuitenkin jotain hyvääkin, sillä tiilitehtaan myytyään Edward Curtis pystyi paneutumaan valokuvaamiseen entistä paremmin. Muutamaa vuotta myöhemmin hän osti puolet Seattlelaisesta valokuvausliikkeestä ja pian koko perhe lapsia myöten työskenteli ko. liikkeessä.

Edward S. Curtisin kunnianhimoinen hanke taltioida mahdollisimman tarkasti Pohjois-Amerikan alkuperäisten asukkaiden elintapoja oli paitsi pitkä, myös kallis. Curtisilla olikin jatkuvasti rahoitusongelmia, eivätkä rahavaikeudet loppuneet hänen elinaikanaan. Pitkät, jopa vuoden mittaiset valokuvausmatkat eivät tehneet hyvää avioliitollekaan, vaan Curtis kävi läpi riitaisan avioeron. 20 osainen kirjasarja tuli kuitenkin valmiiksi, vaikka kapuloita projektin rattaisiin lenteli pitkin matkaa. Kaikkein suurin haaste oli aika, sillä heimoja katosi ja sulautui "valtaväestöön" todella nopeasti.

30 vuoden aikana Curtis ehti ottaa kymmeniä tuhansia valokuvia. Kuvat dokumentoivatkin upeasti ja monipuolisesti eri intiaaniheimojen tapoja niin pukeutumisen, ruoanlaiton kuin metsästämisen ja kalastamisenkin suhteen. Vaikka Curtis eittämättä ihaili alkuperäiskansoja ja puhui heidän puolestaan, ei hän epäillyt lavastaa erilaisia kuvaustilanteita tai ostaa halvalla intiaanien käsitöitä, joita sitten myi eteenpäin voitolla. Curtis myös muokkasi etenkin myöhempiä kuviaan poistamalla niistä länsimaista esineistöä, kuten kelloja.

Pohjois-Amerikan intiaanit -kirja on häkellyttävän upea kirja. Lukemista tässä on vähän, mutta Curtisin valokuvat ovat pysäyttäviä ja täynnä tunnelmaa. Curtisin valokuvia löytyy runsaasti internetin ihmeellisestä maailmasta ihailtavaksi, kurkatkaa vaikkapa kuvahaulla, miten huikeita kuvia Curtis sai aikaan.