Asterix: Kilpa-ajo halki Italian

Jean-Yves Ferri: Asterix: Kilpa-ajo halki Italian
Piirrokset: Didier Conrad
Egmont 2017, 48s.
Suom. Mirka Ulanto

Kaikki tiet vievät Roomaan, mutta syystä tai toisesta tiet ovat viime aikoina muuttuneet todella huonokuntoisiksi. Teiden kunnosta vastaavaa senaattori Lactus Bifidusta syytetään senaatissa teiden ylläpitoon tarkoitettujen varojen käyttämisestä orgioihin. Lactus Bifidus keksii hätäpäissään Italian halki kulkevat kilpa-ajot, joiden tarkoituksena on todistaa Rooman teiden parhaus. Kilpailuun osallistuu ajajia monelta suunnalta, mutta luonnollisesti huomio keskittyy Rooman ja erään pienen gallialaiskylän edustajiin. Naamiolla kasvonsa peittävä Coronavirus menestyy kisassa ilmiömäisesti, mutta sisulla (ja taikajuomalla) Asterix ja Obelix sinnittelevät mukana kärkikamppailussa.

Didier Conradin piirrokset vetävät hyvin vertoja alkuperäiselle kuvitukselle. Jean-Yves Ferrin käsikirjoitus on ihan kelpo, mutta vähän on tarinassa turhaa kiireen tuntua ja hätäisyyttä. Etenkin albumin viimeisen ruudun juhlapöytään olisin kaivannut edes jonkinlaista nasevaa heittoa lopun napakoittamiseksi.

Kilpa-ajo halki Italian ei tarinana nouse parhaimpien Asterix-seikkailuiden joukkoon, mutta jo pelkästään kuvituksen ansiosta albumi on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Umpah-pah

René Goscinny (teksti) & Albert Uderzo (kuvat): Umpah-pah

(Oumpah-Pah - L'intégrale, 2011)

Egmont 2014, 189s.

Suom. Outi Walli ja Mary A. Wuorio

René Goscinny ja Albert Uderzo tunnetaan parhaiten Asterixin luojina. Tämä ei toki ole mikään huono asia, sillä ovathan Asterixit yksi parhaista sarjakuvista kautta aikojen. Ennen voittamattomien gallialaisten kylää Goscinny ja Uderzo ehtivät kuitenkin työskennellä yhdessä pitkään ja julkaista viisi Umpah-pah sarjakuva-albumia: Päänahan metsästäjät, Latuskajalat sotapolulla, Merirosvoja näköpiirissä, Salainen tehtävä sekä Petolliset silmäpussit. Alunperin Umpah-pah heimoineen eli perinteitä vaalien syrjässä muusta maailmasta nykyaikana. Tuo asetelma ei kuitenkaan herättänyt julkaisijoiden mielenkiintoa ja Umpah-pah siirrettiinkin syrjään seitsemäksi vuodeksi. Umpah-pah heimoineen päätettiin siirtää luontevampaan aikakauteen, siirtomaa-ajalle, ja lopputulos onkin monin verroin jouhevampi kuin ensimmäiset Umpah-pah stripit. Nuo Umpah-pahin "esiversion" kahdeksan sivua on julkaistu tässä Egmontin kokoomateoksessa.

Olen todella iloinen, että Umpah-pahin seikkailut julkaistiin viimeinkin uudestaan. Minulla on omana kolme käytettynä ostettua Umpah-pah albumia, joista kahdesta puuttuu sivuja. Kirjastostakaan ei ole näitä kaikkia sarjakuvia löytynyt, joten en ole koskaan päässyt tutustumaan Umpah-pahin seikkailuihin kokonaisuudessaan.

Ankarasti tiivistettynä juoni menee kutakuinkin niin, että ranskalainen kreivi Olvin Janoisin saapuu Pohjois-Amerikkaan ja jää heti Umpah-pahin vangiksi. Umpah-pahista ja Olvinista, jota kutsutaan intiaanien keskuudessa nimellä Tupla Päänahka, tulee veriveljiä, jotka yrittävät sumplia selville vesille milloin sotaisten vihollisheimojen, milloin epäilyttävän vakoilijan tai merirosvojen kynsistä.

Kuten tämän painoksen tietosivuillakin todetaan, Umpah-pah -albumeissa on nähtävissä todella paljon samoja piirteitä kuin myöhemmin Asterixissa.Tietysti piirrostyyli on samanlainen humoristisine hahmoineen, mutta myös huumori on jo hyvin samanlaista. Erojakin toki löytyy, mielestäni suurimpana se, että Asterixeihin verrattuna Umpah-pah albumit tuntuvat kiirehdityiltä. Eivät hutaisten piirretyiltä, vaan juonen puolesta liian nopeasti eteneviltä. Näissä ei yksittäin luettuina ehdi juurikaan tutustua yksittäisiin hahmoihin tai päästä sisälle tunnelmaan. Siksipä tällainen yhteispainos onkin todella tervetullut: homma toimii ja pysyy paremmin kasassa, kun turhankin vauhdikkaat tarinat voi lukea peräjälkeen.