Niina Hakkarainen,
Suvi Heikkilä,
Hanna-Kaisa Hämäläinen ja
Kristel Nyberg:
Pipo on pääasia - Uusi suomalainen pipokirja
Minerva 2012, 153s.
Kohta on talvi ja niin kylmä, että ilman pipoa ei pärjää. Vaikka kudon (tai neulon, kuten oikeasti kuuluisi sanoa) vähintään yhden pipon vuodessa, minulla ei ole ikinä kivaa/sopivaa/mukavaa/käyttökelpoista päähänpantavaa. Peruspipoista tulee aina vähän tylsiä, liian pieniä tai isoja. Jos koko onkin hyvä, vähintään lanka kutittaa. Viime talvena yritin jo epätoivoisena omia miehelle kutomani Transformers-pipon, huonolla menestyksellä.
Pipo on pääasia sisältää ohjeet 22 pipoon, yksiin lapasiin ja kämmekkäisiin sekä pantaan. Vaikeusasteita löytyy hyvin helposta vaativaan, joten olipa neuletaidoiltaan aloittelija tai konkari, tästä kirjasta löytää varmasti jotakin omille taidoilleen sopivaa. Jokaisen pipon kohdalla kerrotaan, millaisesta langasta malli on neulottu, puikkojen koko ja neuletiheys. Koska langan juoksevuus on selkeästi merkitty, on suhteellisen helppoa korvata mallissa käytetty lanka jollakin toisella, ehkä helpommin saatavilla olevalla langalla. Ohjeet ovat (kahden pipon kokemuksella) selkeät ja ruutupiirrokset helppoja seurata, joten luulenpa uskaltautuvani kokeilemaan vähän erikoisempiakin malleja. Ainoa hankaluus on kirjan fyysinen muoto: melkoiset kyhäelmät sain kasata pitämään kirjan auki oikean aukeaman kohdalta. Kierreselkämys olisi käytännöllinen, mutta sellainen ei tahdo käytössä kestää hirveän hyvin.
Jos tekee mieli kutoa, mutta ei oikein tiedä mitä tekisi, niin tästä kirjasta löytyy ainakin inspiroivia malleja. (Pipoissa on sukkiin ja lapasiin verrattuna se hyvä puoli, että ei tarvitse tehdä kahta samanlaista, joten niiden kutomiseen ei kyllästykään yhtä nopeasti.) Mallit löytyvät muuten myös ravelrysta, hakukenttään vain kirjan nimi. Ravelryssa on vain aina se vaara, että löytää vahingossa noin 8 uutta mielenkiintoista neulemallia.
Erityisesti pidin muuten kirjan lopussa olevasta tekniikkaosiosta, jossa opetetaan mm. kalanruotoraidan ja onteloneuleen neulominen sekä virkkausaloitus. Viimeksi mainittua olen yrittänyt joskus kokeilla englanninkielisten ohjeiden mukaan ja siitä ei tullut kerta kaikkiaan mitään. Mutta nytpäs onnistuin! Onteloneulekin houkuttelee, mutta siihen kerään vielä rohkeutta.
Erityisesti pidin muuten kirjan lopussa olevasta tekniikkaosiosta, jossa opetetaan mm. kalanruotoraidan ja onteloneuleen neulominen sekä virkkausaloitus. Viimeksi mainittua olen yrittänyt joskus kokeilla englanninkielisten ohjeiden mukaan ja siitä ei tullut kerta kaikkiaan mitään. Mutta nytpäs onnistuin! Onteloneulekin houkuttelee, mutta siihen kerään vielä rohkeutta.
