Niina Hakkarainen,
Suvi Heikkilä,
Hanna-Kaisa Hämäläinen ja
Kristel Nyberg:
Pipo on pääasia - Uusi suomalainen pipokirja
Minerva 2012, 153s.
Kohta on talvi ja niin kylmä, että ilman pipoa ei pärjää. Vaikka kudon (tai neulon, kuten oikeasti kuuluisi sanoa) vähintään yhden pipon vuodessa, minulla ei ole ikinä kivaa/sopivaa/mukavaa/käyttökelpoista päähänpantavaa. Peruspipoista tulee aina vähän tylsiä, liian pieniä tai isoja. Jos koko onkin hyvä, vähintään lanka kutittaa. Viime talvena yritin jo epätoivoisena omia miehelle kutomani Transformers-pipon, huonolla menestyksellä.
Pipo on pääasia sisältää ohjeet 22 pipoon, yksiin lapasiin ja kämmekkäisiin sekä pantaan. Vaikeusasteita löytyy hyvin helposta vaativaan, joten olipa neuletaidoiltaan aloittelija tai konkari, tästä kirjasta löytää varmasti jotakin omille taidoilleen sopivaa. Jokaisen pipon kohdalla kerrotaan, millaisesta langasta malli on neulottu, puikkojen koko ja neuletiheys. Koska langan juoksevuus on selkeästi merkitty, on suhteellisen helppoa korvata mallissa käytetty lanka jollakin toisella, ehkä helpommin saatavilla olevalla langalla. Ohjeet ovat (kahden pipon kokemuksella) selkeät ja ruutupiirrokset helppoja seurata, joten luulenpa uskaltautuvani kokeilemaan vähän erikoisempiakin malleja. Ainoa hankaluus on kirjan fyysinen muoto: melkoiset kyhäelmät sain kasata pitämään kirjan auki oikean aukeaman kohdalta. Kierreselkämys olisi käytännöllinen, mutta sellainen ei tahdo käytössä kestää hirveän hyvin.
Jos tekee mieli kutoa, mutta ei oikein tiedä mitä tekisi, niin tästä kirjasta löytyy ainakin inspiroivia malleja. (Pipoissa on sukkiin ja lapasiin verrattuna se hyvä puoli, että ei tarvitse tehdä kahta samanlaista, joten niiden kutomiseen ei kyllästykään yhtä nopeasti.) Mallit löytyvät muuten myös ravelrysta, hakukenttään vain kirjan nimi. Ravelryssa on vain aina se vaara, että löytää vahingossa noin 8 uutta mielenkiintoista neulemallia.
Erityisesti pidin muuten kirjan lopussa olevasta tekniikkaosiosta, jossa opetetaan mm. kalanruotoraidan ja onteloneuleen neulominen sekä virkkausaloitus. Viimeksi mainittua olen yrittänyt joskus kokeilla englanninkielisten ohjeiden mukaan ja siitä ei tullut kerta kaikkiaan mitään. Mutta nytpäs onnistuin! Onteloneulekin houkuttelee, mutta siihen kerään vielä rohkeutta.
Erityisesti pidin muuten kirjan lopussa olevasta tekniikkaosiosta, jossa opetetaan mm. kalanruotoraidan ja onteloneuleen neulominen sekä virkkausaloitus. Viimeksi mainittua olen yrittänyt joskus kokeilla englanninkielisten ohjeiden mukaan ja siitä ei tullut kerta kaikkiaan mitään. Mutta nytpäs onnistuin! Onteloneulekin houkuttelee, mutta siihen kerään vielä rohkeutta.
Maija, hienoa, että toit tämän kirjan blogiisi! Olin itsekin tämän jo merkannut, mutta sitten muistin,että naapurin rouva kutoo tai virkkaa kaikki piponi ja minä vain niitä kaulaliinoja. Olen tehnyt 1-2 käsityökirjaa ja tunsin itseni vajaaksi;-)
VastaaPoistaPitäisi vain uskaltaa tarttua toimeen ja alkaa lukea näitä ja mitä ei ymmärrä, kysyä, niiltä, jotka ymmärtävät.
Kirjan kansikin on kiva.
Hyvä vinkki toi mallien esikatselu Ravelrysta, otan oitis ohjelmaan! Pipomalleja olen kyllä hamsteroinut niin, että piisaa neljännellekin päälle, mutta ei se ole mua ennenkään estänyt.
VastaaPoistaPipoja on tosiaan hauska tehdä, koska ne syntyvät nopeasti eikä tarvitse tehdä sitä toista paria. Olenkin katsellut tätä kirjaa sillä silmällä, joten oli kiva nähdä tästä blogijuttu :)
VastaaPoistaTäytyy pitää mielessä, oma pipo-osasto on todella pikkuinen. Ei sulla muuten olisi vinkata jotakin hyvää lapaskirjaa? Haluaisin tehdä nätit lapaset joululahjaksi perheenjäsenelle, mutta on jotenkin vaikeaa löytää nättejä ohjeita. Etenkin joku palmikkokyhäelmä kiinnostaisi... lähinnä siksi, että kokeiluni kirjoneulelapasten kanssa päättyi todella muhkuraisesti. :D
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaLeena, Pipojen ohella kaulaliinat on muuten toinen mukava neulottava, kun niitäkin tarvitsee vain yhden laatuaan :) Sehän se tahtoo aina olla haasteena, että uskaltaisi yrittää jotain uutta. Eniten mua hidastaa uusien asioiden opettelun suhteen se, että neuleita on tylsä purkaa, kun silmukoiden poimiminen on hankalaa.
VastaaPoistaLiina, Mulla on sellanen "laskujenlajittelukansio" (onkohan se oikealta nimeltään kodinkansio tms.?) täynnä kaikkia kivoja neuleohjeita, jotka ihan välttämättä haluaisin toteuttaa. Käytännössä uusia houkutuksia tulee vastaan ihan liian nopealla tahdilla - eli neuleohjeiden kanssa on sama runsaudenpula kuin hyvien kirjojen suhteen.
Liisa, Minusta tässä oli tosiaan mukavan monipuolisesti malleja - myös eri ikäryhmille.
Maukka, Pistitpä pahan kysymyksen!
Mulla on ylhäällä useampikin hyvä sukkakirja, mutta mitään erityisen mainiota lapaskirjaa ei ole tullut vielä vastaan. Useimmat kivat lapaset, joihin olen törmännyt, ovat nimenomaan kirjoneuleita, joiden suhteen en minäkään ole mikään pro. (Tein viime talvena vanhemmalle pojalle villapaidan, joka kiristyi kuvion kohdalta pikkumyymäisesti :D Oli pakko purkaa ja tehdä uudestaan...) Ensiavuksi suosittelen tuota Ravelrya, sillä oletan sun jo kahlanneen läpi kirjaston tarjonnan neulekirjojen suhteen. :)
Kiva esittely. Mulla tulee joskus hetken villitys kutomiseen mutta se tössää usein siihen, että pitäisi tehdä se toinenkin sukka...
VastaaPoistaKirjanainen: No sepä se! Varsinkin, jos on löytänyt monta kivaa sukkamallia, niin ei jaksaisi oikein keskittyäkään toiseen samanlaiseen. Onneksi lasten sukat ja lapaset on sen verran pieniä, että niitä jaksaa (yleensä) tehdä parillisen määrän ;)
VastaaPoistaMinä kudoin (juu, ei minunkaan suu taivu neulomiseen) toissakesänä elämäni ensimmäisen reikäneule(?)pipon, oikein haastavan ja miten kävi? Pipo katosi kuin pieru saharaan. Oikeasti! Pari kertaa ehdin pitää sitä päässä eikä sitä sen koommin enää löytynyt :( Taisi tipahtaa kun kävin töistä lounaalla, muuta selitystä en keksi. Uutta en ole jaksanut tehdä, ehkä pitäisi :)
VastaaPoistaVoi, se on aina yhtä ärsyttävää, kun vaivalla väsätty tekele katoaa! Minä tein kouluaikoina itselleni ihanat siili-lapaset, joita käytin vielä muutama vuosi sitten. Kyllä oli katkeraa yhtenä päivänä huomata, että toinen onkin joutunut hukkaan :( Myös lasten lapasista on harmillisen monen pari kadonnut, eikä sitä samaa lankaa tietenkään ole jäljellä, että voisi tehdä uudet parit.
Poista