Viha on kauhean vahva sana (ja tunne), enkä monen päivän mietinnän jälkeenkään keksi yhtään kirjaa, jota ihan oikeasti vihasin. Sopiiko, että kerron, mikä kirja aiheutti vastenmielisyyttä enemmän kuin mikään muu?
Ostin John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen netistä aika summassa. Esittelyteksti herätti mielenkiinnon ja kansikin oli kaunis. Tarina oli sinänsä hyvä ja Lindqvist on oikein hyvä kertoja, mutta... Kirjassa kuvataan aivan liian tarkasti ja jotenkin nautiskellen raakoja ja sairaita asioita, kuten murhia, pedofiilin hekumointia uimahallin pukukopissa, murhia, kuohimista ja joko mainitsin murhat? Tästä tuli mieleen splatter elokuvat - nekin on ällöttäviä. Pari kertaa jätin kirjan kesken, jatkoin muutaman viikon jälkeen ja jätin taas kesken. Kirja tuli luettua loppuun ja katsoin myöhemmin elokuvankin, mutta tästä jäi niin vastenmielinen olo, että lopulta halusin kirjasta eroon.
Vastenmielisiä lukukokemuksia olivat myös Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ja Anne B. Radgen Satunnaista seuraa. Mutta Ystävät hämärän jälkeen on ollut pahin ikinä.
Suosittelen kokeilemaan alkuperäistä ruotsalaista elokuvaversiota, jonka YLE FST näytti kuukausi kaksi sitten. Se on yllättävän hyvä. Itselläni tämä kirja nököttää vielä hyllyssä lukuvuoroaan.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=sZJUgsZ56vQ
Artsi, juuri tuon elokuvaversion olen jo nähnyt. Ehkä kirjan jälkeen olisi pitänyt pitää pidempi tauko, ettei elokuvaan olisi suhtautunut jo valmiiksi torjuvasti. En muuten tiennytkään, että elokuvia on kaksi! Uudempi ei ollut saanut ihan yhtä hyviä arvioita kuin tuo ensimmäinen.
VastaaPoista