Nikke ja Shakespeare vauhdissa

Viikonloppuna, nuoremman pojan synttäritohinoiden keskellä, sain luettua Jennifer Lee Carrellin kirjan Shakespearen salaisuus. Kirja on ollut luettavien listalla jo pitkään, mutta sillä on riittänyt lukijoita ja sain sen käsiini vasta nyt.

Jennifer Lee Carrell: Shakespearen salaisuus, 524s. (Interred with Their Bones, Bazar 2010)

Shakespearen salaisuus kertoo kadonneen käsikirjoituksen etsinnästä. Kate Stanley, Shkespeareen erikoistunut kirjallisuudentutkija, on Lontoossa ohjaamassa Hamletia, kun saa tutkijakollegaltaan kuulla tämän löytäneen jotakin erittäin mielenkiintoista. Ennen kuin Kate ehtii saada tarkempia tietoja, teatterissa syttyy tulipalo ja rakennuksesta löydetään ruumis. Yhtäkkiä Kate saa huomata olevansa keskellä vaarallista ja vauhdikasta seikkailua.

Tämä oli nopeatempoinen kirja, joka piti aika hyvin otteessaan. En ole erikoisemmin perehtynyt Shakespearen tuotantoon (olen lukenut vain Hamletin ja Romeon ja Julian) tai Shkaespeareen henkilönä, mutta se ei haitannut lukemista. Jokin tässä kirjassa kuitenkin häiritsi. Ehkä se, että kirjan rakenne ja juonenkäänteet muistuttivat hyvin paljon Dan Browin tyyliä. Ihan hyvä kirja joka tapauksessa.

Tämän kirjan ovat arvioineet myös Leena Lumi ja Marja.

Nikke vauhdissa - Pikku Niken uudet seikkailut 3, 363s. (Histoires inédites du petit Nicolas - Volume 2, WSOY 2007)

Myös iltasaturintamalla vaihtui kirja. Nikke tuntuu olevan erityisesti vanhemman pojan mieleen, mikä kyllä voi johtua myös siitä, että pienempi nukahtaa yleensä jo tarinoiden alkuvaiheessa. Tarinat on kirjoittanut René Goscinny ja veikeästä kuvituksesta saamme kiittää Jean-Jacques Sempéä.

Nikke on alaluokkalainen koulupoika, joka kertoo hauskasti minä-muodossa elämästään. Nikke-tarinat on julkaistu alunperin -50 ja -60 luvuilla, joten tarinat ovat varsin nostalgisia. Nikke on perheensä ainoa lapsi, käy poikakoulua, kinastelee ystävien kanssa ja seuraa tarkkasilmäisesti aikuisten edesottamuksia. Näillä kirjoilla on ääneenluettuina selvästi hapenottoa parantava vaikutus, sen verran pitkiä lauseita Nikke lasten tapaan käyttää.

"Silloin minä sanoin että leikittäisiin Punapartaa, se on kiva tarina yhdessä lehdessä, siinä on merirosvoja joiden päälliköllä on punainen parta, siksi sitä sanotaan Punaparraksi, ja hän taistelee koko ajan kaikkien vihollisten kanssa, mutta ei se haittaa koska hän voittaa aina, ja hän huutaa vähän päästä "Heihoo, pojat!" ja "Reivatkaa purjeet!" tai jotain, ja miehistö on hänelle valtavan uskollinen ja valtaa aina muiden laivoja ja heillä näyttää olevan hurjan hauskaa, niitä muita harmittaa mutta se on niille ihan oikein, koska ne ovat roistoja, ja Simon sanoi että hyvä ajatus, leikitään vaan merirosvoja."