10. Suosikkiklassikko
Olen klassikkojen suhteen aika ennakkoluuloinen. Haluan lukea monia klassikoita, mutta muutaman huonon klassikon jälkeen sitä ei enää jaksakaan uskoa kaikkia hehkutuksia. Varsinkin Gulliverin matkat oli puuduttava ja toisti itseään kaikki ne sadat sivut. Jotenkin olin elänyt siinä luulossa, että Gulliverin matkat olisi hauska ja lastensatumainen, mitä se ei todellakaan ollut. No, tämän ja parin muun vähemmän mairittelevan klassikkokokemuksen jälkeen en asettanut rimaa kovin korkealle, kun aloitin Täällä pohjantähden alla -trilogian.
En pystynyt lukemaan kaikkia osia peräjälkeen, koska jokainen osa antoi niin paljon ajattelemista. Varmaan olen nukkunut koulussa historiantunneilla, kun moni asia valkeni minulle vasta nyt. Erityisesti sisällissota, sen rajuus ja raakuus, valkeni vasta näiden kirjojen myötä. Toisen osan jälkeen kulutinkin paljon aikaa erilaisten sisällissotaa koskevien tietokirjojen parissa, joista haluan tässä erikseen mainita teoksen Tampere 1918, johon haluan ehdottomasti perehtyä vielä tarkemmin.
Täällä pohjantähden alla on ehdottomasti ansainnut paikkansa kotimaisena merkkiteoksena. En löydä tarpeeksi ylistäviä sanoja kuvaamaan tunteitani tätä kohtaan. :)
Hei mitä, tännehän on tupsahtanut niin monta päivitystä että pää meni sekaisin :)
VastaaPoistaKlassikot on mullekin pahoja, kuten tiedätkin :) en ole lukenut edes Sinuhea tai noita Linnan teoksia - mutta ne odottaa hyllyssä sitä päivää kun maltan tarttua...
Jotain olen kuitenkin klassikoista lukenut, ja mun suosikkini on kyllä Seitsemän veljestä. Siinä vaikuttaa hyvin paljon kyllä se ala-asteella suoritettu ääneen lukeminen niin että jokaisella oli oma rooli. Ikimuistoinen oli esimerkiksi se veljesten joulutappelu 3-6 luokkalaisten lukemana. "Venttahol, mun housut puttoo!" Huusi Leena - tai siis Juhani ja kaikkia nauratti!
(Pidän oikeuden muistaa repliikin ja sen huutajan väärin).
Ai juu, ja tuo Mimi sanoo EI on meidän Viljan suosikki myös. Se luetaan yhdessä niin että Vilja huutaa kaikki "EI MINÄ ITSET". :)
Täällä pohjantähden alla oli hyvä valinta. Se on myös minun suosikkini:)
VastaaPoistaPilvitarha, (ensin piti pähkäillä puhuttelenko oikealla nimellä vai nimimerkillä! Vaikeaa ;) )
VastaaPoistaMietin tässä yhtenä päivänä, että vieläköhän ala-asteilla luetaan Seitsemää veljestä? Ja mikä se toinen oli, semmoinen sinikantinen, mitä luettiin? Välskärin kertomuksia?
Ja meillä myös lapset huolehtii Mimin kaikista "EI!" huudoista, tietenkin :)
Susa P, Tämä klassikkovalintahan oli myös äärettömän helppo :) Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä parasta.
Sehän oli Vänrikki Stoolin tarinat :)
VastaaPoistaVoi että mä tykkäsin niistäkin, olivat niin dramaattisia ja sopivat hyvin Teppo-open sotajuttujen jatkeeksi.
(Ja ihan totta hassua tulla puhutelluksi keksityllä nimellä, ja hassua on myös kommentoida kun ollaan puhuttu kaikki asiat muutenkin jo miljoona kertaa. Mutta ei se mitään :D)
Niin ja en usko että sitä seitsemää veljestä muualla niin luettiin, meidän koululla vain sattui olemaan varmaan vähän varoja hankkia luettavaa. Nehän oli tosi vanhatkin ne kirjat, luettu sieltä 50-luvulta asti monet kerrat.
VastaaPoista