Huijarin oppipoika

Anniina Mikama: Huijarin oppipoika
WSOY 2019, 408s.

Kuuntelin viime syksynä äänikirjana Anniina Mikaman kirjan Taikuri ja taskuvaras. Pidin todella paljon tarinan miljööstä ja tunnelmista, joten sarjan toinen osa, Huijarin oppipoika, pomppasi lukupinon päällimmäiseksi heti kun sen sain käsiini.

Mikaman kirjoitustyyli on suorastaan lumoavaa. Tarina vie upeasti mennessään, vaikka alkuun tuntuikin nurinkuriselta lukea pelkästään ensimmäistä osaa edeltävistä tapahtumista. Ihan harmittaa, että arki päätti viskoa käpyjä ja muita ankeuksia niskaan niin tiheään, että en päässyt nauttimaan kirjasta häiriöttä.

Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun alkupuolen Krakovaan. Wiktor on 15-vuotias ja viettää paljon aikaa naapurin eläväisen Zofian kanssa. Wiktorin isä on kuollut, isoveli muuttanut pois kotoa ja pikkuveli vakavasti sairas. Eräänä yönä Wiktor näkee taivaalta tipahtavan jotakin aivan kodin lähistölle. Hän lähtee tutkimaan asiaa, mutta joutuu onnettomuuteen, joka muuttaa hänen elämänsä pysyvästi.

Vaikka Wiktor kokee menetyksiä, hänen elämäänsä tulee myös uutta sisältöä. Taitava kelloseppä Seweryn ottaa Wiktorin oppiinsa ja yhdessä he korjaavat kellojen lisäksi sen, jonka tippumisen Wiktor onnettomuusyönään näki.

Huijarin oppipoika on upean täyteläinen kirja. Siinä riittää seikkailuja ja juonenkäänteitä viimeisille sivuille asti. Lukiessa yritin kovasti muistella ensimmäistä osaa ja päätellä, ketkä kaikki tämän kirjan hahmoista ovat yhdessä vielä sen tapahtumien aikaan. Paljoa en muistanut, mutta pysyipähän jännitys paremmin yllä!

Sarjan viimeinen osa ilmestyy ensi keväänä ja sen toivon saavani lukea ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä.