30 päivää kirjoja -haasteen viimeiset kysymykset ovat osoittautuneet yllättävän hankaliksi. Tai liian helpoiksi, enkä halua tehdä enempää parin rivin postauksia, joten suoritan loppukirin ja vastaan viimeisiin kohtiin.
26. Kirja, joka muutti mielipidettäsi jostakin
Täällä pohjantähden alla. Se mursi kaikki epäilykseni Väinö Linnan kirjailijantaitoja kohtaan. Lisäksi koen ymmärtäväni Suomen sisällissotaa paremmin.
27. Yllätyksellisin käännekohta tai loppu
Ehkä eniten avoimia kysymyksiä ja hämmentyneitä/ahdistuneita ajatuksia herätti Joanne Harrisin Sinisilmä. Kamala, kamala kirja.
28. Paras kirjan nimi
Tykkään lyhyistä nimistä. (Talismaani, Hohto, Houkutus jne.)
Mutta toisaalta jännät nimet kiehtoo myös: Dolores ja lentävä jalka, Alabaman hullut, Tyttö ei-kukaan.
29. Kirja, jota kaikki vihasivat mutta josta sinä pidit
Stephenie Meyerin Twilightilla on varmaan vakiintunut ylenkatsojajoukko. Tykkään oikeasti ensimmäisestä osasta, mutta sarja kyllä huononee edetessään. Harry Pottereista tykkään edelleen.
30. Kaikkien aikojen suosikkikirjasi
Tylsää, mutta vastaan tähänkin Täällä pohjantähden alla. Se nyt vain on hyvä. Mutta kyllä se Stephen Kingin Velho on myös todella hyvä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Täällä pohjantähden alla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Täällä pohjantähden alla. Näytä kaikki tekstit
tiistai 7. kesäkuuta 2011
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Ennakkoluuloa ja klassikko
9. Kirja, jota vastoin ennakko-odotuksia päädyit rakastamaan
10. Suosikkiklassikko
Olen klassikkojen suhteen aika ennakkoluuloinen. Haluan lukea monia klassikoita, mutta muutaman huonon klassikon jälkeen sitä ei enää jaksakaan uskoa kaikkia hehkutuksia. Varsinkin Gulliverin matkat oli puuduttava ja toisti itseään kaikki ne sadat sivut. Jotenkin olin elänyt siinä luulossa, että Gulliverin matkat olisi hauska ja lastensatumainen, mitä se ei todellakaan ollut. No, tämän ja parin muun vähemmän mairittelevan klassikkokokemuksen jälkeen en asettanut rimaa kovin korkealle, kun aloitin Täällä pohjantähden alla -trilogian.
En pystynyt lukemaan kaikkia osia peräjälkeen, koska jokainen osa antoi niin paljon ajattelemista. Varmaan olen nukkunut koulussa historiantunneilla, kun moni asia valkeni minulle vasta nyt. Erityisesti sisällissota, sen rajuus ja raakuus, valkeni vasta näiden kirjojen myötä. Toisen osan jälkeen kulutinkin paljon aikaa erilaisten sisällissotaa koskevien tietokirjojen parissa, joista haluan tässä erikseen mainita teoksen Tampere 1918, johon haluan ehdottomasti perehtyä vielä tarkemmin.
Täällä pohjantähden alla on ehdottomasti ansainnut paikkansa kotimaisena merkkiteoksena. En löydä tarpeeksi ylistäviä sanoja kuvaamaan tunteitani tätä kohtaan. :)
10. Suosikkiklassikko
Olen klassikkojen suhteen aika ennakkoluuloinen. Haluan lukea monia klassikoita, mutta muutaman huonon klassikon jälkeen sitä ei enää jaksakaan uskoa kaikkia hehkutuksia. Varsinkin Gulliverin matkat oli puuduttava ja toisti itseään kaikki ne sadat sivut. Jotenkin olin elänyt siinä luulossa, että Gulliverin matkat olisi hauska ja lastensatumainen, mitä se ei todellakaan ollut. No, tämän ja parin muun vähemmän mairittelevan klassikkokokemuksen jälkeen en asettanut rimaa kovin korkealle, kun aloitin Täällä pohjantähden alla -trilogian.
En pystynyt lukemaan kaikkia osia peräjälkeen, koska jokainen osa antoi niin paljon ajattelemista. Varmaan olen nukkunut koulussa historiantunneilla, kun moni asia valkeni minulle vasta nyt. Erityisesti sisällissota, sen rajuus ja raakuus, valkeni vasta näiden kirjojen myötä. Toisen osan jälkeen kulutinkin paljon aikaa erilaisten sisällissotaa koskevien tietokirjojen parissa, joista haluan tässä erikseen mainita teoksen Tampere 1918, johon haluan ehdottomasti perehtyä vielä tarkemmin.
Täällä pohjantähden alla on ehdottomasti ansainnut paikkansa kotimaisena merkkiteoksena. En löydä tarpeeksi ylistäviä sanoja kuvaamaan tunteitani tätä kohtaan. :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)