lauantai 30. toukokuuta 2015

Food: A Love Story

Jim Gaffigan: Food: A Love Story
Random House Audio 2014, 7h 17min

Äänikirjat ovat tänä keväänä toimineet loistavana viihdykkeenä kävelylenkeillä. Äänikirjoihin uppoutuessa en ole liiemmin ehtinyt ajatella ruokaa tai herkkuja, vaan olen nauttinut niistä kirjoista. Tumman veden päällä jälkeen halusin kuunnella jotain huomattavasti kevyempää ja koska Jim Gaffiganin Food: A Love Story oli helposti saatavilla, valitsin sen.

Virhe.

Jostain syystä käveleminen on ollut viime viikkoina todella nihkeää. Jalat ovat tuntuneet raskailta ja voimat ovat tuntuneet ehtyvän jo parin kilometrin jälkeen. Jotenkin yhdistin työlään kävelemisen äänikirjan rankkuuteen, joten oletin hipsiväni kevyesti kuin pupunen Gaffigania kuunnellessani.

Väärin.

Ehkä kävely onkin ollut vähän sujuvampaa, mutta ajatukset ovat olleet kaikkea muuta kuin terveellisempiä elämäntapoja koskevia. Jim Gaffigan rakastaa hyvin monenlaisia ruokia pihveistä donitseihin ja yht'äkkiä minullakin oli jatkuvasti nälkä. En pidä hampurilaisista, mutta tätä kuunnellessa iski pakkomielle saada grillihamppari. Söinkin yhden, vaikka eihän se järin hyvää ollut. Voin olla onnellinen siitä, ettei Suomessa (tai ainakaan tässä kaupungissa) ole kovin laajaa valikoimaa pikaruokapaikkoja, sillä muuten olisin todennäköisesti syönyt enemmän ja laaduttomammin.

Mikäli nämä henkilökohtaiset ongelmat jätetään huomiotta Food: A Love Story on viihdyttävä ylistys maistuvalle ruoalle. Ja jälkiruoille. Ja hyvin monille pikaruoille, jotka eivät ole erityisen hyviä. Ehkä "ylistys" on liian vahva sana. Enemmänkin tässä kirjassa on kyse ruoasta ylipäätään ja Gaffiganin hauskoista kommenteista aiheeseen liittyen. Gaffigan osaa nauraa itselleen, mutta ei hän turhaan säästele kanssaihmisiäänkään.

Uskon tämän kirjan toimivan parhaiten nimenomaan äänikirjana. Tässä Gaffiganin eläytyminen ja painotus sekä vitsien huipennukset korostuvat varmasti oikein. Tosin minulta kesti jonkin aikaa tottua Gaffiganin ääneen. En tiedä miksi, mutta alkuun hän kuulosti äärettömän kyllästyneeltä, ylimieliseltä ja honottavalta. Sitten asia muuttui tai minä totuin siihen.

Vaikka Food: A Love Story viskoikin kiivaasti kapuloita terveellisemmän elämäni rattaisiin, tykkäsin kirjasta kovasti. Nauroin ääneen ja kertasin parhaita vitsejä pekonista ja siipikarjasta kaikille potentiaalisille kuuntelijoille. Heitäkin nauratti, vaikka olen maailman surkein vitsinkertoja. :)

4 kommenttia:

  1. Hmm, pitäisiköhän kokeilla tätä ihan vain siksi, että tällä voisi testata miten äänikirja minulle toimisi. Sisältö vaikuttaa sen verran "kevyeltä", ettei vissiin haittaa jos hieman ajatus harhautuu. Toisaalta itse aihe eli ruoka ei periaatteessa kiinnosta juuri ollenkaan. :D Onko tässä jokin pointti tässä kirjassa? Muuta kuin hekumoida ruualla? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, en mä ainakaan hoksannut mitään syvempää pointtia :D Että siinä mielessä kyllä sopinee äänikirjaformaatin testaamiseen. Ehkä sinuna kokeilisin kuitenkin ensin vaikkapa youtuben suosiollisella avustuksella, miten Gaffiganin huumori nappaa. Koska juuri mikään ei ole sen turhauttavampaa, kuin kuunnella vitsejä, jotka ei ollenkaan naurata.

      Poista
  2. Olen etsinyt itselleni kepeää kesä lukemista ja taisin löytää yhden sellaisen ansiostasi. Kiitokset vinkistä!


    ajattelin-tanaan.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin tänään; Tämä sopinee varmasti erityisen hyvin kesään, vaikkapa grilli-iltojen fiilistelyyn :)

      Poista