Risto Räppääjä ja villi kone

Sinikka Nopola & Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja villi kone

Tammi 2006, 112s.

Kuvitus: Aino Havukainen & Sami Toivonen

Kyllä on kuulkaa työlästä löytää iltasaduksi sellaista luettavaa, joka miellyttää sekä eskarilaista että tokaluokkalaista. Eskarilainen ei haluaisi kuunnella Harry Pottereita, koska niissä on jo aika hurja meno. Tokaluokkalainen taas ei haluaisi iltasaduksi mitään "ihan nynnyä" tai "pikkusten kirjaa". Meillä on kyllä paljon kirjoja, mutta tämmöisiä lapsellisten ja hurjien välimaastoon sujahtavia hyvin vähän.

Onneksi meiltä löytyi sentään yksi Risto Räppääjä, jonka vanhin lapsi sai viime syntymäpäivänä kummeiltaan. Meillä on katsottu kolme ensimmäistä Risto Räppääjä elokuvaa moneen kertaan, mutta jostain syystä yhtäkään kirja emme ole lukeneet. Nyt luimme.

Risto Räppääjä on saanut vapun aikaan syntymäpäivälahjaksi tietokoneen. Sen jälkeen Risto on viihtynyt tiiviisti omassa huoneessaan, Rauhan ymmärryksen mukaan runoilemassa. Nelliä tympii, kun Ristosta ei ole enää kaveriksi uimarannalle tai tekemään ylipäätään mitään, vaan kaikki aika kuluu koneen ääressä. Lopulta Rauha ja alakerran Lennart puuttuvat Riston tietokoneen käyttöön ja muutamien odottamattomien vastoinkäymisten jälkeen kaikki päättyy onnellisesti.

Tarina käynnistyi todella hitaasti. Kahden illan jälkeen eskarilainenkin totesi, että "tää on kyllä vähän tylsä". Onneksi tarina sai vähän vauhtia ja huumoriakin alkoi pilkahdella. Koheltaminen ja sählääminen olivat kaukana uskottavasta toiminnasta, mutta sentään se viihdytti enemmän kuin alun liioiteltu koneriippuvuus. Tiukkapipoisesti ajatellen tietokone ja pelaaminen näyttäytyy tässä tarinassa tarpeettoman pahana, aivotoiminnan automaattisesti lakkauttavana paholaisen keksintönä. Kaikkein hauskinta kirjassa olikin ehdottomasti Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kuvitus.