Nuorikkoa näyttämässä

Kalle Päätalo: Nuorikkoa näyttämässä
Gummerus 1984, 620s.

 

Olen ihan älyttömän iloinen siitä, että Iijoki-sarjaa on alettu julkaista äänikirjaformaatissa. Olen harmitellut monet kerrat sitä, että oma Iijoki-matkani uhkasi tökkäytyä Kallen armeija- ja sotavuosien puuduttaviin kuvauksiin. Onneksi näin äänikirjana matkaa on ollut helppo jatkaa.

Nuorikkoa näyttämässä on oikeastaan koko kirjan sisältö tiivistettynä kahteen sanaan. 
Kalle ja Laina lähtevät kesälomareissulle Taivalkoskelle. Kallehan on ikävöinyt kotiseudulleen kovastikin, Laina ei ole niin pohjoisessa aiemmin käynytkään eikä Kallio-Herkko ole nähnyt tuoreehkoa miniäänsä vielä ollenkaan.

Matka Tampereelta Taivalkoskelle on pitkä paitsi maantieteellisesti, myös matka-ajaltaan. Sotien jälkeen on pulaa paljosta, myös autojen renkaista, joten joukkoliikenne ei varsinkaan harvaanasutulla alueella liiemmin aikatauluissa pysy. Hankaluutta on jo Tampereen asemalla, kun junan lähtö viivästyy ja monenlaista vastoinkäymistä ehtii pariskunnalle osua, ennen kuin pääsevät Kallioniemeen saakka.

Niin, sellanen pitkänpuoleinen reissukuvaus tämä osa on. Mutta ai että tykkäsin taas! Päätalon kerronta saa aina uutta pontta, kun puheenparsi vaihtuu yleiskielestä kunnolla murteeksi. Ja nimenomaan pohjosen murreilmasut ne lämmittää mieltä erikoisen paljo.

Ystävyys

Mirja Hämäläinen: Ystävyys
Kosmos 2022, 10h 38min
Lukija: Heljä Heikkinen

 

Pidin todella paljon Mirja Hämäläisen edellisestä kirjasta, Avoimet suhteet, ja odotinkin todella paljon tätä Ystävyys-kirjaa. Aloitin lukemisen ihan perinteisenä kirjana, mutta koska se oli kirjastosta ja varausjonoa oli, en ehtinyt eräpäivään mennessä kovinkaan pitkälle. No, onneksi pystyin jatkamaan kirjaa äänikirjan muodossa.

Ystävyys on kiinnostava teos, aivan kuten odotinkin. Toisaalta se on harmillisen keskiluokkainen ja naiskeskeinen, joskin kirjailija kyllä kertoo tämän suoraan ongelman/haasteen itsekin tiedostaen. Eniten tämä näkökulman kapeus häiritsi minua pienissä yksityiskohdissa. Esimerkiksi silloin, kun Hämäläinen mainitsee, kuinka ystäville sopivat parhaiten sellaiset lahjat, jotka ovat tavalla tai toisella ylellisiä. Kuten vaikka kalliit herkut tms. Itse olen lahjojen kanssa sillä tasolla, että yhdelle askartelin vuosi sitten poikakalenterin, jonka kuvat vaihtelivat Dingosta Paavo Väyryseen. Viime jouluna ystävien paketeista löytyi kaikenlaista epämääräistä kirjotuista pienistä tauluista munakelloon ja itse askarrelluista silmälasinauhoista (mikähän niiden oikea nimi on?) itse sidottuun muistikirjaan. Ei siis mitään luksusta, vaan jotain, minkä kuvittelen huvittavan lahjan saajaa. Mutta tuskinpa tätäkään lahjomistyyliä kannattaa mitenkään yleispäteväksi ohjeeksi lähteä väittämään.

Hämäläinen käsittelee ystävyyttä monelta kantilta, sivuten myös parisuhteita, jotka nykyisin perustuvat pitkälti ystävyyteen. Rakkauden lisäksi, tietysti. Erityisesti kiinnostuin työystävyyden käsitteestä, jonka tarkkaa määritelmää en enää muista, mutta joka ei välttämättä jatku sen jälkeen, jos toinen osapuoli vaihtaa työpaikkaa. Kestävässä ystävyydessä suhteeseen panostetaan saman verran, odotukset ovat suurin piirtein samat ja parhaimmillaan itse ystävyydestäkin pystytään keskustelemaan yhdessä.

Vaikka äänikirja oli toimiva formaatti, tämä kirja on varmasti parhaimmillaan perinteisesti luettuna, jolloin voi pysähtyä tekemään muistiinpanoja. Uskonkin hankkivani tämän kirjan omaan hyllyyni ja palaavani siihen vielä uudestaan.

Rajaton

Tiffany D. Jackson: Rajaton
Karisto 2022, 8h 42min
Suom. Peikko Pitkänen
Lukija: Rebekka Kuukka

Tiffany D. Jacksonin Rajattomasta tiesin etukäteen sen verran, että kyseessä on rankka  tarina. Niin todellakin oli. Laulajan urasta haaveileva Enchanted on onnensa kukkuloilla, kun menestyvä laulaja Korey Fields lähestyy häntä erään koe-esiintymisen lopuksi. Vaikka Enchanted ei menesty kyseisessä koe-esiintymisessä, Fields haluaa auttaa tätä laulajan uran alkuun. Aluksi Fields onkin tukena kaikilla mahdollisilla tavoilla: opastaa laulujen kirjoittamisessa, studiotyöskentelyssä, laulutekniikassa ja tarjoaa olkapäätään myös silloin, kun Enchantedilla on muita murheita. 

Vähitellen Fieldsistä paljastuu kuitenkin pelottavampia puolia. Yhteisestä kiertueesta muotoutuu painajainen, kun Fields vie Enchantedin puhelimen, lukitsee tämän omaan huoneeseensa ja estää tätä käymästä edes vessassa. Vanhemmat ovat luonnollisesti huolissaan ja yrittävät saada yhteyden tyttäreensä.

Toisessa aikatasossa, nykyhetkessä, on tapahtunut jotakin peruuttamatonta. Joku on kuollut, mutta syyllisestä ei ole varmuutta.

Rajaton ei kerro suoraan R Kellystä, mutta yhtymäkohtia on tietoisesti paljon. Miten on mahdollista, että menestyvä laulaja voi vuosikausia käyttää hyväkseen nuoria naisia ilman että kukaan puuttuu asiaan, vaikka se on vähintään lähimpien yhteistyökumppaneiden tiedossa? Rajaton kuvaa hyvin sitä, miksi uhrien on niin vaikea kertoa tapahtuneesta, miten vaikea heidän on tulla otetuksi todesta kun vastapuolena on tunnettu - ja pidetty - julkisuuden henkilö.

Vuosikirja

Seth Rogen: Vuosikirja
WSOY 2022, 7h 26min.
Lukija: Antti Holma
Suom. Riina Vuokko

 

Seth Rogenin muistelmahko oli lukulistallani jo puolison suosituksesta. Sitten instagramissa sain kuulla, että suomenkielisen äänikirjan lukee Antti Holma, niin johan vaihtui formaatti.

Minulla ei ole erityistä mielipidettä sen paremmin Rogenista kuin hänen urastaankaan. Tämän kirjan perusteella sanoisin, että vaikuttaa hauskalta tyypiltä, vaikka runsas huumepositiivisuus tökkikin todella paljon. Rogen muistelee - luonnollisesti - tähän astista elämäänsä. Hän pistää likoonsa paitsi itsensä, myös lähipiirinsä. Nauraa räkätin ääneen vaikka miten monta kertaa (esimerkiksi siinä kohdassa, kun Rogen hämmästelee juutalaisten innostusta leirejä kohtaan), tyrmistyin erinäisiä kertoja (voi taivas, miten juutalaisvastaisia ihmisiä voi edelleenkin olla olemassa) ja välillä tylsistyin (varsinkin niissä kohdissa, joissa selostettiin seikkaperäisesti, miten mikäkin huume/sieni tms. vaikutti milloinkin).

Antti Holma on tälle kirjalle täydellinen lukija. Rogenin jutut ovat paikoin niin sekopäisiä, että osa niistä olisi hyvin voinut olla osa Radio Sodoman ohjelmistoa.

Tilly ja kirjamatkaajat

Anna James: Tilly ja kirjamatkaajat
Harper Collins 2021, 7h 33min
Suom. Marja Helanen
Lukija: Lotta Kuusisto

 

Tilly ja kirjamatkaajat kirjassa on aivan ihana idea: Tillylle selviää, että hän on kirjamatkaaja. Kirjamatkaajat pystyvät seikkailemaan lukemissaan kirjoissa! Tilly asuu isovanhempiensa kanssa kodissa, jonka tiloissa toimii myös perheen antikvariaatti. Tillyn äiti on kadonnut, eivätkä isovanhemmat mielellään puhu hänestä. Isästä he eivät myönnä tietävänsä mitään.

Olen lainannut tämän kirjan kirjastosta noin neljä kertaa, mutta koskaan en ole ehtinyt lukea sitä. Nyt aloitimme sen kuopuksen kanssa äänikirjana palapelin ohessa. Ensimmäinen töksähdys on lukija. En pitänyt hänen hengästyneestä ja nykivästä puhetavastaan. Toinen, huomattavasti isompi pettymys oli tajuta se, etteivät kirjan intertekstuaaliset viittaukset avaudu lapselle, jolle Liisa Ihmemaassa, Pikku prinsessa tai esimerkiksi Aarresaari eivät ole entuudestaan tuttuja. 

En innostunut kirjan henkilöhahmoista ja lopulta koko tarina tuntui lähinnä syheröiseltä lankakerältä. Että kyllä siellä jossakin langan pää on, siihen on vain hankala päästä käsiksi. Ehkä Anna James ei olekaan kirjoittanut tätä lapsilukijoita ajatellen, vaan nostalgiseksi satuseikkailuksi klassikkoja rakastaville aikuisille?

Oikeusjuttu

Johanna Vehkoo: Oikeusjuttu
Kosmos 2021, 5h 24min
Lukija: Hannamaija Nikander

Kuuntelin Johanna Vehkoon Oikeusjutun päivässä. Se kertonee jo aika paljon siitä, kuinka puhuttelevasta kirjasta on kyse.

Oikeusjuttu kertoo Vehkoota vastaan nostetusta kunnianloukkaussyytteestä ja sitä seuranneesta oikeudenkäynnistä. Vaikka aihe on henkilökohtainen, Vehkoo kirjoittaa asiallisesti ja tarkastelee asioita monesta näkökulmasta. Hän käy läpi verkkovihaa ja trollausta, osin samoja asioita kuin sarjakuvateoksessa Vihan ja inhon internet. On uskomatonta, että huorittelu ja raiskaustoiveet ovat ok, mutta eräät toiset sanat eivät sitä ole.

Tämä kirja on ahdistava, silmiä avaava, oksettava ja lannistava, mutta äärettömän tärkeä.
Täydet viisi tähteä, myös äänikirjan lukijalle.

Kaktus

Sarah Haywood: Kaktus
Tammi 2021, 11h 16min
Suom. Terhi Vartia
Lukija: Karoliina Niskanen

 
Kuuntelinpa äänikirjan, joka ei onnistunut yllättämään kertaakaan. Viihdyttämisenkin kanssa oli paljon haasteita.

Susan Green on järjestelmällinen melkeinpä ankeuteen asti. Työ on jämptiä ja niin on vapaa-aikakin. Parisuhdetta ei oikeastaan ole, sillä hänellä on näppärän etäinen seksisuhde, joka ei kuluta tunnepuolta lainkaan. Mutta aivan kaikki ei silti ole Susanin käsissä. Ensinnäkin hän tulee vahingossa raskaaksi ja sitten äitikin kuolee jättäen kotitalon pikkuveljelle. Susan alkaa tapella perinnöstä ja samalla hän tulee paljastaneeksi suuren perhesalaisuuden.

Sinänsä Kaktus olisi voinut olla vetävä ja viihdyttävä, mutta minä olisin kyllä kaivannut Susanilta edes jonkinlaista... no en edes tiedä. Tilannetajua? Tunteita? Hän tuntuu erittäin itsekeskeiseltä, ikäisekseen kypsymättömältä ja jopa tietämättömältä perusasioista. Eipä sillä, en minä häävisti välittänyt näistä muistakaan hahmoista. 

Kaipasin kevyttä ja höpsöä kuunneltavaa, mutta Kaktus ei nyt osunut kyllä ollenkaan.

Silmät avatessa on edelleen pimeää

Riina Mattila: Silmät avatessa on edelleen pimeää
WSOY 2021, 184s.

 

Riina Mattilan tuore teos, Silmät avatessa on edelleen pimeää, perustuu Mattilan omiin kokemuksiin. Henkilöt ja tapahtumat ovat keksittyjä, mutta tarina tuntuu järkyttävän todelta. 

Joel on Viljan paras ystävä. He ovat tunteneet toisensa jo ikuisuuden, kasvaneet yhdessä. Vähitellen Joelin käytös muuttuu arvaamattomaksi. Välillä hän ei jaksa nousta sängystä päiviin, viikkoihin, välillä taas virtaa riittää niin ettei Joel nuku päiväkausiin. Hän voi olla pohjattoman apea tai äärimmäisen innostunut ja energinen.

Kuuntelin tämän äänikirjana ja kokemus oli todella raskas. Kirja on kiistatta hyvä, mutta henkisesti erittäin raskas. Joelin kipuilu kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa välittyy vahvasti, samoin vanhempien ja Viljan tuska siitä, kun he haluavat auttaa, mutta eivät pysty siihen kuin rajallisesti.

Kirjan loputtua oli pakko viettää pitkä tovi hauskoja meemejä selaten ja valita seuraavaksi kuunneltavaksi mahdollisimman kepeä ja hupsu kirja. 

Silmät avatessa on edelleen pimeää sopii ainakin lukioikäisille ja sitä vanhemmille.

Rakkauden ja tulehduksen oireita

Sari Pöyliö: Rakkauden ja tulehduksen oireita
Atena 2021, 6 h 14 min
Lukija: Anna-Riikka Rajanen

 

Sari Pöyliön Rakkauden ja tulehduksen oireita päätyi lukulistalleni ihan höpsöistä syistä. Eniten siksi, että kirjalla on harvinaisen mainio nimi. Hekottelin hyvän aikaa rakkauden ja tulehduksen oireita miettiessäni, sillä ihan hyvinhän ne voivat tuntua tai ulkopuolisen silmiin näyttää melko samanlaisilta. Toinen ratkaiseva tekijä oli kirjan kansikuva, jonka värikkyys viehätti ja houkutteli ensinäkemältä.

Anni on noin kymmenen, kun äiti kuolee. Jäljelle jäävät isä, Anni ja isoveli Isko. On opeteltava elämään uudenlaisena perheenä, tutustuttava toisiinsa uudelleen ja etsittävä itselleen uusi paikka tässä uudessä kokonaisuudessa. 

Maltillisen mittainen kirja kattaa noin viisi vuosikymmentä perheen poukkoilevasta elämästä. Aika kuluu ja ihmiset ja tilanteet muuttuvat. Pöyliö kirjoittaa vinkeällä tavalla, joka pitää lukijan hyvällä tavalla varuillaan: milloin tahansa tämä aika herttainenkin tilanne saattaa kääntyä absurdiksi tai järkyttäväksi, tai surullinen hetki hillittömän hauskaksi. Nautin etenkin kirjan dialogeista, joissa lakonisen toteavan juttelun sekaan pelmahtaa äkisti ties mitä odottamatonta.

Kuuntelin tämän äänikirjana, jonka lukija Anna-Riikka Rajanen tekee erittäin hyvää työtä antaessaan perheelle äänen.

Hyvä tarjous

 

Suvi Ratinen: Hyvä tarjous
Otava 2021, 6h 28min
Lukija: Pirjo Heikkilä

 

Kati on perheestä, jolle niukka (rahan) kuluttaminen on kunnia-asia. Ei sillä, että rahaa olisi koskaan liiaksi ollutkaan käytettäväksi, mutta vaikka olisikin, niin penniä on järkevää venyttää aina kuin mahdollista. Nyt Kati säästää päämäärätietoisesti ja lähes aggressiivisesti, sillä hän on päättänyt ostaa vanhemmiltaan lapsuudenkotinsa. Laskelmiensa mukaan hänellä on siihen kyllä varaa.

Pääsiäisenä Kati matkustaa kotiinsa kertoakseen vanhemmilleen ostoaikeistaan. Mutta kotona odottaakin yllätys toisensa perään, eivätkä nämä yllätykset ole iloisia.

Olen pitkästä aikaa kuunnellut äänikirjoja! Suvi Ratisen Hyvä tarjous oli mainio kuunneltava, sillä siinä oli helppo pysyä mukana, vaikka kuuntelu tapahtuikin aika pienissä pätkissä. Kirjassa parasta olivat Katin lapsuusmuistot, joissa säästeliäisyys nousee usein keskeiseen rooliin. Lukijan äänestä ja puheen rytmistä pidin paljon.

Ongelmaksi koin sen, että toimivasta nettiyhteydestä huolimatta äänikirja säröili lähes koko ajan. Ei se sentään pätkinyt, mutta nyki ja särähteli häiritsevästi. Muiden lukuaikapalveluiden sovellusten kanssa tällaista ongelmaa ei ole ollut.

Carry On

 

Rainbow Rowell: Carry On
Macmillan audio 2016, 13h 38min
Lukija: Euan Morton

En edes muista kuinka kauan sitten ostin omaksi Rainbow Rowellin Carry On:in. Tuossa se on hyllyn reunalla tuijotellut minua ja koittanut viestittää, että lue minut. No sitten tuli sellainen päivä, ettei akuutissa lukujonossa ollut mitään muuta ja oikeasti ryhdyin lukuhommiin. Jo muutaman sivun jälkeen tajusin, että tämähän on ihan mainio! Niin mainio, että en olisi halunnut olla kirjasta erossa ollenkaan. Eli käännyin äänikirjan puoleen ja siinäpä se sitten hujahtikin koko opus.

Carry On on Harry Potter fanifiktiota, jonka juuret ovat ymmärtääkseni Rowellin Fangirl-kirjassa, mutta sitä en ole lukenut. Simon Snow on kasvanut kovien paineiden alla, koska onhan hän the chosen one. Simon ei vain tunne itseään erityisen taitavaksi velhoksi, eikä hän sellainen objektiivisesti katsoen olekaan. Monenlaista seikkailua on kouluvuosien aikana ehtinyt osua kohdalle, mutta nyt Simon haluaisi vain nauttia viimeisestä vuodestaan Watfordin velhokoulussa. Tyttöystävän kanssa tulee ero, mutta enemmän Simonia vaivaa kadonnut kämppis, vaikkei hän tästä pidäkään. Baz on nimittäin vampyyri ja Simon ja Baz ovat inhonneet toisiaan niin kauan kuin ovat tunteneet. Tosin joskus vastenmielisyyden taustalta voi löytyä yllätyksiä.

Pidin tästä kirjasta ihan tosi paljon! Hahmot ovat sopivan monikerroksisia ollakseen uskottavia, mutta olematta teennäisiä (ellei sellainen sattunut sopimaan hahmon luonteeseen). Rowell viittaa aiempien vuosien tapahtumiin mukavan vähän siten, että lukija kyllä tajuaa asioiden mittasuhteet, mutta mitään ylipitkiä takaumia ei tarvita. 

Jos tällaista fanifiktiota on olemassa enemmänkin, minä haluan ne lukea! Wayword son on jo hyllyssä ja Fangirlin varasin kirjastosta. ;)

Comedy Queen

Jenny Jägerfeld: Comedy queen
Otava 2019, 4h 56min
Suom. Katriina Kauppila
Lukija: Heljä Heikkinen

Kuuntelin Jenny Jägerfeldin Comedy queeniä ihan tolkuttoman kauan, kuukauden. Se kyllä kiinnosti ja vaikutti hyvältä, mutta kuuntelemiselle ei oikein tuntunut löytyvän aikaa.

12-vuotiaan Sashan äiti on tehnyt itsemurhan noin vuosi sitten.
Sasha on päättänyt, ettei hänestä tule äitinsä kaltaista. Hän on listannut asioita, joista äiti piti ja aikoo itse toimia juuri päin vastoin. Sasha ei esimerkiksi aio enää lukea kirjoja tai liikkua metsässä. Äiti oli masentunut ja itkuinen, mutta Sashan tavoitteena on ryhtyä lavakoomikoksi, nuoresta iästään huolimatta.

Jägerfeld kirjoittaa ihailtavan kevyesti todella kipeästä ja raskaasta aiheesta. En ainakaan muista lukeneeni tai edes kuulleeni toisesta itsemurhaa käsittelevästä, alakouluikäisille suunatusta kirjasta. Läheisen itsemurhaa enemmän kirjassa on kyse surusta ja sen käsittelemisestä. Siitä, kuinka jokainen käsittelee surua eri tavalla ja eri tahtiin.

Comedy queeniä kuvataan hauskimmaksi surulliseksi kirjaksi, jonka olet koskaan lukenut ja tämä kuvaakin kirjaa harvinaisen osuvasti.

Pitkästä aikaa äänikirjoja

En ole kuunnellut äänikirjoja juuri lainkaan viime aikoina. Olen kuitenkin kaivannut äänikirjoja, koska tuntuu että aikaa varsinaiselle lukemiselle on nykyisin entistä vähemmän. Kirjaston e-äänikirjat ovat nyt koronan aikaan olleet todella kysyttyjä ja heti lainattavista vain Johanna Venhon Ensimmäinen nainen kiinnosti edes vähän, joten ei muuta kuin kuuntelemaan

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen
WSOY. 6h 29min
Lukija: Sari Haapamäki

Fiktiivinen romaani todellisesta henkilöstä on minulle lukijana haastava juttu. Joskus pohdin liikaa toden ja keksityn rajoja, mutta Venhon kuvaama Sylvi Kekkonen tuntuu täysin ehjältä ja todelliselta tällaisenaan: en kaipaa tarkkoja faktoja tai tietolähteitä. Sylvi Kekkonen toimii kirjan pääasiallisena kertojana, mutta välillä äänessä on kuvanveistäjä ja ystävä Essi Renvall. Kekkosen osuudet ovat enimmäkseen edesmenneelle kirjailijaystävälle, Marja-Liisa Vartiolle osoitettuja ajatuksia.

Sari Haapamäen rauhallisen lempeä ääni sopi tähän kirjaan täydellisesti. Kuunteleminen tuntui luontevalta ja kirja soljui vaivattomasti eteenpäin. Mitään kovin isoa muistijälkeä tarinasta ei näköjään jäänyt, kun jo näin viikon viiveellä on vaikea palauttaa tapahtumia mieleensä. Mutta sellaisen rauhallisen, levollisen tunnelman muistan. Vaikka kipukohtiakin elämään mahtui, eikä elämä Urko Kekkosen rinnalla takuulla mitään helppoa ollutkaan, päällimmäisenä ei todellakaan kuulu katkeruus vaan kiitollisuus monista onnen hetkistä.

----------------------------------------------------------------------------------

Kun se kirjaston äänikirjavalikoima oli tosiaan suppea ja enimmäkseen lainassa, aloin kaivata jotain helpommin saatavilla olevaa ja laajempaa äänikirjavalikoimaa. Otin siis kokeiluun Nextoryn 28 päivän ilmaisella tutustumisjaksolla. Toistaiseksi en ole ehtinyt perehtyä sovelluksen käytettävyyteen perustoimintoja kummemmin, mutta ne toimivat ihan kohtuullisesti. Puhelimella tarjonnan selaaminen on vähän turhauttavaa, kun kirjarivit pomppaavat pitkän selaamisen jälkeen itsekseen listan alkuun.

Harry Salmenniemi: Fantastinen salaatti
Siltala 2019, 5h
Lukija: Antti Holma

Ensimmäiseksi napsautin kuunteluun Harry Salmenniemen novellikokoelman Fantastinen salaatti. Lukijana on Antti Holma, jota epäcoolisti fanitan ja mistä syystä tämän kirjan ylipäätään halusin kuunnella. Täytyy sanoa, että ilman Holman ääntä olisin jättänyt Fantastisen salaatin kesken.

Pidin niminovellista sekä Uraanilampusta, mutta muista teksteistä mieleen jäi epämääräinen epämukavuuden tuntu ja sekavuus. Jos antaisin kirjoille tähtiä, tämä saisi tekstinsä puolesta kaksi ja lukijansa puolesta viisi viidestä.

----------------------------------------------------------------------------------

Elena Ferrante: Tyttären varjo
WSOY 2020, 4h 51min
Suom. Helinä Kangas
Lukija: Erja Manto

Tästä tykkäsin jo kovasti enemmän kuin Salmenniemen salaatista. Ferrante kuljettaa tarinaa pienin elein, mutta hallitusti ja vahvasti.

Leda, yliopistossa opettajana työskentelevä kahden jo aikuisen tyttären äiti, viettää kesäänsä Etelä-Italiassa. Hän on vuokrannut sieltä asunnon ja viettää päivät pääasiassa rannalla. Pian hänen huomionsa kiinnittyy seurueeseen, johon kuuluu myös pieni tyttö. Leda tarkkailee heitä ensin etäältä, mutta tulee jollain tasolla tutustuneensakin erääseen heistä.

Tunnelmaltaan aika painostava, sellainen ukkosta enteilevä kertomus.

----------------------------------------------------------------------------------

Colson Whitehead: Nickelin pojat
Otava 2020, 6h 48min
Suom. Markku Päkkilä
Lukija: Markus Niemi

Colson Whiteheadin nimen olisi pitänyt olla minulla muistissa, kun juuri tammikuussa kehuin hänen The Underground Railroad -kirjaansa (jonka muuten senkin kuuntelin äänikirjana). No, ainakin sain kuunneltua Nickelin pojat ilman ennakko-odotuksia. Hyvä niin, sillä kirja oli pettymys jo tällaisenaan. Tai ehkä ei kirja itsessään, vaan tämä äänikirjaformaatti ei nyt toiminut. En pitänyt lukijan tavasta tauottaa tekstiä turhaan ja jollakin minulle vieraaksi jääneellä logiikalla.

Nickelin koulukoti, tai kasvatuslaitos, on sellainen paikka, jonne kukaan ei haluaisi joutua. Elwood Curtis on ahkera ja tunnollinen nuorukainen, joka epäonnisten sattumien johdosta lähetetään kuitenkin juuri sinne. Värilliset ja valkoiset pojat asuvat erillisissä taloissa, mutta ihonväristä huolimatta kaikkia kohdellaan kaltoin. Elwood haluaa uskoa oikeudenmukaisuuteen ja aikoo omalla käytöksellään pitää huolen siitä, että hän kotiutuu Nickelistä niin pian kuin mahdollista.

Tarina on karu ja vaikka se on fiktiivinen, on ilmeistä että tällaistakin on tapahtunut.

----------------------------------------------------------------------------------

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge
Tammi 2020, 11h 7min
Suom. Kristiina Rikman
Lukija: Erja Manto

Elizabeth Stroutin Olive Kitteridge osoittautui ihan täydelliseksi kirjaksi!
Kirjan novellimainen rakenne toimii loistavasti ja tavallaan helpotti myös kuuntelemista: uuden luvun alussa ei ollut tarpeen muistaa ihan kaikkea, mitä edellisellä kerralla tuli kuunneltua.

Vaikka kirja on nimetty Olive Kitteridgen mukaan, on hän suurimman osan kirjasta korkeintaan sivuhahmo. Hänestä oppii pienen asian kerrallaan, eivätkä nuo asiat ole läheskään aina positiivisia tai muuten edustavia. Ehkä juuri se tuo Oliven niin lähelle. Hän ei ole täydellinen ja kaiken aikaa ihastuttava, vaan ilahduttavan rosoinen.

En ole katsonut kirjasta tehtyä tv-sarjaa, mutta kuulemma sekin on todella hyvä.

The Underground Railroad

Colson Whitehead: The Underground Railroad
10h 43min
Lukija: Bahni Turpin

En ole kuunnellut kokonaista äänikirjaa puoleen vuoteen. Nyt löytyi kuitenkin sellainen kirja, jota en halunnut jättää kesken. Melkein kyllä jäi, sillä laina-aika oli lähellä loppua kesken.

Georgialaisella plantaasilla olot eivät ole yhdelläkään orjalla kehuttavat. Coran asema on kuitenkin heikoimmasta päästä, sillä häntä hyljeksivät myös muut orjat. Coran äitikin on hylännyt tyttärensä vuosia aikaisemmin paetessaan plantaasilta, yksin. Toiselta orjalta Cora kuulee maanalaisesta rautatiestä, jonka avulla he saattaisivat päästä vapauteen. He ottavat riskin ja Cora ja Caesar pääsevätkin noin aseman välin verran parempaan maailmaan.

Bahni Turpin oli lukijana loistava. Pidin hänen eläytymisestään ja siitä, kuinka hän sai jokaisen hahmon kuulostamaan sen verran erilaiselta, että heidät oli helppo tunnistaa. Ehkä pitkä tauko äänikirjoissa kuitenkin aiheutti sen, että keskittyminen oli ajoittain todella vaikeaa. Lisäksi kuuntelemisen jatkaminen tauon jälkeen vaati aina harmillisen pitkän uudelleen totuttelun.

Vaikka kuuntelemisen kanssa olikin hienoisia ongelmia, pidin The Underground Railroadista todella paljon. Se on karu kuvaus epäinhimillisestä ajasta ja olosuhteista, joiden ei toivoisi koskaan toistuvan. Cora on sinnikäs hahmo, mutta ei kuitenkaan sellainen teennäisen toiveikas tai luottavainen.

Kiinnostava ja ajatuksiaherättävä teos.

Sotaleski

Enni Mustonen: Sotaleski
Otava 2019, 16h 46min.
Lukija: Erja Manto

Enni Mustosen uusimmasta Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan kirjasta blogatessa on turha pelätä juonipaljastuksia, sillä johan tuo oleellisin käy ilmi kirjan nimestä.

Kirsti Erikssonin puoliso, Iivo, on lähtenyt vapaaehtoisena linnoitustöihin Karjalan Kannakselle. Sotaan valmistaudutaan, vaikka kaikki eivät sen tuloon uskokaan. Iivo haaveilee tulevaisuudesta lapsuudenmaisemissa, mutta Kirsti ei näe tulevaisuutta yhtä valoisana.

Tulee sota, ja kohta toinenkin.

Kuuntelin Sotalesken äänikirjana ja Erja Manto oli tälläkin kertaa loistava lukija. Jalka nousi kepeästi tätä kuunnellessa, vaikka tarinaan keskittymistä häiritsikin se, kun koko ajan mietti missä vaiheessa Iivo kuolee.

Sarja ilmeisesti jatkuu, mutta saapa nähdä onko seuraavan kirjan päähenkilö vielä Kirsti vai joko valta vaihtuu Vienalle.

Kivienkelit

Kristina Ohlsson: Kivienkelit
(Stenänglar)
WSOY 2019, 4h 4min.
Lukija: Anni Kajos

Kristina Ohlssonin Kivienkelit on Lasilapset-sarjan kolmas ja viimeinen osa. Harmittaa, että näin hyvä sarja päättyy lyhyeen, mutta sentään loppuhuipennus on tasokas.

Simonan isoäiti asuu suuressa talossa, joka on aikaisemmin toiminut hotellina. Pihaa koristaa neljä raskastekoista kivipatsasta, jotka alkavat yhtäkkiä vaihtaa asentojaan. Jotakin outoa on muutenkin tekeillä, sillä Simona kuulee yläkerrassa askelia, vaikka isoäiti on alakerrassa ja kylpyhuoneen peiliinkin ilmestyy tekstiä. Lisäksi isoäidiltä saatu nauhuri tuntuu nauhoittavan yliluonnollisia kuiskeita.

Yhdessä ystäviensä Billien ja Aladdinin kanssa Simona yrittää saada selvyyttä asioihin. Kysymysten määrä kasvaa kasvamistaan, mutta lopulta alkaa löytyä vastauksiakin.

Esikoinen luki tätä sarjan päätösosaa pitkään. Hän kyllä kertoi pitävänsä tarinasta, mutta ei sen surullisesta sävystä. Kivienkeleissä onkin enemmän haikeutta ja surua, kuin aiemmissa osissa. Minusta tämä saattoi kuitenkin olla sarjan paras osa: juoni on miellyttävän monitasoinen, tarina etenee sopivassa tahdissa ja jännite pysyy hyvin kasassa.

Pidin tästä todella paljon ja lapsena olisin taatusti rakastunut koko sarjaan syvästi. Arvostan tätä, että nuorillekin lukijoille tarjotaan myös ihan aitoa jännitystä ja jopa kauhua.

Valuvika

Soili Pohjalainen: Valuvika
Atena 2019, 4h 23min.
Lukija: Ella Pyhältö

Maria ja hänen avopuolisonsa ovat yrittäneet lasta jo pitkään. Puolisolla on selkeästi suurempi tarve perustaa perhe, Maria lähinnä epäilee omia kykyjään ja siinä sivussa vähän puolisonkin. Kun Arttu-vaari on kekkuloinut pankissa kalsareissaan ja sana siitä kiirii Itä-Suomesta pääkaupunkiseudulle, usuttaa äiti Mariaa matkustamaan vaaria katsomaan. Ei Maria alunperin aio sinne korpeen lähteä, mutta kas vain, vähän omaksi yllätyksekseenkin Maria sinne kuitenkin päätyy.

Vaari on yksi uppiniskaisuuden perikuva, eikä hän mielestään mitään apuja tarvitse. Vähitellen Arttu ja Maria kuitenkin löytävät jonkinlaisen yhteisen sävelen. Ehkä vähän epävireisen, mutta rakkaan.

Soili Pohjalaisella on mahtava kirjoitustyyli. Rakastin hänen esikoisteostaan, Käyttövehkeitä, ja ihan yhtä lailla hullaannuin Valuvikaankin. Pohjalaisen henkilöhahmoilla on luonnetta ja vaikka läheskään kaikki luonteenpiirteet eivät ole mairittelevia, näitä hahmoja tekisi mieli halata lujaa. He tosin tuskin ilahtuisivat siitä, mutta ei mennä siihen nyt ollenkaan.

Teksti on kaikin puolin luontevaa ja kielenkäyttö riemastuttavan rempseää. Ihan harmitti, kun kuuntelin tätä äänikirjana kävelylenkeillä, kun en voinut kirjoittaa niitä mehukkaimpia juttuja heti muistiin. Muistan nyt enää vain sen, että joku käytti Artusta kuvausta ihmisperse ja se oli kerta kaikkiaan niin osuvasti sanottu, että nauroin ääneen sopivasti jonkun leikkipuiston kohdalla ja luultavasti vaikutin puistossa olijoiden silmissä vähän sekopäiseltä.

Valuvika oli virkistävää ja vähän herkistävääkin luettavaa. Suurimmat lukusuositukset!

What If It's Us

Becky Albertalli & Adam Silvera:
What If It's Us
Harper Teen 2018, 9h 48min
Lukijat: Noah Galvin & Froy Gutierrez

Arthur vanhempineen on muuttanut kesäksi New Yorkiin. Arthur on kesätöissä lakifirmassa, jossa hänen äitinsäkin työskentelee. Postitoimistossa asioidessaan Arthurin katse osuu todella kivan näköiseen nuorukaiseen. Vastoin tapojaan Arthur heittäytyy juttusille Benin kanssa. Ben on postittamassa laatikollista sekalaista tavaraa ex-poikaystävälleen, mutta juttu Arthurin kanssa luistaa hyvin. Kunnes toimiston valtaa flashmob-kosinta, joka harmillisesti erottaa pojat toisistaan. Kumpikin tahoillaan jää miettimään toista ja etenkin Arthur yrittää epätoivoisesti keksiä keinoa Benin löytämiseksi.

What If It's Us on suloinen tarina ihastumisesta ja epätodennäköisistä kohtaamisista. Ben ja Arthur ovat erilaisia, mutta kummankin perhe on mitä sydämellisin. Oli ihanaa kuunnella tarinaa, jossa homouteen suhtaudutaan näin luontevasti. Kirjalla on kaksi lukijaa, mikä toimi loistavasti, sillä Ben ja Arthur ovat äänessä vuorotellen.

Albertalli ja Silvera ovat saaneet aikaan lämminhenkisen, herttaisen ja muutenkin kaikin puolin viihdyttävän tarinan.

Jumalan huone

Katja Kärki: Jumalan huone
Bazar 2019, 13h 58min
Lukija: Pihla Pohjolainen

Katja Kärjen esikoisteos, Jumalan huone, on upea kirja. Kirjassa on kolme kertojaa: Aili, Maria ja Elsa. Sama suku näyttäytyy kullekin naiselle eri tavalla, sillä lestadiolaisessa kodissa ei ole ollut tapana asioista puhua. Sen uskonnollisuudenkin voi kokea pelastuksena tai se voi aiheuttaa suurta ahdistusta ja turhautumista.

Elsa ei sopeudu lestadiolaisuuden ahtaasen naismuottiin. Hän ei halua kiirehtiä naimisiin ja olla kokoaikainen synnyttäjä. Elsa ottaa ja lähtee, vaikka perheestä eroaminen luonnollisesti pelottaakin. Elsan kummitäti, Maria, opettaa maahanmuuttajille suomea ja hoitaa seuroissa emännän virkaa. Marian maallistuvaa pukeutumista kommentoidaan, samoin miehen puuttumista. Kyllä Marialla eräs mies on haaveissa, mutta tiellä on paljon mutkia ja yksi vaimokin. Aili taas tuntuu tulevan sitä hurskaammaksi, mitä vanhemmaksi hän tulee. Menneisyydessä on kuitenkin kipeitä asioita, joista vain pieni osa on tullut muiden tietoon.

Kärki kertoo tarinaa suurella taidolla. Jokainen kertoja tuntuu yhtä tärkeältä, jokaisen kokemat asiat koskettavat. Tarina hyppelehtii ajassa 1930-luvulta aina vuoteen 2009. Lukija (tai kuulija) pysyy kuitenkin hyvin mukana siinä, kuka kulloinkin on äänessä ja mitä aikaa eletään.

Minä koin Jumalan huoneen elokuvamaisena tarinana, positiivisessa mielessä. Tämä toimisi takuulla myös valkokankaalla! Tai ehkä parhaiten televisiossa lyhyenä sarjana. Elokuvaa varten pitäisi ehkä karsia liikaa. Kärki kuvaa aikakausia ja miljöitä elävästi, mutta ei sorru liialliseen maalailuun. Ihastuin myös puhetyylien runsauteen.

I'll Be There for You: The One about Friends

Kelsey Miller: I'll Be There for You: The One about Friends
Harper Collins 2018, 8h 27min
Lukija: Amber Benson

Frendit on minulle sellainen tv-sarja, jonka pariin palaan suurin piirtein säännöllisesti. En muista milloin olen Frendejä ensimmäisen kerran katsonut, enkä sitäkään monestiko sarja on tullut nähtyä. Meillä on kaikki kaudet DVD:llä, mutta tällä hetkellä sarjaa on paljon vaivattomampaa seurata Netflixistä.

Kelsey Miller on koonnut kirjaksi valtavan määrän Frendit-tietoutta ja anekdootteja. Jos sarja ei ollenkaan kiinnosta, tuskin kannattaa tarttua tähän kirjaankaan.

Miller käy läpi muun muassa sarjan syntyä, castingia ja näyttelijöiden keskinäistä dynamiikkaa. Ehkä mielenkiintoisimmaksi koin sen osuuden, jossa Miller pohtii, kuinka hyvin - tai huonosti - sarja on kestänyt aikaa. On kyllä aivan totta, että varsinkin ensimmäisellä tuotantokaudella revitään älytön määrä huumoria ihan vain homoseksuaalisuudesta.

Millerin teksti on lukijaystävällisen jouhevaa. Tästä aiheesta olisin jaksanut kuunnella vielä saman verran lisää.

Aloimme katsoa sarjaa mieheni kanssa uudestaan pian sen jälkeen kun aloitin tämän kirjan kuuntelun. Kun kuuntelin töistä palatessa I'll Be There for You:n loppusanoja, liukastuin ja kaaduin aika pahasti. Kotiin päästyäni makasin sohvalla kylmäpussi takapuolen päällä, kun alettiin katsoa seuraavaa Frendit-jaksoa. Kuinka osuvaa, että vuorossa oli The One with the Butt.