Argonautit

Maggie Nelson: Argonautit
(The Argonauts, 2015)
S&S 2018, 205s.
Suom. Kaijamari Sivill

Jos minun pitäisi tiivistää Maggie Nelsonin Argonautit yhteen sanaan, se sana olisi hämmentävä.

Alkuun olin hämmentynyt siitä, että en ollut aivan varma siitä luenko fiktiota, muistelmia, autofiktiota, tietokirjaa, esseekokoelmaa vai mitä. Jos Argonautit pilkkoisi palasiksi, joka palasen voisi pudottaa eri lokeroon ja silti kokonaisuus on hämmentävästi eheä.

Kirjan loputtua olin yleishämmentynyt siitä, mitä kaikkea olinkaan oikein lukenut. Parhaiten minulle jäi mieleen Nelsonin ajatukset raskaudesta ja vanhemmuudesta. Ehkä ne olivat kirjan perinteisintä antia?

Tämä kirja on niin täynnä ajatuksia ja pieniä faktoja feminismistä, queer-kulttuurista, seksuaalisuudesta ja seksistä, taiteesta, työelämästä jne. että pienestä koostaan huolimatta Argonautit aiheuttaa melkoisen lukuähkyn.

En osaa sanoa minkä verran tästä pidin. Ajoittain en tipan tippaa, hetkittäin kovastikin. Mielenkiintoinen tämä kyllä oli ja persoonallinen!