Välimatkoja

Nina LaCour: Välimatkoja
(We Are Okay, 2017)
Karisto 2018, 230s.
Suom. Leena Ojalatva

Marin on lähtenyt opiskelemaan toiselle puolelle maata, eikä hän ole puhunut kenellekään entisen elämänsä ihmisistä lähtönsä jälkeen. Syyslukukauden loputtua Marinin paras ystävä Mabel on ilmoittanut saapuvansa Marinin luokse muutamaksi päiväksi. Marinia Mabelin kohtaaminen ahdistaa hirveästi. Hän ei haluaisi vieläkään käydä läpi lähtöään edeltäneitä tapahtumia.

Menneet tapahtumat avautuvat vähitellen ja lukijana koin aivan järkyttävää ahdistusta siitä, millaista surua ja pettymystä Marin on joutunut kantamaan aivan yksin. Marinin isän henkilöllisyydestä on vain hataraa tietoa ja hänen äitinsä on kuollut Marinin ollessa 3-vuotias. Siitä lähtien hän on asunut isoisänsä kanssa. Vaikka isoisä on kiltti, hän on silti ajoittain todella etäinen. Hänellä ja Marinilla on selkeästi rajatut omat alueet kodissaan, eikä Marin ole esimerkiksi koskaan käynyt kaikissa kodin huoneissa.

Kun on itse sellainen hölösuu, jonka täytyy päästä puhumaan kaikista asioista, on hirveän vaikea ymmärtää, miksi Marin halusi pitää kaiken tuskan sisällään. Miksi hän hylkäsi Mabelin eikä ottanut vastaan apua tämän vanhemmilta?

Välimatkoja on tunnelmaltaan vahvasti virittynyt, painostava suorastaan. Se vie mukanaan eikä päästä irti heti kirjan loputtuakaan.