Ugudibuu

Lilian Kallio: Ugudibuu
Tammi 1975, 195s.

Ugudibuu löysi tiensä lukulistalleni, kun blogikaveri sitä kehuskeli muistaakseni Instagramissa.

Eletään 1970-luvun puoliväliä, Tampereella. Aivan yhtäkkiä ihmiset kirjaimellisesti katoavat. Kaikki, paitsi kirjan kertoja Mari, tämän ystävät Tuulikki, Tyyne ja Tarja, sekä Tuulikin pikkusisko, Helinä. Aluksi kaikki ovat - ihan ymmärrettävästi - järkyttyneitä, säikähdyksissään ja peloissaankin. Miten on mahdollista, että muut vain lakkaavat olemasta? Ruumiita ei löydy, vain kuskitta jääneiden ajoneuvojen aiheuttamia autokasoja, hiljeneviä puhelinlinjoja ja omistajien hoitoa vaille jääneitä eläimiä.

Ugudibuu oli veikeä kirja!
Rakastan selviytymistarinoita, joissa ihmisten täytyy ehkä vähän heikoilla tiedoilla ja taidoilla yrittää keksiä keinot pärjätä ilman sähkön ja juoksevan veden kaltaisia mukavuuksia. Kirjan naiset ryhtyvät alkujärkytyksen jälkeen topakasti hommiin, ainakin suurin osa heistä. Sen sijaan, että he asettuisivat jollekin läheiselle maatilalle, jossa karjalle olisi jo valmiiksi omat tilat ja laitumet, viisikko ottaa käyttöönsä hulppean rivitalon, jonka parkettiin he sinnikkäästi hakkaavat kouruja eläinten ulosteille. En ehkä aivan tajunnut, kuinka suuresta rivitalosta oli kyse, mutta selvästi valtavasta, sillä niin käsittämättömän määrän tavaraa flyygeleistä ruokatarvikkeisiin naiset sinne rahtaavat.

Hihittelin lukiessani kirjan kielelle, joka on selvästi aikansa nuorisokieltä. Se on ihastuttavan ilmaisuvoimaista ja vinkeää, sellaista josta tulee hyvälle tuulelle.

Sitten seuraa juonipaljastus, joten seuraava kappale kannattaa hypätä yli, jos sellaiselta haluaa välttyä:
Tässä kirjassa oli ehkä hillittömin seksikohtauskuvaus, mihin olen törmännyt!! Ensinnäkin jo se, että toiminta alkaa sanoilla "Minä tahtoisin olla sukupuoliyhteydessä sinun kanssasi" sai minut hymyilemään harvinaisen leveästi. Ja kun itse aktia kuvataan hamsteri-vertausten kautta, niin kyllä siinä posket kipeytyivät. Mahtavaa! :D
Juonipaljastus päättyy tähän.

Ugudibuu on monellakin tapaa aikansa kuva. Kielen jo mainitsinkin, mutta etenkin Helinän asenteissa syntipuheineen ja lesbokammoineen on sellaista vanhakantaisuutta, joka tänä päivänä tuntuu varsin hätkähdyttävältä.