Pitkästä aikaa äänikirjoja

En ole kuunnellut äänikirjoja juuri lainkaan viime aikoina. Olen kuitenkin kaivannut äänikirjoja, koska tuntuu että aikaa varsinaiselle lukemiselle on nykyisin entistä vähemmän. Kirjaston e-äänikirjat ovat nyt koronan aikaan olleet todella kysyttyjä ja heti lainattavista vain Johanna Venhon Ensimmäinen nainen kiinnosti edes vähän, joten ei muuta kuin kuuntelemaan

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen
WSOY. 6h 29min
Lukija: Sari Haapamäki

Fiktiivinen romaani todellisesta henkilöstä on minulle lukijana haastava juttu. Joskus pohdin liikaa toden ja keksityn rajoja, mutta Venhon kuvaama Sylvi Kekkonen tuntuu täysin ehjältä ja todelliselta tällaisenaan: en kaipaa tarkkoja faktoja tai tietolähteitä. Sylvi Kekkonen toimii kirjan pääasiallisena kertojana, mutta välillä äänessä on kuvanveistäjä ja ystävä Essi Renvall. Kekkosen osuudet ovat enimmäkseen edesmenneelle kirjailijaystävälle, Marja-Liisa Vartiolle osoitettuja ajatuksia.

Sari Haapamäen rauhallisen lempeä ääni sopi tähän kirjaan täydellisesti. Kuunteleminen tuntui luontevalta ja kirja soljui vaivattomasti eteenpäin. Mitään kovin isoa muistijälkeä tarinasta ei näköjään jäänyt, kun jo näin viikon viiveellä on vaikea palauttaa tapahtumia mieleensä. Mutta sellaisen rauhallisen, levollisen tunnelman muistan. Vaikka kipukohtiakin elämään mahtui, eikä elämä Urko Kekkosen rinnalla takuulla mitään helppoa ollutkaan, päällimmäisenä ei todellakaan kuulu katkeruus vaan kiitollisuus monista onnen hetkistä.

----------------------------------------------------------------------------------

Kun se kirjaston äänikirjavalikoima oli tosiaan suppea ja enimmäkseen lainassa, aloin kaivata jotain helpommin saatavilla olevaa ja laajempaa äänikirjavalikoimaa. Otin siis kokeiluun Nextoryn 28 päivän ilmaisella tutustumisjaksolla. Toistaiseksi en ole ehtinyt perehtyä sovelluksen käytettävyyteen perustoimintoja kummemmin, mutta ne toimivat ihan kohtuullisesti. Puhelimella tarjonnan selaaminen on vähän turhauttavaa, kun kirjarivit pomppaavat pitkän selaamisen jälkeen itsekseen listan alkuun.

Harry Salmenniemi: Fantastinen salaatti
Siltala 2019, 5h
Lukija: Antti Holma

Ensimmäiseksi napsautin kuunteluun Harry Salmenniemen novellikokoelman Fantastinen salaatti. Lukijana on Antti Holma, jota epäcoolisti fanitan ja mistä syystä tämän kirjan ylipäätään halusin kuunnella. Täytyy sanoa, että ilman Holman ääntä olisin jättänyt Fantastisen salaatin kesken.

Pidin niminovellista sekä Uraanilampusta, mutta muista teksteistä mieleen jäi epämääräinen epämukavuuden tuntu ja sekavuus. Jos antaisin kirjoille tähtiä, tämä saisi tekstinsä puolesta kaksi ja lukijansa puolesta viisi viidestä.

----------------------------------------------------------------------------------

Elena Ferrante: Tyttären varjo
WSOY 2020, 4h 51min
Suom. Helinä Kangas
Lukija: Erja Manto

Tästä tykkäsin jo kovasti enemmän kuin Salmenniemen salaatista. Ferrante kuljettaa tarinaa pienin elein, mutta hallitusti ja vahvasti.

Leda, yliopistossa opettajana työskentelevä kahden jo aikuisen tyttären äiti, viettää kesäänsä Etelä-Italiassa. Hän on vuokrannut sieltä asunnon ja viettää päivät pääasiassa rannalla. Pian hänen huomionsa kiinnittyy seurueeseen, johon kuuluu myös pieni tyttö. Leda tarkkailee heitä ensin etäältä, mutta tulee jollain tasolla tutustuneensakin erääseen heistä.

Tunnelmaltaan aika painostava, sellainen ukkosta enteilevä kertomus.

----------------------------------------------------------------------------------

Colson Whitehead: Nickelin pojat
Otava 2020, 6h 48min
Suom. Markku Päkkilä
Lukija: Markus Niemi

Colson Whiteheadin nimen olisi pitänyt olla minulla muistissa, kun juuri tammikuussa kehuin hänen The Underground Railroad -kirjaansa (jonka muuten senkin kuuntelin äänikirjana). No, ainakin sain kuunneltua Nickelin pojat ilman ennakko-odotuksia. Hyvä niin, sillä kirja oli pettymys jo tällaisenaan. Tai ehkä ei kirja itsessään, vaan tämä äänikirjaformaatti ei nyt toiminut. En pitänyt lukijan tavasta tauottaa tekstiä turhaan ja jollakin minulle vieraaksi jääneellä logiikalla.

Nickelin koulukoti, tai kasvatuslaitos, on sellainen paikka, jonne kukaan ei haluaisi joutua. Elwood Curtis on ahkera ja tunnollinen nuorukainen, joka epäonnisten sattumien johdosta lähetetään kuitenkin juuri sinne. Värilliset ja valkoiset pojat asuvat erillisissä taloissa, mutta ihonväristä huolimatta kaikkia kohdellaan kaltoin. Elwood haluaa uskoa oikeudenmukaisuuteen ja aikoo omalla käytöksellään pitää huolen siitä, että hän kotiutuu Nickelistä niin pian kuin mahdollista.

Tarina on karu ja vaikka se on fiktiivinen, on ilmeistä että tällaistakin on tapahtunut.

----------------------------------------------------------------------------------

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge
Tammi 2020, 11h 7min
Suom. Kristiina Rikman
Lukija: Erja Manto

Elizabeth Stroutin Olive Kitteridge osoittautui ihan täydelliseksi kirjaksi!
Kirjan novellimainen rakenne toimii loistavasti ja tavallaan helpotti myös kuuntelemista: uuden luvun alussa ei ollut tarpeen muistaa ihan kaikkea, mitä edellisellä kerralla tuli kuunneltua.

Vaikka kirja on nimetty Olive Kitteridgen mukaan, on hän suurimman osan kirjasta korkeintaan sivuhahmo. Hänestä oppii pienen asian kerrallaan, eivätkä nuo asiat ole läheskään aina positiivisia tai muuten edustavia. Ehkä juuri se tuo Oliven niin lähelle. Hän ei ole täydellinen ja kaiken aikaa ihastuttava, vaan ilahduttavan rosoinen.

En ole katsonut kirjasta tehtyä tv-sarjaa, mutta kuulemma sekin on todella hyvä.