Kikka - Mä haluun viihdyttää

Raija Pelli: Kikka - Mä haluun viihdyttää
Docendo 2020, 220s.

Tartuin Raija Pellin kirjoittamaan Kikka-elämäkertaan todella suurin odotuksin. Ensinnäkin Pelli ja Kirsi Viilonen olivat hyviä ystäviä ja ystävistä puhutaan yleensä lämmöllä ja arvostuksella. Toisekseen Kikasta artistina ja esiintyjänä on viime vuosina puhutta huomattavasti arvostavampaan sävyyn kuin hänen uransa huippuvuosina, joten ilman muuta oletin kirjan keskittyvän positiivisiin asioihin.

Kikka - Mä haluun viihdyttää on melkeinpä häiritsevän kevyttä luettavaa. Tuntui, kuin käsissäni olisi ollut tuhti aikakauslehden Kikka-numero. Kirja etenee melko kronologisesti, vaikka ajoittain hypätään hieman kömpelöstikin Kikan lapsuuteen.

Pelli kuvaa Viilosta määrätietoisena naisena, joka todellakin näki vaivaa saavuttaakseen unelmansa. Kirjan mukaan levy-yhtiön puolelta patistettiin laihdutuskuurille, mutta toisaalta samalta suunnalta saatettiin toisinaan huomautella hameen helman lyhyydestä. Kikan kerrotaan suunnitelleen esiintymisasunsa itse, mutta ei hän silti ilahtunut kun erääseen esiintymiseen jätettiin se kohta, jossa vilahti nänni. Myöhemmin urallaan Kikka olisi halunnut vaihtaa tyyliä, sekä ulkoista että musiikillista. Tähän muutokseen ei kuitenkaan tullut paljoa rohkaisua tai tukea levy-yhtiöltä, eikä juuri yleisöltäkään.

Pelli kertoo varsin laveasti ystävänsä alkoholismista ja sen vaikutuksista sekä työhön että yksityiselämään. Totta kai alkoholismi on iso asia, eikä sen vaikutuksia pidäkään väheksyä, mutta mielestäni nämä kännisekoilut saivat liian paljon palstatilaa. Olisin halunnut lukea enemmän Kikan mahtavista keikoista, hänen faniklubinsa toiminnasta ja Kikan suhtautumisesta faneihinsa. Ja varsinkin siitä, kuinka Kikka toimi tienraivaajana toisenlaiselle naiskuvalle: miten naisellakin on oikeus haluta seksiä, olla seksikäs, puhua siitä, antaa sen näkyä.

Kirjassa ei käsitellä aikaa Kikan kuoleman jälkeen, mikä on minusta harmi kun hänestä tosiaan viimeinkin puhutaan arvostavammin, eikä niin ulkonäkö- ja sukupuolikeskeisesti kuin aikoinaan.