 |
| Magdalena Hai: Neiti Kymenen ihmeellinen talo Otava 2020, 184s. Kuvitus: Teemu Juhani |
Neiti Kymene ei ilahdu lainkaan, kun hänen ovelleen ilmaantuu nenäänsä kaiveleva poika. Neiti Kymene ei todellakaan välitä ihmisistä, mutta tämä poika ilmoittaa kyläilevänsä niin kauan, että löytää Rohkeutensa. Neiti Kymene ei ehdi toipua lainkaan pojan aiheuttamasta järkytyksestä, kun oven taakse ilmaantuu jälleen väkeä. Niin vain käy, Neiti Kymenen vastusteluista huolimatta, että kaikki kolme lasta asettuvat taloksi.
Lasten lisäksi talossa häärivät apinapalvelijat, talon ulkopuolella taas hiippailee lauma bengalintiikereitä. Jo talo itessään on arvoituksellinen ja ehkä hieman pelottavakin, mutta vielä eriskummallisempia juttuja on luvassa.
Aloin lukea Neiti Kymenen ihmeellistä taloa ääneen kuopukselle, joka täyttää marraskuussa 8 vuotta. Minä pidin tarinasta, mutta lapsi huokaili syvään jo muutaman sivun jälkeen. Yleensä hän kuuntelee mielellään, mutta nyt ei sinnikkyys riittänyt paljon alkua pitemmälle. Ei hän mitään varsinaista moitittavaa löytänyt, jotenkin tämä ei vain ollut hänen juttunsa.
Ehkä kirjassa on sen verran paljon kerroksia ja vertauskuvia, ettei se ole aivan kaikille nuorimmille lukijoille. Tarina vaatii keskittymistä ja aika paljon heittäytymistäkin, että siitä pääsee nauttimaan eniten. Kertoja puhuttelee välillä lukijaa, mikä oli minusta hauskaa.
Teemu Juhanin runsas kuvitus on todella upeaa katseltavaa. Hennoin, mutta määrätietoisin viivoin piirretyt mustavalkokuvat tukevat tarinaa täydellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti