 | |
| Chigozie Obioma: Kalamiehet (The Fishermen, 2015) Atena 2016, 329s. Suom. Heli Naski |
Ikenna, Boja, Obembe ja Ben ovat kuusilapsisen perheen neljä vanhinta lasta. Pojat ovat aina olleet läheisiä toisilleen ja yhdessä he päättävät lähteä kalastamaankin läheiselle joelle, vaikka joki onkin kiellettyä aluetta. Onget ja saalis pidetään visusti piilossa äidiltä, sillä kiinnijääminen tietäisi varmasti vähintään kovaa läksytystä. Eräänä päivänä pojat törmäävät kotimatkalla Abuluun, paikalliseen kylähulluun, joka ennustaa yhden veljistä surmaavan toisen. Tämä ennustus iskee kiilan veljesten väliin ja aiheuttaa piinaavan hitaasti mutta vääjäämättömästi käynnistyvän kauheiden tapahtumien vyöryn.
Kalamiehet on niitä kirjoja, jotka iskevät lukijalta ilmat pihalle. En osannut varautua tarinan hirvittäviin käänteisiin, sietämättömään voimattomuuden tunteeseen, epätoivoon ja ahdistukseen. Tämä tarina ei varmasti unohdu, enkä ihmettele teoksen Booker-ehdokkuutta tippaakaan.
Chigozie Obioman kerronta Heli Naskin upeana käännöksenä on hillittyä ja tunnelmaltaan latautunutta. Luin tätä aluksi verkkaiseen tahtiin, nautiskellen tekstin omintakeisesta tyylistä. Mitä lähemmäksi loppua pääsin, sitä kiivaammin piti lukea: tunnelma muuttuu kuin huomaamatta, eikä jätä rauhaan.
Suosittelen Kalamiehiä etenkin niille, jotka haluavat nauttia kauniista kielestä eivätkä kavahda rankkoja tarinoita.
