Maata jalkojen alle

Elizabeth Acevedo: Maata jalkojen alle
Karisto 2021, 424s.
Suom. Leena Ojalatva

 

Dominikaanisessa tasavallassa 16-vuotias Camino odottaa isäänsä lentokentällä. Lento ei koskaan saavu perille, sillä on tapahtunut tuhoisa onnettomuus. Caminon äiti on kuollut jo vuosia aikaisemmin, nyt hän on täysorpo, jonka on ehkä heitettävä hyvästit haaveilleen lääkärin urasta.

New Yorkissa saman ikäinen Yahaira kutsutaan kesken koulupäivän kansliaan. Siellä odottaa itkevä äiti, Mami, joka kertoo isän lennon syöksyneen mereen. 

Tytöt ovat menettäneet isänsä, mutta molempien elämät mullistuvat vielä enemmän.

Maata jalkojen alle on säeromaani. Pidän tästä tekstimuodosta, mutta tämän kirjan kohdalla lukeminen käynnistyi kummallisen hitaasti. En tiedä johtuiko se yleisestä lukujumittamisesta vai &-merkin häiritsevän suuresta määrästä. Hieman lukemista häiritsi myös se, että kirjan esittelytekstistä oli jo selvinnyt tarinan yksi iso käänne. Jos se olisi tullut yllätyksenä minulle, olisin varmaankin pitänyt tarinasta enemmän. 

Suomennos toimii hyvin, eikä espanjankielen varsin runsas esiintyminen häirinnyt lukukokemusta.

Kaikilla mausteilla

 

Elizabeth Acevedo: Kaikilla mausteilla
Karisto 2020, 334s.
Suom. Leena Ojalatva

Emoni Santiagolla on nuoresta iästään huolimatta jo monta roolia. Isoäitinsä kasvattama yksinhuoltajaäiti opiskelee viimeistä vuotta High schoolissa ja työskentelee pikaruokapaikassa. Opiskelu on Emonille haastavaa muutenkin kuin ajan rajallisuuden takia: lukuaineiden kanssa tahtoo olla takkuista, mutta käytännöllisemmät sujuvat kuitenkin hyvin. Emoni on aina rakastanut ruokaa ja varsinkin ruoanlaittoa. Isoäiti onkin sanonut, että hänellä on taikakädet. Keittiössä Emoni pystyy melkeinpä mihin vain. Koulussa alkava gastronomiakurssi on kuin luotu Emonille, vaikka kurssiin kuuluva opintomatka onkin hintava. Niin, sitten on tietenkin myös Emonin tyttären isä, Tyrone, joka suhtautuu äkeästi Emonin uuteen luokkakaveriin Malachiin.

Kaikilla mausteilla on tasokasta nuortenkirjallisuutta, jonka pääasiassa lyhyet luvut pitävät kerronnan rytmin tiiviinä. Emoni on varmasti osin olosuhteiden pakosta kypsä ikäisekseen, välillä vähän turhankin kypsä. Voiko kukaan 17-vuotias olla niin loputtoman ymmärtäväinen lastaan, isoäitiään ja isäänsä kohtaan kuin Emoni on? No hyvä on, isälleen Emoni sentään kantaa pikkuruista kaunaa, mutta hyvin minimaalista ottaen huomioon, millaisia valintoja ja päätöksiä tämä on elämässään tehnyt. 

Vaikka kirjassa on romanttinenkin vire, pääasia on kuitenkin Emoni itse ja hänen tulevaisuutensa, jota määrätietoinen nuori nainen ei suinkaan jätä sattuman varaan. Emonissa on ainesta roolimalliksi vähän varttuneemmillekin lukijoille.

Runoilija X

Elizabeth Acevedo: Runoilija X
(The Poet X, 2018)
Karisto 2019, 363s.
Suom. Leena Ojalatva

Harlemissa asuva Xiomara kirjoittaa muistikirjaansa runoja kaikesta mitä mieleen tulee. Ja tällä nuorella naisella ajateltavaa riittää. Ei ole helppoa varttua toisena kaksosista perheessä, jonka vanhemmat ehtivät luulla, etteivät saisi lapsia. On haastavaa, kun kaksosveli on hintelä nero, joka ei osaa puolustaa itseään eikä muita. Xiomaran on pysyttävänä kovana molempien puolesta. Elämää ei helpota äidin ylitsevuotavainen uskonnollisuus, jonka olisi oltava kaikki kaikessa myös lapsille.

Elizabet Acevedon väkevä säeromaani on upean vimmainen teos. Xiomara etsii itseään, kuten kuka tahansa nuori. Uskonnosta ei ole muodostunut hänelle sellaista elämän tukipilaria kuin äiti olisi tahtonut, mutta äitiä ei ole ollenkaan helppo uhmata.

Runoilija X on nopealukuinen ja puhutteleva kirja. On näköjään harvinaisen vakea pukea sanoiksi sitä fiilistä, mikä tästä kirjasta jäi. Jotakin hengästyttävää, raivostuttavaa ja toiveikasta tässä kuitenkin oli.

Todella hyvä lukukokemus ja kansikin on upea!