Hautakummun salaisuus sekä muita kertomuksia ja kirjoituksia

H. P. Lovecraft: Hautakummun salaisuus sekä muita kertomuksia ja kirjoituksia

Jalava 2014, 339s.

Suom. Matti Rosvall & Markku Sadelehto

H.P. Lovecraftin koottujen teosten sarja on tuotu päätökseensä tämän kuudennen osan myötä. Olen lukenut kaksi muuta sarjan kokoelmaa ja tällä lukukokemuksella uskallan väittää Lovecraftin tyylin tulleen jo hyvinkin tutuksi. Tarinankertojana Lovecraft seurailee vähän turhankin kaavamaisesti omia polkujaan, joten varsinaisia yllätyksiä eivät nämä kertomukset tarjoa. Toki Lovecraft on ollut kauhutarinoiden suhteen uranuurtaja ja varmasti esimerkkinä ja innoituksen lähteenä lukuisille hänen jälkeensä tulleille kirjailijoille, mistä johtuen häntä on luultavasti jäljitelty myöhemmässä kauhukirjallisuudessa tahallisesti ja tahtomattakin.

Tämä osa poikkeaa aiemmista siinä, että mukana on paitsi fiktiivisiä kertomuksia, myös Lovecraftin esseitä. Suhtauduin näihin asiateksteihin melko nihkeästi, sillä voisiko jopa 100 vuotta vanhoilla esseillä olla oikein mitään annettavaa? No, useimmista esseistä en liiemmin välittänytkään, mutta laaja luennonomainen teksti Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa oli todella mielenkiintoinen ja antoisa katsaus 1800-luvun ja 1900-luvun alun kauhugenreen. Lovecraft esittelee lukuisia kirjailijoita ja teoksia, joihin olisi mielenkiintoista tutustua enemmän, mutta joita ei ole välttämättä koskaan suomennettu. Samainen teksti tarjosi myös mutkan kautta jännän viitteen tuoreempaan kirjallisuuteen, kun Lovecraft mainitsee runoilija Browningin ja hänen runonsa Childe Roland to the Dark Tower Came.

Jälkisanoissa toinen suomentajista, Markku Sadelehto, kertaa lyhyesti Lovecraftin elämän merkittävimmät tapahtumat. Haluaisin sanoa, että syntymästä kuolemaan, mutta teksti etenee järjestyksessä noin 6v. --> kuolema --> syntymä --> En tiedä, onko tämä erikoinen aikajanaratkaisu tarkoituksellinen vai vahinko, mutta minusta vähän outo joka tapauksessa.

Lukukokemuksena Hautakummun salaisuus oli sellainen kolmen tähden tapaus: lukeminen ei ollut mitenkään vastahakoista, mutta tarinoiden väleissä tuli helposti tartuttua muihin kirjoihin.

Siivekäs kuolema ja muita kertomuksia

H.P. Lovecraft: Siivekäs kuolema ja muita kertomuksia

Jalava 2013, 374s.

Suom. Ilkka Äärelä ja Matti Rosvall

Nyt on sellainen olo, että olen lukenut tarpeeksi Lovecraftia yhden kuukauden tarpeiksi. Siivekäs kuolema ja muita kertomuksia sisältää 12 novellia ja yhden pienoisromaanin. Mielestäni tämä kokoelma oli tasalaatuisempi kuin edellinen osa, mikä on toki ainoastaan hyvä asia. Teksti oli huomattavasti sulavampaa, mikä edesauttoi tarinoiden maailmaan solahtamisessa.

Viihdyin tämän kirjan parissa oikein hyvin pienoisromaania ja sitä seurannutta kahta Randolph Carter -tarinaa lukuun ottamatta. Carterin seikkailut ovat kuin pitkäksi venähtäneitä unia, joissa hypähdellään paikasta toiseen ajatustakin nopeammin. Saatoin olla hiukan liian väsynytkin, mutta etenkin pienoisromaanin (Tuntematon Kadath) kohdalla eksyin jatkuvasti sankarin kyydistä: ensin laskeuduttiin jyrkkiä portaita maan alle, mutta seuraavassa hetkessä keikuttiinkin jo vaarallisesti vuorenrinteillä ja voisin melkein vannoa, että jossakin kohtaa törmättiin seepraan hiukan ennen pastorin teekutsuja.

Perinteisempää kauhutarinan kaavaa noudattavat tarinat ovat kuitenkin oikein onnistuneita. Loppuratkaisut harvoin pääsevät yllättämään, mutta kasvava kauhun tunnelma välittyy lukijalle hyvin kauhuja kokeneen kertojan vastahakoisesta muistelusta huolimatta.

Hiukan ylimääräistä viihdykettä sain pelottavista kryptoista: selittämättömällä tavalla hyvin säilyneitä ruumiita, jotka oli löydetty kryptoista; hirviömäisiä luomuksia, jotka ovat maanneet unessa loputtomia aikoja irvokkaissa kryptoissaan sekä alas tähdistä ja ylös kryptoista manattua outoa magiaa. Kryptot voivat toki olla haastavia, mutta kryptat sopisivat kauhugenreen huomattavasti paremmin.

Kokonaisuutena Siivekäs kuolema on kelpo kokoelma kauhuklassikoiden ystäville.

Hautausmaan kauhu ja muita kertomuksia

H.P. Lovecraft: Hautausmaan kauhu ja muita kertomuksia

Jalava 2013, 375s.

Suom. Ilkka Äärelä,

Matti Rosvall,

Sari Kallioinen & Anita Puumalainen

H.P. Lovecraft (1890-1937) on kuolemansa jälkeen kulttimaineeseen noussut kauhu- ja fantasiakirjailija, joka on luonut Cthulhu-mytologian. Tähän Lovecraftin koottujen teosten neljänteen osaan on koottu hänen yhteistyössä muiden kanssa kirjoittamia novelleja (joiden uskotaan olevan pääasiassa Lovecraftin käsialaa), hänen tunnetuin runonsa Yuggothin kylvö sekä ainoa romaaninsa Charles Dexter Wardin tapaus.

Aloitin tämän kirjan lukemisen jo hyvän aikaa sitten. Alkuun pidin kovasti lukemastani, mutta yht'äkkiä teksti muuttui huolimattomasti käännetyksi/oikoluetuksi. Aloin takertua kirjoitusvirheisiin, enkä osannut keskittyä itse tekstiin. Ymmärrän kyllä, että Lovecraftille on ominaistakin tietynlainen raskassoutuisuus, enkä kompastunut vielä näihin tällaisiin pätkiin:

"He, joiden ote kirpoaa, menettävät sen oman Taipumuksensa tahi Vahvuutensa puutteesta, mutta pyrkiessään peittämään Heikkoutensa, he syyttävät Menestyksensä puutteesta sitä ensimmäistä Kriitikkoa, joka heidät mainitsee."

Sen sijaan takeltelin, kun:

"-- teki keskustelujen perusteella sen käsityksen --""Myöskään ei mikään siellä elossa ollut ei ilmaantunut elävänä raunioista.""Romero ja minä ilman minkään estämättä menimme maakasojen yli --"

Jätinkin kirjan joksikin aikaa tauolle, mikä oli fiksu päätös. Kun tartuin kirjaan uusin silmin, en enää takertunut suomennosten epätasaisuuksiin. Ainoaksi romaaniksi mainittu Charles Dexter Wardin tapaus osoittautuikin hyväksi, joskin ennalta-arvattavaksi kauhukertomukseksi. Nuori Charles Ward kiinnostuu isoisoisoisoisästään, joka on yritetty pyyhkiä olemattomiin niin suvun muistoista kuin kirkonkirjoistakin. Esi-isän muotokuvan ja sen taakse kätkettyjen papereiden löytymisen jälkeen Charles keskittyy täysin tutkimuksiinsa. Ajan kuluessa Charles eristäytyy vanhempiensa talon ylimpiin kerroksiin, käyttäytyy oudosti eikä päästä ketään edes kurkistamaan tiloihinsa. Tarinan alussa perhelääkäri on tapaamassa mielisairaalaan suljettua Charlesia, joten onnellista loppua ei ole odotettavissa. Kerronta on hiukan toisteista ja jaarittelevaa, mutta lisääntyvä epätoivo ja kauhu välittyvät lukijalle vaivatta.

Useissa kokoelman tarinoissa toistuu asetelma, jossa kertoja muistelee jotakin mennyttä tapahtumaa, jota ei haluaisi muistella ja josta jälkipolvienkaan ei oikeastaan olisi hyvä tietää yhtään mitään. Monet novellit voisikin tiivistää sanoin "Tapahtui jotakin kauheaa, mutta en halua puhua siitä." Paljon jääkin lukijan mielikuvituksen varaan, mikä toki on myös hyvä asia.

Kielellisestä epätasaisuudesta huolimatta kokoelma on lukemisen arvoinen. Toivottavasti seuraava kokoelma olisi viimeistellymmin käännetty, jotta lukukokemus ei moisesta kärsisi.