H.P. Lovecraft: Hautausmaan kauhu ja muita kertomuksia
Jalava 2013, 375s.
Suom. Ilkka Äärelä,
Matti Rosvall,
Sari Kallioinen & Anita Puumalainen
H.P. Lovecraft (1890-1937) on kuolemansa jälkeen kulttimaineeseen noussut kauhu- ja fantasiakirjailija, joka on luonut Cthulhu-mytologian. Tähän Lovecraftin koottujen teosten neljänteen osaan on koottu hänen yhteistyössä muiden kanssa kirjoittamia novelleja (joiden uskotaan olevan pääasiassa Lovecraftin käsialaa), hänen tunnetuin runonsa Yuggothin kylvö sekä ainoa romaaninsa Charles Dexter Wardin tapaus.
Aloitin tämän kirjan lukemisen jo hyvän aikaa sitten. Alkuun pidin kovasti lukemastani, mutta yht'äkkiä teksti muuttui huolimattomasti käännetyksi/oikoluetuksi. Aloin takertua kirjoitusvirheisiin, enkä osannut keskittyä itse tekstiin. Ymmärrän kyllä, että Lovecraftille on ominaistakin tietynlainen raskassoutuisuus, enkä kompastunut vielä näihin tällaisiin pätkiin:
"He, joiden ote kirpoaa, menettävät sen oman Taipumuksensa tahi Vahvuutensa puutteesta, mutta pyrkiessään peittämään Heikkoutensa, he syyttävät Menestyksensä puutteesta sitä ensimmäistä Kriitikkoa, joka heidät mainitsee."
Sen sijaan takeltelin, kun:
"-- teki keskustelujen perusteella sen käsityksen --""Myöskään ei mikään siellä elossa ollut ei ilmaantunut elävänä raunioista.""Romero ja minä ilman minkään estämättä menimme maakasojen yli --"
Jätinkin kirjan joksikin aikaa tauolle, mikä oli fiksu päätös. Kun tartuin kirjaan uusin silmin, en enää takertunut suomennosten epätasaisuuksiin. Ainoaksi romaaniksi mainittu Charles Dexter Wardin tapaus osoittautuikin hyväksi, joskin ennalta-arvattavaksi kauhukertomukseksi. Nuori Charles Ward kiinnostuu isoisoisoisoisästään, joka on yritetty pyyhkiä olemattomiin niin suvun muistoista kuin kirkonkirjoistakin. Esi-isän muotokuvan ja sen taakse kätkettyjen papereiden löytymisen jälkeen Charles keskittyy täysin tutkimuksiinsa. Ajan kuluessa Charles eristäytyy vanhempiensa talon ylimpiin kerroksiin, käyttäytyy oudosti eikä päästä ketään edes kurkistamaan tiloihinsa. Tarinan alussa perhelääkäri on tapaamassa mielisairaalaan suljettua Charlesia, joten onnellista loppua ei ole odotettavissa. Kerronta on hiukan toisteista ja jaarittelevaa, mutta lisääntyvä epätoivo ja kauhu välittyvät lukijalle vaivatta.
Useissa kokoelman tarinoissa toistuu asetelma, jossa kertoja muistelee jotakin mennyttä tapahtumaa, jota ei haluaisi muistella ja josta jälkipolvienkaan ei oikeastaan olisi hyvä tietää yhtään mitään. Monet novellit voisikin tiivistää sanoin "Tapahtui jotakin kauheaa, mutta en halua puhua siitä." Paljon jääkin lukijan mielikuvituksen varaan, mikä toki on myös hyvä asia.
Kielellisestä epätasaisuudesta huolimatta kokoelma on lukemisen arvoinen. Toivottavasti seuraava kokoelma olisi viimeistellymmin käännetty, jotta lukukokemus ei moisesta kärsisi.
