Laukku täynnä maagisia olentoja: Koe Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvan taika

Mark Salisbury: Laukku täynnä maagisia olentoja:
Koe Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvan taika
Harper Collins Nordic 2016, 159s.
Suom. Virpi Kuusela

Vitkuttelin tämän elokuvakirjan lukemista, koska en halunnut tietää elokuvasta liikaa etukäteen. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuva on upeasti toteutettu ei-ihan-koko-perheen-elokuva, jolle tämä hyvin pitkäniminen kirja tekee oikeutta.

Elokuvan juonta en halua lähteä avaamaan, mutta mainittakoon sen verran, että pääosassa on Lisko Scamander, jonka kirjoittamaa tietokirjaa Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on käytetty Tylypahkassa oppikirjana jo iät ja ajat.

Kuten Harry Potter-elokuvista tehdyissä kirjoissa, myös tässä on runsaalla kädellä valokuvia paitsi elokuvista, myös kulisseista ja etenkin rekvisiitasta. Tekstiä on säästeliäästi, eikä se varsinaisesti anna paljoa lisätietoa. Tosin kirjaan on jäänyt kuvaus kohtauksesta, jota elokuvassa ei nähdä: Jacobin Mildred-kihlattu on syystä tai toisesta päätetty jättää leikkauspöydälle.

Erityisesti minä jaksan ihastella kaikkea sitä oheismateriaalia, jota tähän kirjaan on liitetty: on sauvalupahakemus, etsintäkuulutuksia, karttoja ja henkilöllisyystodistus sekä paljon muuta. Jos minulla olisi oma huone, laittaisin kaikki julisteet seinille ihailtaviksi.

Tämä on oivaa selailtavaa ja tutkittavaa kaikille velhomaailman ystäville.

Normaali

Graeme Cameron: Normaali
(Normal, 2015)
HarperCollins Nordic 2015, 341s.
Suom. Sanna Lönnfors

Verentäyteiset trillerit murhaajineen kaikkineen ei lähtökohtaisesti ole se minua eniten kiinnostava genre. Markkinointipuheet Graeme Cameronin Normaali-esikoisteoksen kohdalla tekivät kuitenkin tehtävänsä ja otin kiinnostuneena vastaan tarjotun arvostelukappaleen.

Kirjan nimeämätön päähenkilö on päällisin puolin normaali työssäkäyvä mies, joka pitää moitteetonta huolta syrjäisestä kodistaan. Traumaattista lapsuutta vilautellaan siellä täällä, mutta eihän mikään selitä sitä, miksi miehestä on tullut kiduttamisesta nauttiva hirviö. Autotallin alle rakennettu salainen kellari toimii siepattujen naisten välisijoituspaikkana, josta kukaan ei ole vielä päässyt pois elävänä.

Kirjaa on verrattu Dexter-sarjaan, jota en kylläkään itse jaksanut seurata muutamaa jaksoa pitemmälle, mutta joka silti oli selvästi omaperäinen versio hyvin kalutusta aiheesta. Myös humoristinen näkökulma mainitaan sekä markkinointimateriaalissa että kirjan takakannen lukija-sitaatissa. Näistä lähtökohdista kuvittelin Normaalin olevan kepeämpi ja ehkä jopa sympaattinen, toisin kuin kidutustarinat yleensä.

No eihän tämä ollut yhtään kepeä tai sympaattinen, enkä tavoittanut sitä luvattua huumoriakaan. Sinänsä ihan luettava teksti tuntui alusta asti varsin hengettömältä ja jotenkin teennäiseltä. Kun aihe on näinkin raaka, eikä herra kiduttaja näyttäytynyt ainakaan minulle mitenkään syvällisenä hahmona, tuntuivat jotkut maalailevat kuvaukset aivan liian väkisin väännetyiltä ja asiaankuulumattomilta.

"Kauempana toisella rannalla tuomiokirkon torni kohosi ylpeänä tumman puurajan yläpuolelle, kuin inhimillisyyden kirkas majakka sieluttoman harmaanoranssilla taivaalla."

Paikoin käännöskin töksähteli todella pahasti:

"Haparoin vyöni auki ja ravistin housuni pois. Värähdin yöilman kiristyessä ihoni ympärille ja kietoessa minut kananlihaan."

Ylipäätään suurin osa kirjasta tuli luettua jonkinlaisella automaattilukemisella, kun tarina ei kerta kaikkiaan tuntunut käynnistyvän tai edes pysyvän häävisti kasassa. Tarinassa vilisee muutamia selvästi keskeisiä henkilöitä, mutta kerronta oli niin haparoivaa, että välillä tuntui kuin päähenkilö olisi ollut kolmessa paikassa yhtä aikaa. Vasta aivan kirjan loppupuolella, kun yksi kaapatuista naisista osoittautuukin kaikista aiemmista poikkeavaksi, syntyy oikeasti jännittäviä tilanteita ja lukijaa alkaa oikeasti kiinnostaa, mihin suuntaan homma etenee.

Pitäisi mitä ilmeisimmin luottaa vaistoonsa ja jättää jatkossakin lukematta tällaiset raa'at jutut. Normaali ei tehnyt ollenkaan hyvää vaikutusta, enkä osaa suositella sitä edes genren ystäville.