Hipsuvarvas ja muita kertomuksia
WSOY 1995, 378s.
Englannista mukaellen suomentanut Helmi krohn
Iltasatuosastolta taas, moi. Hipsuvarvas ja muita kertomuksia on euron kirppishankinta muutaman vuoden takaa. Minulla ei ole Hipsuvarpaasta aiempia muistikuvia, vaikka ensimmäinen Hipsuvarvas tarina (Hipsuvarvas ja Nököhammas) onkin ilmestynyt suomeksi jo 1920.
Olen tämän lyhyen blogitaipaleeni aikana näköjään alkanut kiinnostua kirjojen perustiedoista. Siksipä minua ärsyttää suuresti, kun missään ei kerrota kuka ne alkuperäiset tarinat on kirjoittanut ja kuinka paljon ne suomennosten aikana ovat muuttuneet. Kirjasta on otettu uudistettu painos (uudella kuvituksella) ja sen lopussa on jälkisanat, jotka valottavat Hipsuvarvas-tarinoiden taustaa ja vaiheita. Jos muistan, niin täytyy joskus kirjastossa lukaista nuo jälkisanat, jos sitten ärtymys hellittäisi.
Hipsuvarvas ja muita kertomuksia sisältää seitsemän lyhyehköä satua, joiden päähenkilöt ovat milloin mitäkin eläimiä: hiiriä, koiria, pupuja ja ainakin yksi pingviinikin mahtuu joukkoon. Pääsääntöisesti kertomuksen päähenkilö pitkästyy tavalliseen tylsään elämäänsä ja lähtee etsimään seikkailuja, löytää niitä ja palaa lopuksi kotiin.
Mitä ihmettä sitä voisi lapsille lukea, ettei itse pitkästyisi kuoliaaksi? Toisaalta nämä kertomukset olivat ihan kivoja, mutta en minä nyt jälkikäteen voi väittää hirveästi muistavani mistään mitään. Paitsi että tykkäsin näistä enemmän kuin siitä Beatrix Potterin kokoelman saduista.
