Järki ja tunteet

Jane Austen: Järki ja tunteet
Teos 2020, 477s.
Suom. Kersti Juva

Suhteeni Jane Austeniin on sellainen, että olen lukenut häneltä kolme tai neljä teosta. Kaikista pidin, vaikka Emmaa lukiessa päätä särki koko ajan, kun kirppikseltä ostettu kirja haisi niin pahalle. Teos julkaisi äskettäin Järki ja tunteet Kersti Juvan uudella suomennoksella ja harvinaisen kauniilla kansikuvalla, joten päätin että on korkea aika virkistää suhdettani Austeniin.

Isänsä kuoltua Dashwoodin sisarukset joutuvat muuttamaan äitinsä kanssa vaatimattomampaan taloon, kun isän omaisuuden perii heidän velipuolensa isän aiemmasta avioliitosta. Elo muuttuu aavistuksen niukemmaksi, mutta tämä ei ole heidän elämänsä suurin haaste. Hankalinta on nimittäin löytää sopivia naimakelpoisia ja -halukkaita miehiä. Sulhasehdokkaita tuntuu kyllä löytyvän, mutta kihloja ei näy eikä kuulu.

Minulla meni varmaan viitisenkymmentä sivua, ennen kuin totuin Austenin kerrontaan. Siitä eteenpäin lukeminen sujuikin sitten ensiluokkaisen hyvin, kiitos laadukkaan suomennoksen. Austen käsittelee rakkausjuttujen lisäksi muun muassa luokkaeroja, tapakulttuuria ja sen pinnallisuutta sekä naisen asemaa, huumoria unohtamatta.

En voi väittää sanottavasti kiintyneeni yhteenkään kirjan hahmoista, mutta inhokkeja kertyi kyllä sitäkin enemmän. Varsinkin sieltä miesten puolelta, mutta olihan näissä rouvissa ja neideissäkin välillä kestämistä. Minua huvittaa se, kuinka nämä ihmiset eivät tunnu tekevän mitään työntapaistakaan! Päivät kuluvat seurustellessa naapureiden ja näiden tuttavien kanssa, teetä juodessa, pianoa soitellessa ja korttipelejen parissa. Kyläilemään Dashwoodin neidit lähtevät ihan vain kuudeksi viikoksi! (Vai oliko se kahdeksaksi? Unohdin kirjoittaa muistiin...) Tietysti ymmärrän, että tuohon aikaan matkanteko ei ollut järin kätevää tai nopeaa ja muutenkin yhteydenpito oli hidasta, mutta silti. Onneksi nykyään voi kyläillä lyhyempiäkin aikoja...

Jane Austen

Carol Shields: Jane Austen

(Jane Austen, 2001)

Ajatus Kirjat 2006, 202s.

Suom. Maria Lyytinen

Jälleen elämäkertahaasteen minihaasteeseen luettu elämäkerta, tällä kertaa keskiössä historiallinen, ennen vuotta 1900 elänyt henkilö. Oli yllättävän vaikeaa valita henkilö, joka on elänyt haastetta silmällä pitäen tarpeeksi kauan sitten ja joka myös kiinnostaisi kokonaisen kirjan verran. Sitten kun sain päähäni Jane Austenin, en oikeastaan jaksanut muita vaihtoehtoja pohtiakaan.

Carol Shields oli itsekin kirjailija, joten ei ole ihme että kirjan teksti on miellyttävää luettavaa. Shields ei myöskään yritä etäännyttää itseään täysin Austenista, vaan tekee melko rohkeitakin tulkintoja Austenin mahdollisista tunteista omien teostensa kirjoittamiseen, julkaisuun ja vastaanottoon liittyen.

Tämän elämäkerran lähdeaineistona on käytetty aikaisempien elämäkertojen lisäksi Deirdre Le Fayen toimittamaa Jane Austenin kirjeenvaihtoa (Jane Austen's Letters). Jane Austen ei pitänyt päiväkirjaa (tai ainakaan sellaista ei säästynyt), mutta hän oli ahkera kirjeiden kirjoittaja. Ikävä kyllä Austenin kuoleman jälkeen hänen sisarensa Cassandra tuhosi runsaasti sellaisia kirjeitä, joista olisi voinut saada epäedullisen kuvan edemenneestä kirjailijattaresta. Säilyneiden kirjeiden perusteella Austen on ollut ironinen ja jopa pisteliäs tehdessään huomautuksia muista ihmisistä.

Shields onnistuu kuvaamaan Austenin elinaikaisia tapoja ja tottumuksia tarpeeksi, jotta lukija osaa sijoittaa Austenin oikeaan aikakauteen. Mitään päälleliimattua nippelitietoa ei tästä tiiviistä teoksesta kuitenkaan löydy. Minä olin siinä luulossa, että Austen kasvoi hyvin vaatimattomissa oloissa, köyhässä pappilassa. Hänen isänsä kyllä oli pappismies ja perheenjäsenet osallistuivat joihinkin kotitöihin, mutta isän pitämä poikakoulu takasi suhteellisen vakaat tulot ja perheellä oli myös hiukan palvelusväkeä. Poikakoulun loputtua Jane muutti vanhempiensa ja sisarensa kanssa Bathiin ja myöhemmin, isänsä kuoltua, ensin Southamptoniin ja sitten Chawtonin kylään, Hampshireen. Austen ei ollut mikään vannoutunut vanhapiika, vaan nuorena hän viihtyi hyvin tanssiaisissa ja flirttaili siinä missä muutkin. Avioliitto jäi kuitenkin haaveeksi ja Austen menehtyi vain 41-vuotiaana, luultavasti rintasyöpään.

Kirjailijoiden haasteet lienevät pysyneet pääpiirteiltään samanlaisina tähän päivään asti: kustannussopimusta on vaikea saada, eivätkä kirjailijan tulot päätä huimaa.

Tätä kirjaa on helppo suositella Austenista kiinnostuneille. En tiedä, kuinka paljon tässä on uutta tietoa aiempiin elämäkertoihin verrattuna, mutta ainakin tämä on luettavuudeltaan ensiluokkainen.