Järki ja tunteet

Jane Austen: Järki ja tunteet
Teos 2020, 477s.
Suom. Kersti Juva

Suhteeni Jane Austeniin on sellainen, että olen lukenut häneltä kolme tai neljä teosta. Kaikista pidin, vaikka Emmaa lukiessa päätä särki koko ajan, kun kirppikseltä ostettu kirja haisi niin pahalle. Teos julkaisi äskettäin Järki ja tunteet Kersti Juvan uudella suomennoksella ja harvinaisen kauniilla kansikuvalla, joten päätin että on korkea aika virkistää suhdettani Austeniin.

Isänsä kuoltua Dashwoodin sisarukset joutuvat muuttamaan äitinsä kanssa vaatimattomampaan taloon, kun isän omaisuuden perii heidän velipuolensa isän aiemmasta avioliitosta. Elo muuttuu aavistuksen niukemmaksi, mutta tämä ei ole heidän elämänsä suurin haaste. Hankalinta on nimittäin löytää sopivia naimakelpoisia ja -halukkaita miehiä. Sulhasehdokkaita tuntuu kyllä löytyvän, mutta kihloja ei näy eikä kuulu.

Minulla meni varmaan viitisenkymmentä sivua, ennen kuin totuin Austenin kerrontaan. Siitä eteenpäin lukeminen sujuikin sitten ensiluokkaisen hyvin, kiitos laadukkaan suomennoksen. Austen käsittelee rakkausjuttujen lisäksi muun muassa luokkaeroja, tapakulttuuria ja sen pinnallisuutta sekä naisen asemaa, huumoria unohtamatta.

En voi väittää sanottavasti kiintyneeni yhteenkään kirjan hahmoista, mutta inhokkeja kertyi kyllä sitäkin enemmän. Varsinkin sieltä miesten puolelta, mutta olihan näissä rouvissa ja neideissäkin välillä kestämistä. Minua huvittaa se, kuinka nämä ihmiset eivät tunnu tekevän mitään työntapaistakaan! Päivät kuluvat seurustellessa naapureiden ja näiden tuttavien kanssa, teetä juodessa, pianoa soitellessa ja korttipelejen parissa. Kyläilemään Dashwoodin neidit lähtevät ihan vain kuudeksi viikoksi! (Vai oliko se kahdeksaksi? Unohdin kirjoittaa muistiin...) Tietysti ymmärrän, että tuohon aikaan matkanteko ei ollut järin kätevää tai nopeaa ja muutenkin yhteydenpito oli hidasta, mutta silti. Onneksi nykyään voi kyläillä lyhyempiäkin aikoja...