Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi
(The Sense of an Ending, 2011)
WSOY 2012, 157s.
Suom. Kersti Juva
Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi on viime aikoina ollut esillä "kaikissa kirjablogeissa". Ensin en tästä juurikaan kiinnostunut, mutta sitten Minnan vilpittömän ihastunut arvio herätti mielenkiinnon ja pistin kirjan varaukseen.
Eläkkeellä oleva Tony Webster muistelee nuoruuttaan, vanhoja ystäviään ja entistä tyttöystäväänsä. Kaveriporukan erikoisuus on Adrian, ylifiksu poika, joka tuntuu aina osaavan valita ne oikeat sanat opettajillekin puhuessaan. Tonyn leppoisa arki saa särön, kun hän saa yllättävän perinnön: 500 puntaa sekä pari asiakirjaa, jotka kuitenkin ovat perinnönjättäjän tyttären hallussa. Miten Tony saisi asiakirjat nähtäväkseen ja muuttaisivatko ne hänen käsitystään menneestä?
Tämä oli kuulkaa erikoinen ja vähän omituinenkin lukukokemus. Luin ohuen ohutta kirjaa miltei viikon, hitaasti nautiskellen hämmästyttävän hienosta tunnelmasta ja kerronnasta. Jokin Tonyn kertojanäänessä ja persoonassa viehätti suuresti ja kieltämättä olin kiinnostunut saamaan selville, mikä "vaikeaselkoinen arvoitus" menneisyyteen liittyy.
Lukeminen itsessään oli oikeasti ihanaa, mutta juonesta en oikein pitänyt. Olenkohan jotenkin kranttu ihmisten suhteen, kun tässäkin kirjassa tuntui olevan liikaa ärsyttäviä ja teennäisiä ihmisiä? Adrianin älykkyys ei tehnyt vaikutusta ja Veronican (Tonyn opiskeluaikaisen tyttöystävän) mielenliikkeet tuntuivat kautta linjan häiritsevän epäjohdonmukaisilta. Entäs sitten se arvoitus? No voi hyvänen aika, minulle se ei kyllä selventänyt oikein mitään. Ehkä en vain tajunnut jotain oleellista.
(Tuntuu, että valitan kirjoitusvirheistä vähän väliä, mutta mainitsen asian taas. Vaikka kirja on ohut, kirjoitusvirheitä ja omituisia virkkeitä tuntui riittävän. Erityisen moneen kertaan luin tämän kohdan: "Kaksi viikkoa myöhemmin rouva Marriot oli tilaisuudessa antamaan minulle herra John Fordin sähköpostiosoitteen.")
Lyhyesti sanottuna tämä kirja oli ihanaa luettavaa, mutta sisältöön en ihastunut. Barnesin nimen painan kuitenkin mieleeni, sillä näin taitavaa kertojaa lukee mielellään vaikka sisältö ei aivan kolahtaisikaan.
