Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi
(The Sense of an Ending, 2011)
WSOY 2012, 157s.
Suom. Kersti Juva
Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi on viime aikoina ollut esillä "kaikissa kirjablogeissa". Ensin en tästä juurikaan kiinnostunut, mutta sitten Minnan vilpittömän ihastunut arvio herätti mielenkiinnon ja pistin kirjan varaukseen.
Eläkkeellä oleva Tony Webster muistelee nuoruuttaan, vanhoja ystäviään ja entistä tyttöystäväänsä. Kaveriporukan erikoisuus on Adrian, ylifiksu poika, joka tuntuu aina osaavan valita ne oikeat sanat opettajillekin puhuessaan. Tonyn leppoisa arki saa särön, kun hän saa yllättävän perinnön: 500 puntaa sekä pari asiakirjaa, jotka kuitenkin ovat perinnönjättäjän tyttären hallussa. Miten Tony saisi asiakirjat nähtäväkseen ja muuttaisivatko ne hänen käsitystään menneestä?
Tämä oli kuulkaa erikoinen ja vähän omituinenkin lukukokemus. Luin ohuen ohutta kirjaa miltei viikon, hitaasti nautiskellen hämmästyttävän hienosta tunnelmasta ja kerronnasta. Jokin Tonyn kertojanäänessä ja persoonassa viehätti suuresti ja kieltämättä olin kiinnostunut saamaan selville, mikä "vaikeaselkoinen arvoitus" menneisyyteen liittyy.
Lukeminen itsessään oli oikeasti ihanaa, mutta juonesta en oikein pitänyt. Olenkohan jotenkin kranttu ihmisten suhteen, kun tässäkin kirjassa tuntui olevan liikaa ärsyttäviä ja teennäisiä ihmisiä? Adrianin älykkyys ei tehnyt vaikutusta ja Veronican (Tonyn opiskeluaikaisen tyttöystävän) mielenliikkeet tuntuivat kautta linjan häiritsevän epäjohdonmukaisilta. Entäs sitten se arvoitus? No voi hyvänen aika, minulle se ei kyllä selventänyt oikein mitään. Ehkä en vain tajunnut jotain oleellista.
(Tuntuu, että valitan kirjoitusvirheistä vähän väliä, mutta mainitsen asian taas. Vaikka kirja on ohut, kirjoitusvirheitä ja omituisia virkkeitä tuntui riittävän. Erityisen moneen kertaan luin tämän kohdan: "Kaksi viikkoa myöhemmin rouva Marriot oli tilaisuudessa antamaan minulle herra John Fordin sähköpostiosoitteen.")
Lyhyesti sanottuna tämä kirja oli ihanaa luettavaa, mutta sisältöön en ihastunut. Barnesin nimen painan kuitenkin mieleeni, sillä näin taitavaa kertojaa lukee mielellään vaikka sisältö ei aivan kolahtaisikaan.
Luin itsekkin juuri tämän kirjan ja en voi olla kanssasi muutakuin samaa mieltä. Tuota nimenomaista virkettä itsekin ihmettelin ja luin sen moneen kertaan. Mitä enemmän stä luki sitä pöljemmältä se tuntui! :D
VastaaPoistaTämä on mullakin jollain tbr-listalla =)
VastaaPoistaMinulle tämä oli vaikuttava lukukokemus ja luinkin yhdeltä istumalta (lue:makuulta). Veronica on raivostuttava, mutta kaikki muut sitäkin kiinnostavampia.
VastaaPoistaJa kansi on yksinkertaisuudessaan vaikuttava.
Aion lukea tästä lähin Barnesilta kaiken, mitä irti saan.
Miehelleni tämä oli hänen lukuvuotensa ykkönen.
Minä pidin tästä kirjasta ja pidin kovasti Tonysta, vaikka en välttämättä hänen ajatusmaailmastaan. Veronica oli minunkin mielestäni aika kummallinen, mutta toisaalta häntä tulkittiin Tonyn näkökulmasta. Adriania samoin ja siksi minulle tuo hänen menneisyytensä kautta välittyvä älykkyys oli ok. :)
VastaaPoistaSamoin kuin sinä, minäkin luin tätä todella hitaasti. Pidin kuitenkin paljon.
Mä koin tän aika lailla samoin kuin sinä: ihana lukea, mutta henkilöt ja tarina jättivät kylmiksi.
VastaaPoistaIhan parasta tässä oli se, kuinka lukijana piti aluksi Veronicaa kauheena akkana, ja sitten myöhemmin ymmärsi häntä, ja lopulta ei ollut varma mistään... Taitava kirja!
Minulla tämä odottaa jo lukupinossa, suurella mielenkiinnolla kyllä tartun siihen :)
VastaaPoistaAletheia, tuossa virkkeessä jäi eniten häiritsemään se, että kyseessä täytyy olla käännösvirhe (ainakin minusta pätkä kuulostaa vähän kuin koneella käännetyltä), mutta en millään keksi, miten alkuperäinen lause on mennyt :D
VastaaPoistaMari A; ajatuksiasi odotellessa siis :)
Leena, Minä ihan unohdin kehua kantta! Se on kaunis ja sopii tunnelmaltaan kirjaan erittäin hyvin. Jotenkin niin sopivan pehmeä ja utuinen.
Katja, Tuo on kyllä ihan totta, että Tonyn näkökulma varmasti vaikutti siihen, millaisena kukakin kirjassa näyttäytyy. Toisaalta, mikä Tonya Veronicassa viehätti, jos hän näki tämän moisena tuuliviirinä?
Maria, Jälkimakuna sanoisin, että Veronica olisi ystävänä todella väsyttävää seuraa...
Susa, Mielenkiinnolla jään odottamaan, millaisena kirja sinulle avautuu :)