Kate Morton: Hylätty puutarha
(The Forgotten Garden, 2008)
Bazar 2014, 669s.
Suom. Hilkka Pekkanen
Kate Mortonin ensimmäinen suomennettu kirja, Paluu Rivertoniin, on kerännyt runsaasti kehuja blogimaailmassa. Minä luin tuon kirjan ennen oman blogin perustamista, mutta muistan hyvin sen aiheuttaman pettymyksen: salaperäisiksi ja arvoituksellisiksi tarkoitetut juonenkäänteet paljastuivat lukijalle huomattavasti aiemmin kuin kirjan päähenkilölle, eikä jännite kerta kaikkiaan jaksanut pysyä yllä. Tästä syystä en odottanut Hylättyä puutarhaa mitenkään innosta hihkuen, mutta kun minulle tarjoutui mahdollisuus lukea se kirjakerhon jäsenpanelistina, en epäröinyt tarttua tilaisuuteen.
Vuonna 1913 australialaiselle satamalaiturille ilmestyy noin nelivuotias tyttö. Hän ei osaa tai halua kertoa henkilöllisyyttään, eikä kukaan ilmesty hakemaan häntä, joten satamapäällikkö vie tytön kotiinsa. Tytöstä tulee perheenjäsen, joka unohtaa nopeasti elämänsä ensimmäiset vuodet. Kun Nell viimein 21-vuotispäivänään kuulee kasvatti-isältään totuuden alkuperästään, hänen maailmansa romahtaa. Yhtäkkiä hän ei enää olekaan se ihminen, joka luuli olevansa, vaan joku aivan muu.
Vuonna 2005 Nell kuolee ja jättää lapsenlapselleen Cassandralle yllättävän perinnön. Cassandra matkustaa Englantiin ja yrittää selvittää isoäitinsä syntyperän salaisuuden.
Hylätty puutarha vei mukanaan hyvin nopeasti. Sivut kääntyilivät huomaamatta ja miellyttävästi rönsyilevä tarina piti lukijan lujasti otteessaan. Osa juonenkäänteistä oli ennalta-arvattavia, mutta kerronnan ollessa näin jouhevaa nekin oli helppo antaa anteeksi. Minusta tämän kirjan lukeminen oli kaikin puolin miellyttävää. Vaikka sivuja on paljon ja periaatteessa sisältöä olisi voinut karsia, olen iloinen siitä, että tarina sai olla juuri näin runsas. Tähän oli mukava tarttua aina tilaisuuden tullen, sillä tarinaan oli helppo sujahtaa nopeasti.
Mikäli kaipaat sujuvaa luettavaa ja täyteläistä viihdettä, Hylätty puutarha on kirja sinua varten.
